torstai 8. joulukuuta 2011

Mikä on "Hengellinen Paratiisi?"

Lokakuun 15 päivän Vartiotorni vuodelta 2004 sisältää tutkittavan kirjoituksen, joka on ovelasti otsikoitu: Paratiisi - sinua varten? Kirjoitus vahvistaa meidän kauan vaalitun uskomuksemme siitä, että Jehovan todistajat elävät Raamatussa ennustetussa Jumalan aikaansaamassa hengellisessä paratiisissa. On kuitenkin hyvä esittää joitakin vasta-argumentteja sen apostolisen varoituksen hengessä, ettei tulisi uskoa jokaista henkeytettyä ilmausta, jotta voisimme koetella onko henkeytetyiltä vaikuttavat ilmaukset tosiaan lähtöisin totuuden Jumalasta.


Kirjoitus ihan oikein tähdentää sitä, että Paavalin hurmioitunut näky kolmannesta taivaasta oli luonteeltaan hengellinen. Epäilemättä Paavalille annettiin ennakkovälähdys Jesajan ennustamasta hengellisestä paratiisista. Meidän pitäisi kuitenkin pitää mielessämme se, että ilmeinen syy sille, miksi Jumala antoi ensimmäisen vuosisadan seurakunnalle henkeytetyn ilmestyksen paratiisista, oli se, että nuo voidellut kristityt eivät tuolloin eläneet minkäänlaisessa hengellisessä paratiisissa. Se oli olemassa vain näyssä - ilmestyksessä.

Mikä on muuttunut niin, että me nyt oletettavasti elämme hengellisessä paratiisissa, vaikka ilmeisestikään apostolit ja varhaiskristityt eivät eläneet? Onko Jehovan todistajien järjestö jollain tavoin ylivertainen Kristuksen alunperin perustamaan seurakuntaan verrattuna? Se tosiaan olisi harvinaislaatuinen asia se, jos näin olisi.

Kirjoituksessa todistellaan, että hengellinen paratiisi tulee sen seurauksena, että Jumala tuo kansansa pois Babylonin vankeudesta, johon meidän nykyisen käsityksemme mukaan me jouduimme vähitellen vuosisatojen aikana, kun kristikunta luopioitui. Ja vaikkakaan tässä nimenomaisessa kirjoituksessa ei mainita ajanjaksoa 1918-19 suoraan, niin 9:nnessä kappaleessa ilmaistaan, että Jumala vapautti kansansa Babylonin vankeudesta 1919 ja että sen jälkeen vähitellen hengellinen paratiisi muodostui.

Kuitenkin kun Jumala aiheutti Juutalaisten joutumiseen pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin, niin kyse ei ollut vähitellen vuosisatojen aikana tapahtuneesta hajaantumisesta. On totta, että itse Juutalaisten luopumus kehittyi monien vuosisatojen aikana, mutta sen jälkeen, kun Jumala antoi etukäteen lukuisien profeettojen välityksellä varoitusta, niin Babylonialaiset joukot äkisti pyyhkäisivät Juudan maahan, samalla tavoin kuin kotka hyökkää saaliinsa kimppuun, niin että Juudan autioitus tuli todella äkisti. Ja aivan yhtä äkisti Babylon kukistui ja katuvat juutalaiset astuivat profeetalliselle pyhyyden valtatielle, joka johti takaisin luvattuun maahan. Niinpä nyt on ainakin huomioitu, että meidän mielikuvamme hengellisestä paratiisista ei täysin vastaa profeettojen esittämää mallia. Mutta yhä vieläkin: Mikä täsmälleen ottaen saa meidät uskomaan, että olemme hengellisessä paratiisissa?

Vartiotornin kirjoitus vihjaa, että hengellinen paratiisi on seurausta pelkästään Raamatun perustotuuksien tuntemisesta. Esimerkiksi 10:nnestä kappaleesta luemme: Ajattele kuitenkin sitä hengellistä paratiisia, josta saamme nyt nauttia. Verrattuna siihen, miten sairaita olimme ennen, olemme parantuneet hengellisesti. Ja millainen vastakohta nykyinen hengellisen ravinnon runsaus onkaan sille hengelliselle nälälle, josta kärsimme ennen. Jumalan kansa ei enää vaella hengellisesti kuivassa maassa vaan saa nauttia Hänen hyväksynnästään ja runsaista siunauksista. Emme hapuile sokeasti vankityrmän kaltaisessa hengellisen pimeyden tilassa, vaan näemme vapauden ja Jumalan suosion valon. Monet, jotka olivat ikään kuin kuuroja Raamatun ennustuksille, ovat kuulleet ja ymmärtäneet sen, mitä Raamatussa sanotaan. Miljoonat Jehovan todistajat eri puolilla maailmaa ovat tutkineet esimerkiksi Danielin profetiaa jae jakeelta. Sitten he ovat tarkastelleet huolellisesti Jesajan kirjaa luku luvulta. Eikö tällainen virkistävä hengellinen ravinto osoitakin, että olemme hengellisessä paratiisissa?

Vartiotornin todistelujen mukaan meidän Raamatun ennustusten tutkimisemme on yksi todiste hengellisestä paratiisistamme.

Pitääksemme kiinni velvollisuudestamme koetella henkeytetyt ilmaukset meidän pitäisi esittää muutamia oleellisia kysymyksiä, kuten: Jos pelkkä Raamatun ennustuksien tutkiminen tai jopa ymmärtäminen on todiste hengellisen paratiisin olemassaolosta, niin kuinka varhaiskristityt eivät nauttineet sellaisesta siunatusta tilasta? Paavali ja Pietari, samoin kuten muut sellaiset, kuten Jaakob ja Juuda, olivat henkeytettyjä Kristittyjä profeettoja, jotka epäilemättä palvelivat seurakuntia paljolti ajatuksia herättävän ja virkistävän hengellisen ravinnon tavoin, kuten Vartiotornin kirjoitus sen sanoi, ja kuitenkaan nuo varhaiset seurakunnat eivät olleet paratiisissa. Miksi näin on? Varmastikin Jehova vuodatti myös heidänkin päälleen monia hengellisiä siunauksia. Miksi sitten apostolit ja 1. vuosisadan opetuslapset eivät nauttineet hengellisestä paratiisista?

Yllä lainattu kappale kehottaa meitä vertaamaan omaa hengellistä tilaamme ennen todistajiksi tulemistamme sen jälkeiseen tilaan oletetun nykyisen paratiisillisen tilan todisteeksi. Kuitenkin Paavali kertoi 1. vuosisadan kristityille, että he olivat kerran vieraantuneita Jumalasta ja sokeita liitoille, mutta että Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden vuoksi heidän oli sallittu tulla loistoisan totuuden valoon - kuitenkin edelleenkään heidän ei kuvailtu olevan minkään sortin hengellisessä paratiisissa. Miksi näin on?

Paavali itsekin vertaili elämäänsä ennen ja jälkeen kääntymyksen. Hänen hengellinen sokeutensa Fariseuksena oli niin suuri, että se korjattiin ainoastaan kirkastetun Herran läheisen kohtaamisen avulla niin, että suomut kirjaimellisesti putosivat hänen sokaistuilta silmiltään muutama päivä kohtaamisen jälkeen. Varmastikaan kukaan tänään elossa oleva ei voi kertoa vastaavanlaisesta radikaalisti elämää muuttavasta kokemuksesta, kuin mitä Paavalilla oli ollut. Ja kuitenkin vaikka Paavali koki sellaisen ihmeellisen muutoksen hän saattoi vain nähdä näyssä hengellisen paratiisin, josta me sanomme nauttivamme.

Toinen Vartiotornissa esitetty todisteluketju loistoisassa hengellisessä paratiisissa elämisellemme on monissa meissä tapahtunut persoonallisuuden muutos. 11. kappale sanoo: Mieti myös, millaisia muutoksia on tapahtunut, kun taustaltaan hyvin erilaiset vilpittömät ihmiset ovat yrittäneet ymmärtää ja soveltaa Jumalan sanaa. He ovat pohjimmiltaan pyrkineet panemaan pois eläimelliset ominaisuudet, joita heillä aiemmin oli.

Jehovan todistajat tietävät hyvin sen, että Raamatun totuudella on meihin muuttava vaikutus, kun sovellamme sen neuvoja. Mutta tekeekö se itsessään hengellisen paratiisin? Varmaankin me tajuamme, että 1. vuosisadan kristityt tekivät myös huomattavia muutoksia. Paavali kirjoitti korinttilaisille muistuttaen heitä siitä, että jotkut heistä olivat kerran haureellisia, herjaajia ja homoseksuaaleja, juoppoja ja ahneita ihmisiä, mutta että heidät oli pesty puhtaiksi. Niin erikoislaatuisia muutoksia kuin monet varhaiset korinttilaiset tekivätkin henkilökohtaisessa elämässään, niin he siltikään eivät nauttineet hengellisen paratiisin siunauksista. Miksi näin on?

Vartiotorni kommentoi edelleen 11. kappaleessa sanoen: Siksi Jehovan todistajien seurakunnassa olet sellaisten ihmisten parissa, joista on tullut rauhallisempia ja miellyttävämpiä. He eivät tosin ole vielä täydellisiä, mutta heitä ei voi juuri kuvailla julmiksi leijoniksi tai saaliinhimoisiksi pedoiksi. Mistä tämä rauhaisa hengellinen toveruus kertoo? Me selvästikin nautimme hengellisestä asiaintilasta, jota voidaan hyvällä syyllä sanoa hengelliseksi paratiisiksi.

Ylläesitetyn Vartiotornin todisteluketjun mukaan me nautimme hengellisestä paratiisista, koska kaikki ovat tehneet radikaalin persoonallisuuden muutoksen. Mutta onko se todella totta?

Harkitsehan hetken aikaa joitakin varhaiskristillisten seurakuntien ongelmia. Kuten aiemmin on jo todettu, niin vaikka monet korinttilaiset olivat tehneet huomattavia muutoksia, niin oli yhä monia ongelmia, jotka turmelivat seurakunnan rauhaa. Yhtenä sellaisena oli hyvin tunnettu seksiskandaali johon liittyen veli eli isänsä vaimon kanssa - valitettava tilanne, jota korintin veljet ilmeisesti sietivät.

Sitten siellä oli kultin kaltaisen Paavalin ja Keefaan palvonnan ongelma, josta Paavali puhui kirjeessään. Seurakunnassa oli myös ahdistava tilanne ”ylen oivallisten apostolien” vuoksi. Paavali paljasti näiden olevan todellisuudessa Paholaisen naamioituneita asiamiehiä, jotka olivat tehneet muodonmuutoksen, eivät Kristuksen kuvaksi, vaan valheellisiksi ”vanhurskauden palvelijoiksi. Hyvästä syystä Paavali ei kerskunut korinttilaisista ikään kuin he eläisivät hengellisessä paratiisissa.

Näyttää itse asiassa siltä, että Paavali puhui yliluonnollisesta näystään hengellisestä paratiisista korinttilaisille, siitä nimenomaisesta syystä, että he olivat seurakuntana niin pahoin toiminnallisesti häiriintyneitä.

Sitten olivat Galatalaiset. Paavalin neuvot Galatian seurakunnalle viittaavat siihen, etteivät kaikki siellä olleet tehneet kokonaisvaltaista hengellistä muodonmuutosta. Vaikka heillä oli tietoa Kristuksesta, Paavali puhutteli heitä puhtaasta epätoivosta johtuen: ”Oi ymmärtämättömät galatalaiset”!

Heidän lihallisen mielentilansa vuoksi Paavali varoitti Galatalaisia sanoen: ”Jos kuitenkin jatkuvasti purette ja nielette toisianne, niin katsokaa, ettette tuhoa toisianne. Toinen toisensa puremisen ja nielemisen teot tuskin ovat sellaisia, joita tapahtuu hengellisessä paratiisissa, vai mitä? Galatalaiset esittivät todisteita siitä, että heillä yhä oli tiettyjä epäkristillisiä eläimellisiä piirteitä. Galatalaiset eivät mitenkään voineet ylpeillä nauttivansa ”rauhaisasta hengellisestä toveruudesta” - sellaisesta josta Vartiotorni sanoo Jehovan todistajien nykyään nauttivan. Voiko kukaan vilpitön tarkkailija sanoa, että Jehovan todistajien seurakuntia ei vaivaa nykyään lukuisat samankaltaiset ”puremisen ja nielemisen” käyttäytymisen välikohtaukset?

Jos veljet olemme rehellisiä, niin me myönnämme, että meidän seurakuntiamme vitsaavat aivan samat ongelmat, jotka kohtasivat varhaiskristillisiä seurakuntia. Aivan niin kuin Korintin seurakunnassa, niin monet Jehovan todistajat harjoittavat sukupuolisen moraalittomuuden monia muotoja. Sitä tapahtuu siinä määrin, että Vartiotorni jopa myöntää, että kymmeniä tuhansia Jehovan todistajia täytyy poistaa vuosittain ”hengellisestä paratiisistamme” moraalittoman käytöksen vuoksi.

Jos olemme vaatimattomia ja rehellisiä, niin myönnämme myös, että Jehovan todistajia vaivaa järjestön epäjumaloinnin vitsaus. Aivan samoin kuin jotkut Korinttilaiset sanoivat kuuluvansa Paavalille, Keefaalle tai Apollokselle, niin nykyään Jehovan todistajat kirjaimellisesti palvovat niin kutsuttua voideltua uskollista ja ymmärtäväistä orjaa Vartiotornin järjestön muodossa. Tätä tapahtuu siinä määrin, että sitä pidetään Jumalan pilkkana, jos edes jollain tavoin kyseenalaistaa heidän valtaansa tai opetuksiaan.

Kun Vartiotorni toteaa, ettei ketään seurakunnissamme voi juuri kuvailla julmiksi leijoniksi tai saaliinhimoisiksi pedoiksi, niin ovatko he todella rehellisiä? Mitä sitten se seikka, että kymmeniä tuhansia Jehovan todistajien lapsia on käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen sellaiset, jotka kutsuvat itseään Jehovan todistajiksi? Eivätkö nämä lapset ole joutuneet alttiiksi viekoitteleville raateleville villipedoille?

Voisiko Vartiotorni olla niin hyvä ja esittää jonkinlaisen tunnustuksen ja selityksen sille, kuinka hengellisessä paratiisissa voi tapahtua tuhansia lasten hyväksikäytön raakuuksia?

Aivan viimeisimpänä esimerkkinä: Pohjois Karolinassa oman tyttärensä raiskauksesta oikeuteen joutunut Jehovan todistaja katkaisi kolmen lapsensa kurkut ja sen jälkeen tappoi vaimonsa ja itsensä. Ilmeisesti veli Meza oli ”hyvämainenen” Rock Hillin seurakunnassa Pohjois Karoliinassa. Oletettavasti hän seisoi veljien ja sisarten kanssa olka olkaa vasten paikallisessa seurakunnassa - nauttien ”rauhaisasta hengellisestä toveruudesta” meidän yksinomaisessa ”hengellisessä paratiisissamme” - aina siihen asti kunnes hän teki hirvittävän rikoksensa ja sitten teki itsemurhan.

Onko Vartiotornin taholta rehellistä kuitata nämä kaameat pahuuden teot pelkkänä inhimillisenä epätäydellisyytenä?

On myös ollut monia tapauksia, joissa jopa nimitetyt vanhimmat ovat pettäneet heidän pyhän luottamuksensa laajalti julkisuutta saaneissa skandaaleissa. Montanassa kaksi juonivaa vanhinta huijasivat 100 -vuotiaalta sisarelta miljoonia dollareita. Tämän johdosta viranomaiset tuomitsivat heidät vankeuteen. Toinen samantapainen juttu, johon liittyi huijari vanhin, tapahtui Floridassa. Voisimme luonnollisesti miettiä, josko veljet ja sisaret noissa petollisten vanhinten saaliksi joutuneissa seurakunnissa yhtyvät Vartiotornin näkemykseen siitä, ettei raatelevia yksilöitä esiinny meidän ”hengellisessä paratiisissamme.”

Ja tietenkin on monia muita tapauksia, joissa Jehovan todistajat ovat tehneet kaameita rikoksia. Kuten Paavali saattaisi sanoa, niin meidän kerskumisen aiheemme eivät ole hyviä. Tarvitaanko jonkun Jehovan todistajan sarja-murha rellestys pakottamaan Vartiotorni kohtaamaan tosiasiat ja lopettamaan meidän oletetusta vanhurskaasta tilasta valehteleminen ja kerskaaminen?

Tässä vaiheessa täytyy nostattaa kysymys: Mikä ylipäätään on hengellinen paratiisi? Koska varhaiset kristityt eivät nauttineet sellaisesta siunatusta tilasta ja koska vastoin Vartiotornin perusteettomia väitteitä Jehovan todistajat myöskään mitä ilmeisimmin eivät ole minkäänlaisessa hengellisessä paratiisissa, niin mitä hengellisessä paratiisissa oleminen tarkoittaa? Tuleeko koskaan olemaan hengelliseksi paratiisiksi kutsuttavaa suuremmista asiaintilaa?

On parasta antaa Raamatun kertoa asiasta. Jesajan 35. luku osoittaa, että hengellisen paratiisin tilanne liittyy Jehovan kunnian ja pelastuksen paljastamiseen. Esimerkiksi siinä yhteydessä, kun rutikuiva maan kukkii paratiisillista kauneutta, voimme jakeesta 2 lukea: ”Tulee olemaan niitä, jotka saavat nähdä Jehovan kunnian, meidän Jumalamme loiston.

Voiko kukaan Jehovan todistajista nykyään vilpittömästi sanoa nähneensä ”Jehovan kunnian”? Jos Jumalan kunnia ja miellyttävyys heijastuu järjestöstämme nykyään, niin mikä pettymys se onkaan!

Jakeessa 4 osoitetaan, että Jumalan loiston paljastaminen liittyy suoranaisesti hänen kostonsa ja kansansa pelastuksen yhteyteen. Se sanoo: ”Sanokaa sydämeltään huolestuneille: ’Olkaa lujat. Älkää pelätkö. Katso! Kostaen tulee teidän Jumalanne, Jumala, maksaen takaisin. Hän itse tulee ja pelastaa teidät.’”

Vartiotorni sanoo Jehovan kansan vapautuneen suuresta Babylonista 1919. Jos se olisi totta, niin missä on todisteet siitä, että Jehova suoritti kostonsa tai maksoi takaisin vihollisilleen? Toteutuiko Raamatun kuvailema suuri pelastus pelkästään siinä, että kahdeksan Vartiotornin virkailijaa maksoi takuut lyhyen vankeutensa jälkeen? Kuka järkevä ihminen voisi uskoa sellaiseen?

On ilmeistä, että Jehovan todistajat on sokaistu Vartiotornin omilla opetuksilla. Epäilemättä siinä on syy miksi tulevan kurin jälkeen niiden, joita Jehova siunaa, hengelliset silmät ja korvat avataan todella ihastuttavalla tavalla. Siksi seuraavat jakeet tekstiyhteydessä kuuluvat: ”Silloin avautuvat sokeiden silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa kiipeää kuin jalohirvi ja mykän kieli huutaa ilosta.

Silloin”, jota käytetään kahdesti yllä olevassa kohdassa, osoittaa, että Jumala avaa kansansa kuuluvien silmät ja korvat äkisti, yllättäen, erityisenä aikana - ei vähitellen vuosikymmenien aikana tai yksilöllisesti, niin kuin silloin kun henkilöt tulevat totuuteen.

Milloin Jehova suorittaa tämän silmät ja korvat avaavan ihmeensä? Se tapahtuu silloin kun Jehova panee täytäntöön tuomionsa niille tyranneille ja kerskailijoille, jotka hallitsevat ja vallitsevat Jehovan kansaa. Sen vuoksi luemme Jehovan oikeudellisen säädöksen Jesajan 29:17-21:stä: ”Eikö ole enää vain hyvin lyhyt aika, kun Libanon on muuttuva hedelmätarhaksi ja hedelmätarhaa puolestaan pidetään metsän veroisena? Ja sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja synkästä hämäryydestä ja pimeydestä näkevät sokeiden silmät. Ja sävyisien ilo Jehovasta on lisääntyvä, ja ihmiskunnan köyhätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä, sillä tyranni saa loppunsa ja kerskailija tulee matkanpäähänsä ja kaikki, jotka ovat valppaina tehdäkseen vahinkoa, on karsittava pois, ne, jotka saattavat ihmisen tekemään syntiä sanalla ja jotka portissa ojennusta antavallekin asettavat syötin ja jotka työntävät syrjään vanhurskaan tyhjillä väitteillä.

Panehan merkille, että paratiisin olosuhteita kuvailevan ennustuksen mukaan hedelmätarha tulee todelliseksi metsäksi. Samaan aikaan äkisti nöyrien silmät avautuvat ja korvat aukenevat. Sen kanssa samanaikaisesti tyranni ja kerskailija tulevat loppuunsa. Mietihän nyt tätä: Vartiotorni sanoo, että Jehovan todistajat ovat olleet hengellisessä paratiisissa päästyään irti papiston vallasta. Miksi kuitenkaan kukaan ei voi esittää mitään todisteita siitä, että tämän maailman tyrannit ja kerskailijat olisivat jo tulleet loppuunsa?

Jesajan profetian tyrannit ja kerskailijat ovat niitä, joiden tekstiyhteydessä kuvaillaan olevan hengellisesti päihtyneitä ja siten kykenemättömiä lukemaan johdonmukaisesti kirjakääröstä, joka heille on ojennettu. Tämä kuvaa täydellisesti Jehovan todistajien johtajuutta. Samaisessa Vartiotornissa 15. lokakuuta, jota tässä tarkastellaan - niin uskomatonta kuin se onkin - hallintoelin jopa ylpeilee meidän oletetulla Jesajan profetian ymmärryksellämme yhtenä niistä todisteista, jotka osoittavat meidän olevan hengellisessä paratiisissa. Mutta selvästikään Jehovan todistajien hallintoelin ei ymmärrä lainkaan Jesajassa olevia Jehovan tuomioita. Jos he ymmärtäisivät, niin he eivät julkeasti kerskuisi hengellisessä paratiisissa olemisesta. Sävyisien silmät avataan tämän tosiasian suhteen.

Mikä siis on hengellinen paratiisi?

Hengellinen paratiisi on siunattu tila, jonka Jehova saa aikaan sen jälkeen, kun hän lunastaa kansansa vankeuden tilasta, jossa he ovat ahdistuksen aikana. Tuolle paratiisille on luonteenomaista kaikenlaisen pahuuden täydellinen puuttuminen.

Jeesus sanoi, että sellainen tilanne koittaa asiainjärjestelmän päättymisen aikana, jolloin Jumalan mahtavat enkelit poistavat Kristuksen valtakunnasta ”kaiken, mikä aiheuttaa kompastumista, ja ne, jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin.

Lopputulos on se, että ei edes yhtä pahaa henkilöä löydy Jehovan sävyisien joukosta. Jesajan 35:8-10 kuuluu: ”Ja siellä on oleva valtatie, niin, tie, ja sitä kutsutaan Pyhyydentieksi. Epäpuhdas ei sitä kulje. Ja se on sen tien kulkijaa varten, eivätkä ketkään tyhmät vaeltele silläOsoittautuu, että leijonaa ei siellä ole, eivätkä sille nouse saaliinhimoiset pedot. Yhtäkään ei siellä tavata; ja lunastettujen täytyy kulkea siellä. Ja ne, jotka ovat Jehovan lunastamia, palaavat ja totisesti tulevat Siioniin ilohuudoin, ja ajan hämärään asti kestävä ilo on heidän päänsä päällä. Riemun ja ilon he saavuttavat, ja murhe ja huokailu on pakeneva.

Todellisessa hengellisessä paratiisissa, jonka Jehova varaa kansansa sävyisille, alkusoitoiksi heidän pääsemiselleen uuteen maailmaan, ei ole epäpuhtaita lipeviä pedofiilejä - ei edes yhtä. Paratiisissa ei ole uskottomia luopioita tai haureellisia - ei ainuttakaan! Siellä ei ole kerskailijoita jotka kehuskelevat olevansa ”vanhurskauden suuria puita, samalla kun he tyrannimaisesti erottavat jokaisen, joka kyseenalaistaa heidän absurdit ennustusten tulkintansa.

Jehovan enkelit estävät eläimellisiltä ihmisiltä pääsyn Pyhyydentielle aivan yhtä varmasti kuin Kerubit estivät paratiisin porteilla Aadamia ja Eevaa ja heidän jälkeläisiään livahtamasta takaisin Eedeniin.

Se, että hallintoelin ylpeilee hallitsevansa hengellistä paratiisia huolimatta kaikista järjestöä vitsaavista Jumalaa häpäisevistä ongelmista, osoittaa heidän olevan ennustuksen kerskailijoita. He vastaavat Jeremian päivien Juutalaista järjestelmää Jehovan tuomion aattona. Näistä Jehova sanoi: ”Ja he koettavat parantaa kansani murtumisen keveästi sanomalla: ’On rauha! On rauha!, kun rauhaa ei ole.

Koska, vaikka Jehovan todistajat eivät mitä ilmeisimmin nykyään eläkään hengellisessä paratiisissa, hallintoelimen lävitsetunkeva vakuuttelu siitä, että kaikki on hyvin, on ironista kyllä varma osoitus siitä että, Jehovalta tuleva tuomio on lähellä vaimentaakseen heidän turhan ylpeilynsä äänen.

Jehovan ylvään tuomion vuodattamisen jälkiseurauksena hengellinen paratiisi tulee olemaan todellisuutta! Sefanjan 3:11-12 vakuuttaa meille, että pöyhkeät leuhkijat eivät enää milloinkaan hallitse Jehovan järjestöä - ainoastaan sävyisät ja nöyrät säilyvät periäkseen todellisen paratiisin.

Sinä päivänä sinä et häpeä minkään menettelyjesi takia, joilla olet rikkonut minua vastaan, sillä silloin minä poistan keskuudestasi sinun pöyhkeästi riemuitsevaisesi, etkä sinä ole enää koskaan pöyhkeä minun pyhällä vuorellani. Ja minä jätän keskuuteesi nöyrän ja alhaisen kansan, ja he turvautuvat Jehovan nimeen.”



Ei kommentteja: