Voi paimenia, joista on tullut itsensä ruokkijoita.

(Tämä artikkeli on editoitu uudellenjulkaisu vuodelta 2003)

Jotkut hienoimmista miehistä, joita olen koskaan tuntenut, ovat Jehovan todistajien keskuudessa olevia vanhimpia ja kierrosvalvojia. Useimmat Jehovan todistajat olisivat epäilemättä samaa mieltä siitä, että valta-osa vanhimmista on rehellisiä, ahkeria, uhrautuvaisia kristittyjä miehiä. Olkoon sen asian kanssa kuinka tahansa, niin etu pitää huolta Kristuksen lampaista kristittynä paimenena on etu, ei oikeus. Se on myös valtava vastuu, joka väistämättä tekee valvojista Jumalan edessä enemmän tilivelvollisia. Syy miksi asia on niin, on se, että Jehovan lampaat ovat hänelle hyvin kallisarvoisia.

Varmasti useimmilla ihmisvanhemmilla on sama vanhemman rakkaus lapsiaan kohtaan, kuin mitä Jehovalla on omia lapsiaan kohtaan. Esimerkiksi: Kun vanhemmat uskovat lapsensa toisten kuten esim. lasten vahtien, päivä-hoitajien, tohtoreiden tai opettajien hoiviin, niin on aina olemassa sanaton ymmärrys asiaan kuuluvasta vastuusta ja tilivelvollisuudesta. Mutta millainen vanhempi olisi vakuuteltu ja rauhoiteltu, jos useimmat lapset jossain tietyssä päivä-kodissa eivät ole kuolleet väärinkäytöksiin tai laiminlyönteihin? Aivan ilmeisesti väärinkäytökset ja laiminlynnit eivät ole lainkaan hyväksyttäviä, kun on kyseessä jotakin niin arvokasta kuin lapsi.

Pitäisikö meidän sen vuoksi kuvitella, että asia olisi yhtään erilainen Jumalan kannalta? Jehova pitää paimenia tilivelvollisina heidän huolenpidossaan olevan lauman joka ikisen yksittäisen lampaan hengellisestä tilasta. Kun on kyse Jehovan rakkaista lampaista, niin ei ole lainkaan olemassa minkäänlaista hyväksyttävää määrää laiminlyöntejä tai väärinkäytöksiä.

Jeesus kutsuu kauniin yksinkertaisella kuvauksella meidät harkitsemaan sitä, kuinka kallisarvoinen jokainen yksilö on hänen Isälleen. Matteuksen 18:12-14:ssä Jeesus kysyy: ”Mitä arvelette? Jos joku ihminen saa sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä yhtä, joka on eksyksissä? Ja jos hän sattuu löytämään sen, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät ole eksyneet. Samoin ei taivaassa olevan Isäni tahto ole, että yksikään näistä pienistä menehtyy.”

On surullinen tosiasia, että jotkin harhailevista lampaista on palautumattomasti eksyksissä, minkä seikan Jeesus myös huomautti kuvauksessaan, kun hän sanoi - ”jos hän sattuu löytämään sen” - jättäen avoimeksi sen mahdollisuuden, että edes uuttera paimen ei saattaisi onnistua löytämään harhailevaa lammasta. Mutta se on tärkeä asia, että paimen ”lähti etsimään sitä yhtä joka oli eksyksissä.”

Nyt kysymys: Jos Jehovalla on niin syviä tunteita ja voimakasta kiinnostusta vain yhden harhailevan lampaan löytämiseksi, niin mitä hänen täytyykään tuntea kokonaisesta laumasta, jos se joutuu eksyksiin? Ja jos tosiaan koko lauma vaeltelisi pois tai tulisi ryöstetyksi tai saaliiksi tai muuten kaltoin kohdelluksi, niin miten Jehova tuomitsisi ne paimenet, joiden täytyy raportoida hänen lampaittensa menettämisestä heidän vahtivuoronsa aikana?

Ei ole tarpeen arvailla Jumalan tunteita sellaisen suhteen. Koko Hesekielin 34. luku on omistettu paljastamaan Jehovan oman lauman lampaiden ja paimenten tulevat tuomiot.

"Ja minulle tuli sitten Jehovan sana, joka kuului: ”Ihmisen poika, profetoi Israelin paimenia vastaan. Profetoi, ja sinun on sanottava heille, paimenille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Voi Israelin paimenia, joista on tullut itsensä ruokkijoita! Eikö paimenten pitäisi ruokkia laumaa? Rasvan te syötte ja villalla itsenne vaatetatte. Lihavan eläimen te teurastatte. Laumaa ette ruoki. Te ette ole vahvistaneet huonokuntoisia ettekä parantaneet sairastavaa ettekä sitoneet murtunutta ettekä tuoneet takaisin harhautunutta ettekä yrittäneet löytää kadonnutta, vaan olette vallinneet niitä ankarasti, jopa tyrannimaisesti. Ja ne hajaantuivat vähitellen, koska ei ollut paimenta, niin että niistä tuli kaikkien kedon villieläinten ruokaa, ja ne hajaantuivat edelleen. Lampaani harhailivat kaikilla vuorilla ja jokaisella korkealla kukkulalla, ja kaikkialla maan pinnalla olivat lampaani hajallaan, eikä kukaan etsinyt eikä kukaan yrittänyt löytää niitä.”

Ensinnäkin keitä ovat Israelin paimenet, joita vastaan Hesekielin käsketään profetoida? Ja onko tälle profeetalliselle tuomiojulistukselle paimenia vastaan olemassa mitään nykyajan vastakuvallista kohdetta?

Kansakunnan johtajat olivat Hesekielin päivinä Israelin paimenia. Heitä oli pääasiassa leeviläiset papit sekä myös kuningas ja hänen ruhtinaansa. Mutta aivan kuten monet ennustukset tekevät, niin tämä osuus Hesekieliä soveltuu hengelliseen Israeliin enemmän kuin muinaiseen Israeliin. Miten tiedämme sen? Koska jakeet 23 ja 24 kertovat ennalta, että Jehovan tarkoitus on koota yhteen eksyneet lampaansa Daavidin kaltaisen paimenen – Kristuksen – alaisuuteen. Me luemme: ”Ja minä herätän heille yhden paimenen, ja hänen, palveljiani Daavidin, on ruokittava heitä. Hän itse ruokkii heitä, ja juuri hänestä tulee heidän paimenensa. Ja minä, Jehova, tulen heidän Jumalakseen, ja palvelijani Daavid tulee johtomieheksi heidän keskelleen. Minä, Jehova, olen puhunut.”

Hesekielin 34. luku kuvailee Jumalan lampaiden tulevan maan villipetojen ryöstämiksi. Muualla profetiassa poliittisia hallituksia kuvataan villipetoina samaten kuin jumalattomat miehet esitetään eläimellisinä ja petojen kaltaisina.

Historia kertoo, että eläimelliset Assyrian ja Babylonian imperiumit ryöstivät ja orjuuttivat Israelin ja Juudan kansakuntia. Kuitenkin, kun Kyyros valloitti Babylonin ja Jumala kokosi hajaantuneen kansansa takaisin yhteen, heille ei tuolloin annettu uutta kuningasta istumaan Daavidin valtaistuimelle. Yksi paimen ja päämies, jonka on määrä paimentaa Jehovan hajaantuneita laumoja, ei voi olla kukaan muu kuin Jeesus Kristus. Tämän pitäisi auttaa kaikkia ymmärtämään, että Hesekielin profetia todella soveltuu kristittyihin Kristuksen paluun aikaan.

Mutta kuinka voidaan varmuudella päätellä, että tämä profetia ei yksinkertaisesti viittaa vain Kristuksen ensimmäisen vuosisadan kristittyihin lampaisiin? No mietihän Hesekielin 34:25-30:ntä, jotka kuuluvat: ”Ja minä teen heidän kanssaan rauhan liiton, ja minä lopetan vahingolliset pedot maasta, ja he todella asuvat erämaassa turvassa ja nukkuvat metsissä. Ja minä teen heidät ja kukkulani ympäristöt siunaukseksi ja annan rankkasateen langeta aikanaan. Siunauksen rankkasateita tulee olemaan. Ja kedon puu on antava hedelmänsä, ja maakin antaa satonsa, ja todella osoittautuu, että he ovat turvassa maaperällään. Ja heidän on tultava tietämään, että minä olen Jehova, kun murran heidän ikeensä varret ja olen vapauttanut heidät niiden kädestä, jotka olivat käyttäneet heitä orjina. Eivätkä he enää joudu kansakuntien ryöstettäviksi, eivätkä maan pedot syö heitä enää, ja he todella asuvat turvassa kenenkään saattamatta heitä vapisemaan. Ja minä kasvatan heille nimekkään istutuksen, eikä heistä enää tule nälkään menehtyviä siinä maassa, eivätkä he enää kanna kansakuntien aiheuttamaa nöyryytystä. ’Ja heidän on tultava tietämään, että minä, Jehova, heidän Jumalansa, olen heidän kanssaan ja että he ovat minun kansani, Israelin huone’, lausuu Suvereeni Herra Jehova.”’

Se mitä Jehova kuvailee profetiassa eloisasti on se, johon Vartiotorni viittaa ”hengellisenä paratiisina.” Itse asiassa Hesekielin 36:25:ssä Jehova rinnastaa kansakuntansa ihmisten ennallistettua hengellistä tilaa Edenin puutarhaan. Ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät asuttaneet minkäänlaista hengellistä paratiisia. Profetian ”Edeniä” ei myöskään heijastele se niin kutsuttu 'hengellinen paratiisi,' jonka Jehovan todistajat kuvittelevat nykyään olevan olemassa maailmanlaajuisessa veljesseurassa. (katso: 'Mikä on hengellinen paratiisi'?)

Profetiassa kuvatu täydellinen hengellisen turvallisuuden paratiisi on hämmästyttävä olosuhde, joka pysyy piilossa Jehovan todistajien himmennetyltä hengelliseltä näyltä ja joka ylittää suuresti sen, mitä Vartiotorni seura on virheellisesti opettanut hengellisestä paratiisista. Todellinen hengellinen paratiisi on jotain, mitä Jehova tulee vielä luomaan uskolliselle kansalleen ahdistuksen aikana – välittömänä johdantona vertauskuvallisen Magogin Gogin lopulliselle itsemurhaiselle hyökkäykselle.

Mutta mitä Vartiotornilla on sanottavaa koskien paimenia, jotka eivät huolehdi asianmukaisesti Jumalan laumasta – kuten yllä on kuvattu? Omituisesti elokuun 1. päivän Vartiotonin 1953 (engl.) samaten kuin Vartiotorni seuran tuoreempienkin julkaisujen mukaan välinpitämättömät, itseään ruokkivat paimenet eivät ole kristittyjä paimenia ollenkaan! Heidän oletetaan olevan kristikunnan ”poliittisia paimenia.”

Mitä ”poliittiset paimenet” kuitenkaan oikeastaan ovat ja mikä Raamatullinen oikeutus sellaiselle omituiselle tulkinnalle on? Vartiotornin merkillinen profetian tulkinta on johdettu heidän dogmaattisesta väitteestään, että luopio Juuda ja -Israel esikuvaavat kristikuntaa, ja siksi muinaisen Israelin kuninkaiden ja ruhtinaiden täytyy kuvata nykyajan kristikunnan poliittisia johtajia. Tähän perustuu keinotekoinen ilmaus ”poliittiset paimenet.” Niin uskomatonta kuin se onkin, niin Vartiotorni jopa soveltaa Hesekielin profetian väinpitämattömistä paimenista ateistisiin kommunistisiin johtajiin!

Mutta onko se edes järkevää? Ei, se ei ole lainkaan järkevää. Todellisuudessa on absurdia olettaa, että esi-kristilliset Israelin johtajat esikuvaisivat presidenttejä, kuninkaita, keisareita ja diktaattoreita, jotka ovat hallinneet kristikunnan kansoja.

Yhenä seikkana: On järjetöntä kuvitella, että Jumala odottaisi tämän maailman poliitikkojen ja despoottien ruokkivan ja huolehtivan hänen kansastaan. Johdonmukainen kysymys, jonka ajattelevien Jehovan todistajien pitäisi kysyä on, että miksi alun alkujaankaan Jehova odottaisi niin kutsuttujen ”poliittisten paimenten” etsivän hänen kadonneita lampaitaan? Ja mitä ”poliittisen paimenen” odotettaisiin tekevän, jos hän sattuisi jopa löytämään yhden Jehovan kadonneen lampaan? Miten ”poliittinen paimen” ruokkisi Jumalan pieniä lampaita hengellisellä ravinnolla? Ja minkä kumman takia Jehova tuomitsisi epäsuotuisasti poliitikon sillä perusteella, että tämä epäonnistui palvelemaan hengellisesti hänen kansaansa? Koko esitys on epäraamatullinen, järjetön ja suoraan sanottuna naurettava!

Itseään ruokkivat paimenet, jotka Jehova tuomitsee, eivät ole laisinkaan ”poliittisia paimenia,” jollaisia Vartiotorni haluaa Jehovan todistajien uskovan heidän olevan. Paimenet voivat olla ainoastaan asianmukaisesti nimitettyjä kristittyjä vanhimpia, joille Jehova on uskonut lampaansa. Se, että profetian paimenet ovat epäilyksettä kristittyjä valvojia ja eivät ole niin kutsuttuja ”poliittisia paimenia”, jollaista näkemystä Vartiotorni on viimeisen puolivuosisataa kannattanut, on itsestään selvää itse teksityhteyden perusteella. Pane merkille se tosiasia, että Hesekielin 34:8:ssa Jehova kutsuu heitä termillä ”paimeneni” sanoessaan: ”Eivätkä paimeneni etsineet lampaitani, vaan paimenet ruokkivat itseään eivätkä ruokkineet minun lampaitani.” Jehovan todistajat ymmärtävät varmasti sen tosiasian, että Jehovan lampaat ovat hänen erityisomaisuuttaan, sen tosiasian ansiosta, että Jehova sanoo heidän olevan ”minun lampaitani.” Siinä tapauksessa myös paimenten täytyy kuulua Jumalalle hänen 'virkaan asetettuina' palvelijoinaan, koska hän sanoo myöskin heistä ”minun paimeneni.”

Jokaiselle nykyään seurakunnan paimenena palvelevalle pitäisi olla koko lailla levottomuutta herättävää miettiä sitä kuinka pitkälle Vartiotorni on valmis menemään keksiessään sellaisia myyttisiä käsitteitä kuin ”poliittiset paimenet” ja muuta vastaavaa hölynpölyä. Sellaisen tekemisen läpinäkyvä vaikutin voi olla vain yritys tehdä tyhjäksi ja suunnata uudelleen Jehovan ennalta esitettyjä oikeudellisia päätöksiä, jotka kiistatta on osoitettu Jumalan seurakunnan hengellisille paimenille Kristuksen paluun aikana.

Kun Jeesus, Hyvä Paimen, oli maan päällä, niin hän ei uskonut Jehovan kallisarvoisia lampaita minkäänlaisten ”poliittisten paimenten” huolenpitoon. Jeesus sen sijaan uskoi ”pienen laumansa” ja ”muut lampaat” apostoleiden ja nimitettyjen vanhempien miesten huomaan. Jeesus haastoi henkilökohtaisesti apostoli Pietaria sanoen ”paimenna minun pieniä lampaitani.”

Vuosia myöhemmin Pietari ilmaisi kirjoituksissaan, että Kristus edelleen uskoi lampaansa huolehdittavaksi vielä toisille miehille, joiden oli määrä palvella hengellisinä paimenina kunnes Kristus palaa johtamaan pienen laumansa taivaaseen. 1. Pietari 5:2-4 sanoo: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti, eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi. Ja kun ylipaimen on tehty ilmeiseksi, te saatte kirkkauden kuihtumattoman kruunun.”

Jehovan todistajien suuri enemmistö luultavasti vastustaisi voimakkaasti Hesekielin tuomitsevan ennustuksen soveltamista nykyajan kristittyihin paimeniin. Ovathan Jehovan todistajat järjestön aitauksen sisäpuolella kaikesta näyttäen hengellisesti hyvin ravittuja ja hoivattuja. On tuskin koskaan sellaista kokousta, jossa Jehovan todistajia ei muistuteta siitä, kuinka hyvin ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” huolehtii heistä. Jumalalla on kuitenkin kauaskantoisempi näköalapaikka, kuin ihmisillä.

Ottaen huomioon sen, että Jehovan lampaat ovat niin kallisarvoisia hänelle, ei pitäisi olla ylltätävää, että Jumala pitää hänen paimeniaan tilivelvollisina kaikista heidän huolenpitoonsa uskotuista lampaista. Saatat muistaa kuinka samana iltana, kun Jeesus pidätettiin, Ihmisen Poika teki tiliä omasta paimentamisestaan sanoessan rukouksessa Isälleen, ettei hän ollut kadottanut yhtäkään Jehovan hänen huolehdittavakseen uskomaa, paitsi Juudaan. Kysymys on: Voivatko Jehovan todistajien kristityt valvojat antaa itsestään samanlaisen tilityksen Jumalan edessä, kuin minkä Jeesus antoi? Tai voivatko Betelin vanhimmat, jotka valvovat koko maailmanlaajuista laumaa, vilpittömästi väittää, etteivät ole kadottaneet yhtäkään heidän huolenpitoonsa uskottua lammasta? Valitettavasti vastaus on: eivät varmasti voi! Yksinkertainen tosiasia on, että seurakuntien valvojien toimesta on lukemattomia Jehovan todistajia kohdeltu jollain tavalla väärin tai laiminlyöty. Epäilemättä on olemassa useita tuhansia esimerkkejä sellaisesta, mutta yksi saakoon luvan riittää havainnollistamaan asiaa.

Kerran vuosia sitten e-watchman sai sähköpostia sellaista koskien sisarelta, joka kertoi kuinka hänen iäkkäästä äidistään oli tullut äskettäin yksi Jehovan todistajista, mutta traagisesti hänelle kehittyi julma, muistin tuhoava, Alzheimerin tauti ja hänet täytyi laittaa hoitokotiin. Sisar pyysi toistuvasti paikallisia vanhimpia soittamaan äidilleen hoitokotiin ja antamaan hänelle hieman hengellistä rohkaisua. Kuukaudet vierivät ja sisar kerjäsi vanhimpia huomioimaan vastakastettua äitiään – tuloksetta.

Samaan aikaan yksi hoitokodin asukki ystävällisesti kutsui alzheimeria potevan sisaren osallistumaan oman kirkkonsa Jumalanpalveluksiin – se oli myös sisaren aiempi uskonto. Hän suostui. Ilmeisesti vanhimmat kuulivat siitä ja lopulta menivät ”paimennuskäynnille.” Mutta sen sijaan, että he olisivat palvelleet Jehovan harhailevaa lammasta millään merkityksellisellä tavalla, vanhimmat saapuivat valmiiksi kirjoitettu erokirje mukanaan. He kysyivät häneltä muutaman kysymyksen hänen asenteestaan kirkossa käymisen suhteen ja sitten laittoivat sairaan sisaren allekirjoittamaan oman erokirjeensä! Kierossa tuomiossaan he sanoivat, että sisar oli palauttamattomasti kadoksissa, koska hän oli mennyt takaisin kristikuntaan!

Tämän tapauksen vanhimpien sydämmettömien oikeudellisten toimien näkökulmasta Jehova näyttäisi olevan täysin oikeutettu soveltamaan seuraavan arvion heihin: ”Te ette ole vahvistaneet huonokuntoisia ettekä parantaneet sairastavaa ettekä sitoneet murtunutta ettekä tuoneet takaisin harhautunutta ettekä yrittäneet löytää kadonnutta...” Hesekiel 34:4;

Kaikella kohtuudella kuitenkaan kaikki vanhimmat eivät olisi kohdelleet Jehovan sairastavaa lammasta näin järkyttävällä tavalla, kuin nämä vanhimmat kohtelivat. Mutta ennen kuin teet sellaisen johtopäätöksen, että kyse oli poikkeustapauksesta – mietihän uudelleen! Kaikki vanhimmat saavat Vartiotorni seuralta saman koulutuksen ja samat ohjeet. Enemmän kuin todennäköisesti vanhimmat, jotka vaativat sisaren eroamista, kuvittelivat omassa mielessään, että he tekivät velvollisuutensa suojellakseen seurakuntaa siltä, minkä he havaitsivat potentiaaliseksi hengelliseksi saastumiseksi. Ja täsmälleen siinä on ongelman juuri ja ydin, joka on: ”Järjestön” epäjumaloinnin tuhoisa suuntaus – sen imagon ja sääntöjen korottaminen yksilön hengellisyyden yläpuolelle. Nyt näyttää itseasiassa olevan Betelin toimintaohjeena 'metsästää' toimettomia Jehovan todistajia ja yrittää pakottaa heidät joko aktivoitumaan uudelleen tai eroamaan itse järjestöstä ja vanhimpien odotetaan toimivan sellaisten toimintaohjeiden mukaan.

Varitiotornin epäjumalointi on hyvin huomaamatonta – silti kuitenkin todellisuutta. Aluksi Raamatun tutkijat yksinkertaisesti näkivät itsensä Kristuksen seurakuntana. Silti monet heistä epäjumaloivat Charles Russelia. J.F. Rutheford murskasi Russelia ympäröineen henkilökultin, mutta samalla itse Vartiotorni organisaatio, jota on alettu pitää ”Jehovan näkyvänä järjestönä,” alkoi pikkuhiljaa ottaa itselleen enemmän ja enemmän merkitystä ja arvovaltaa Jehovan todistajien elämässä. Lähes kultin kaltainen seurakunnallinen yksimielisyys kasvottoman ”orjan” suhteen on nyt korvannut henkilö-kultin.

Esimerkiksi muutama vuosi sitten eräs puhuja piirikonventissa pilkkasi joitain pukeutumis- ja ehostautumistyylejä ja kertoi alentuvasti yleisölle, että jos Jehovan todistajilla on kysymyksiä muodista, niin heidän pitäisi yksinkertaisesti tarkastella Vartiotorni -lehtien kuvia, jotta he voisivat tietää miltä Jumala haluaa heidän näyttävän. Jopa mitä yksityisimmissä asioissa Jehovan todistajille kerrotaan kuinka heidän on käyttäydyttävä saadakseen Jumalan siunauksen. Niin kutsuttu 'äiti' -järjestö kertoo lapsilleen kuinka tulee pukeutua, millaisia elokuvia pitää välttää, millaista musiikkia ei sovi kuunnella, miten tulee puhua, mitä pitää sanoa ovella, ja kaikkein päällimmäiseksi – Mitä kuuluu uskoa.

On niin kuin Jehova havainnoi Hesekielin 34:4b:ssä ”Olette vallinneet niitä ankarasti, jopa tyrannimaisesti.”

Ajan myötä Vartiotorni -instituutio on korottanut itsensä olemaan Jumalan tosi puhetorvi. Jehovan todistajien ei ainostaan pidä opettaa kaikkea mitä järjestö opettaa ja uskoa kaikkea mitä heidän käsketään uskoa, vaan jotkut hallintoelimen jäsenet ovat mennet jopa sanomaan, että jos joku veli tai sisar edes ajattelee ajatuksen, joka ei ole sopusoinnussa Vartiotornin opetusten kanssa, niin hän on epälojaali Jumalalle ja hänen on tarpeen pikaisesti vangita jokainen ajatuksensa alamaiseksi Kristukselle. Ongelma on kuitenkin siinä, että Vartiotorni ei ole Jumalan erehtymätön puhetorvi, jollainen se olettaa olevansa.

Vallitseva järjestöllinen mielenasenne on tuottanut tilanteen, jossa on kirjaimellisesti nolla-toleranssi ketään veljeä tai sisarta kohtaan, joka ei usko kaikkea, mitä Vartiotorni opettaa – riippumatta siitä, kuinka päteviä heidän syynsä voivat olla eri vapauksien ottamiseen vaihteleviin tulkintoihin, menettelyihin tai asenteisiin nähden. Niinpä ketä tahansa Jehovan todistajien keskuudessa, joka ei hyväksy Vartiotornin jokaista profeetallista esitystä, käytäntöä ja menettelytapaa pyhänä määräyksenä, pidetään enemmän tai vähemmän Jehovan epälojaalina vihollisena ja häntä kohdellaan sen mukaisesti.

Esimerkiksi vaikka Raamatulla perustellen voidaan todistaa, että Kristuksen valtakunta ei alkanut hallita vuonna 1914, niin Vartiotornin puutteellista profetian tulkintaa pidetään pyhänä ja loukkaamattomana – ei avoimena epäilyksille. Sen johdosta sillä ei ole merkitystä, että kuinka uskollinen kristitty saatta olla, eikä ole mitään valiä, vaikka hän olisi täysin anatumuksellinen Jehovaa kohtaan ja rakastaisi veljesseuraa ja olisi kaikin tavoin esimerkillinen, jos hän ei usko sellaista, mikä hänestä on järjetön, pohdiskeleva ja epäraamatullinen opetus. Sellaisessa tapauksessa seurakunta tuomitsee hänet pannaan.

Mikä vielä pahempaa, niin seurakunnan vanhimmat eivät nauti sellaisesta ylellisyydestä, että heidän täytyisi harkita itse, kun on kyse sellaisten asioiden tuomitsemisesta. ”Seura” kieltää itsenäisen ajattelun kaikilla tasoilla. ”Seura” on aina oikeassa. Siksi kuka tahansa pelkkä ”julistaja,” joka millään tavalla haastaa tuon oletetun oikeassa olemisen, on automaattisesti väärässä!

Ei ole esim. lainkaan epätavallista, että vanhin vastaa poikkeaviin ajatuksiin vain yksinkertaisesti toteamalla: 'Seura ei opeta siten.' Sillä ei ole merkitystä, että onko se totta. Ei ole väliä vaikka Raamattu tukisi sitä. Jos se ei ole sitä, mitä ”seura” sanoo, se ei voi olla oikein. ”Seura” on epähuomiossa luonut ympäristön, joka on suvaitsematon ja vihamielinen aidosti Raamattua tutkivia kohtaan. Tämän traagisena seurauksena useita tuhansia, ehkä kymmeniä tuhansia Jehovan todistajia on erotettu tai jollain muulla tavoin sysitty ulos seurakunnasta – merkitty heikkouskoiseksi tai leimattu luopioksi siitä syystä, että henkilö ei ole hyväksynyt kaikkia Vartiotornin opetuksia ja näkemyksiä.

On aivan niin kuin Jehova kuvailee Hesekielin 34:21:ssä: ”Koska te jatkuvasti tönitte kyljellä ja olalla ja puskitte sarvillanne kaikkia sairastavia, kunnes olitte hajottaneet ne ulkopuolelle.”

Sen vuoksi Jehovan lampaita teurastetaan kelpaamattomina. Samaan aikaan paimenet pysyvät turvassa valta-asemissaan pelkästään vahvistamalla Vartiotornin hallintotavan seurakunnissa.

Nykyään vallalla olevien järestöä dominoivien asenteiden valossa Jehovan julistus itseään ruokkivista paimenista tulee vieläkin asiaankuuluvammaksi: Hesekielin 34:3 esittää: ”Rasvan te syötte ja villalla itsenne vaatetatte. Lihavan eläimen te teurastatte.”

Pahin on kuitenkin vielä tulossa. Ennustuksen mukaan kaikkien Jehovan lampaiden on määrä joutua hajalleen ja joutua petojen saaliiksi – ei vain muutamien. Mutta miten se on mahdollista?

Se tulee tapahtumaan Vartiotornin romahduksen seurauksena ahdistuksen alkuvaiheessa. Koska Vartiotorni ei ole valmistanut Jehovan todistajia siihen tosiasiaan, niin sillä tulee olemaan mitä lannistavin ja tuhoisin vaikutus koko järjestöön – jonka seurauksena Jumalan lampaat joutuvat hajalleen. Kun näin on tilanne, niin harkitsehan Hesekielin 34:11-12:a joka kuuluu: ”Sillä näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin pitää huolen se, joka ruokkii laumaansa sinä päivänä, jona hän tulee ollakseen laajalle levinneiden lampaittensa keskellä, niin minäkin pidän huolta lampaistani, ja minä pelastan ne kaikista niistä paikoista, joihin ne ovat hajaantuneet pilvien ja sankan hämäryyden päivänä.”

Profetiassa ”pilvien ja sankan hämäryyden päivä” symboloi ahdistukseen liittyvää toivottomuuden ja epätoivon synkkää ajanjaksoa. Kenenkään ei luulisi kuvittelevan, että nykyinen huoleton maailma on millään tavoin kuvattu ennustuksissa sellaisella pahaenteisellä symboliikalla.

Raamatussa on monissa kohdissa samanlaista apokalyptista kieltä. Yksi esimerkki on se, missä Jeesus sanoi, että taivaalliset valonlähtee pimentyisivät äkisti ja kansakunnat olisivat peloissaan kuohunnan seurauksena. Toinen esimerkki on Joelin 2:1-2, joka kuvailee symbolisen heinäsirkka-armeijan tuhoisaa hyökkäystä välittömästi ennen Jehovan pelkoaherättävää tuomiopäivää: ”Puhaltakaa torvea Siionissa ja nostakaa sotahuuto pyhällä vuorellani. Vaviskoot kaikki maan asukkaat, sillä Jehovan päivä on tulossa, sillä se on lähellä! Se on pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja sankan hämäryyden päivä, niin kuin vuorille levinnyt aamunkoiton valo.”

Joten on niin, että Jehovan ”tuleminen ollakseen laajalle levinneiden lampaittensa keskellä,” liittyy Jeesuksen Kristuksen ilmituloon maailman synkimpänä hetkenä, kun hän tulee lunastamaan takaisin eksyksiin joutuneen seurakuntansa. Silloin Jeesus Kristus tulee hallitsemaan suoraan maallisia lampaitaan ilman mitään alipaimenten 'näkyvää järjestöä' tulkitsemassa ja sivuuttamassa Kristuksen ohjeita.

Siitä juuri Hesekielin 34:23-24 kertoo ennalta kun se sanoo: ”Ja minä herätän heille yhden paimenen, ja hänen, palvelijani Daavidin, on ruokittava heitä. Hän itse ruokkii heitä, ja juuri hänestä tulee heidän paimenensa. Ja minä, Jehova, tulen heidän Jumalakseen, ja palvelijani Daavid tulee johtomieheksi heidän keskelleen. Minä, Jehova, olen puhunut.”

Siihen aikaan nykyinen seurakunnan vanhinten, kierrosvalvojien, avustavien palvelijoiden jne. järjestely tulee olemaan täysin lakkautettu – ollen surittanut tarkoituksensa täydelleen loppuun – eli valmistanut kansan tunnistamaan ja ottamaan vastaan valtakunnan. Efesolaisille 4:11-13 vahvistaa meille, että paimenet ja opettajat palvelevat vain siihen aikaan asti, kun Kristuksen voideltujen pyhien ruumis on koossa: ”Ja hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysikasvuisen miehen tasolle, sen mitan määrään, joka kuuluu Kristuksen täyteyteen.”

Nykyisen vanhimmistojärjestelyn puutteellisuus tulee kuitenkin käymään ilmeiseksi ”pilvien ja synkän hämäryyden päivän” aikaan – jonka seurauksena on koko Jehovan lampaiden lauman tuhoisa menettäminen. Se vaatii Jumalan puuttumista asioihin varmistamalla heidän elpymisensä.

Hesekielin 34:15-16:ssa Jehova kertoo ennalta, että hän tulee henkilökohtaisesti (Jeesuksen Kristuksen kautta) huolehtimaan lampaittensa päivittäisestä ruokinnasta ja hoidosta vapauttaen maalliset paimenet velvollisuuksistaan: '”Minä itse tulen ruokkimaan lampaani, ja minä itse panen ne lepäämään”, lausuu Suvereeni Herra Jehova. ”Kadonneen minä tulen etsimään ja harhautuneen tuomaan takaisin ja murtuneen sitomaan, ja sairastavaa minä vahvistan, mutta lihavan ja voimakkaan tulen tuhoamaan. Minä kaitsen sitä tuomiolla.”' Jakeessa 20 Jehova jatkaa sanoen: ”Sen tähden Suvereeni Herra Jehova on sanonut heille näin: ”Katso, minä itse olen tuomitseva lihavan lampaan ja laihan lampaan välillä.”

Jumalan tuomio lampailleen on sopusoinnussa sen kanssa mitä Hyvä Paimen myöskin esitti, kun hän vertaili itseensä tyytyväisten (lihavat lampaat) lopullista tilannetta aidosti Jumalan vanhurskautta kaipaavien (laihat lampaat) lopulliseen tilanteeseen. Jeesus sanoi: ”Onnellisia olette te, jotka nyt tunnette nälkää, sillä te tulette kylläisiksi. Onnellisia olette te, jotka nyt itkette, sillä te tulette nauramaan. -- Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä te tulette olemaan nälissänne. Voi, te jotka nyt nauratte, sillä te tulette suremaan ja itkemään.”