Lokakuun
15 päivän
Vartiotorni vuodelta
2004 sisältää
tutkittavan kirjoituksen,
joka on
ovelasti otsikoitu:
“Paratiisi
- sinua
varten?”
Kirjoitus vahvistaa
meidän kauan
vaalitun uskomuksemme
siitä, että
Jehovan todistajat
elävät Raamatussa
ennustetussa Jumalan
aikaansaamassa
hengellisessä
paratiisissa. On
kuitenkin hyvä
esittää joitakin
vasta-argumentteja
sen apostolisen
varoituksen hengessä,
ettei tulisi
uskoa jokaista
henkeytettyä ilmausta,
jotta voisimme
koetella onko
henkeytetyiltä
vaikuttavat
ilmaukset tosiaan
lähtöisin totuuden
Jumalasta.
Kirjoitus
ihan oikein
tähdentää sitä, että
Paavalin hurmioitunut
näky “kolmannesta
taivaasta”
oli luonteeltaan
hengellinen. Epäilemättä
Paavalille annettiin
ennakkovälähdys Jesajan
ennustamasta hengellisestä
paratiisista. Meidän
pitäisi kuitenkin
pitää mielessämme
se, että
ilmeinen syy
sille, miksi
Jumala antoi ensimmäisen vuosisadan
seurakunnalle henkeytetyn
ilmestyksen paratiisista,
oli se,
että nuo
voidellut kristityt
eivät tuolloin
eläneet minkäänlaisessa
hengellisessä
paratiisissa. Se
oli olemassa
vain näyssä
- ilmestyksessä.
Mikä
on muuttunut
niin, että
me nyt
oletettavasti elämme
hengellisessä
paratiisissa, vaikka
ilmeisestikään apostolit
ja varhaiskristityt
eivät eläneet? Onko
Jehovan todistajien
järjestö jollain
tavoin ylivertainen
Kristuksen alunperin perustamaan
seurakuntaan verrattuna?
Se tosiaan
olisi harvinaislaatuinen
asia se, jos
näin olisi.
Kirjoituksessa
todistellaan, että
hengellinen paratiisi
tulee sen
seurauksena, että
Jumala tuo
kansansa pois
Babylonin vankeudesta,
johon meidän
nykyisen käsityksemme
mukaan me jouduimme
vähitellen vuosisatojen
aikana, kun
kristikunta luopioitui.
Ja vaikkakaan
tässä nimenomaisessa
kirjoituksessa ei
mainita ajanjaksoa
1918-19
suoraan, niin
9:nnessä
kappaleessa ilmaistaan,
että Jumala
vapautti kansansa
Babylonin vankeudesta
1919 ja
että sen
jälkeen vähitellen
hengellinen paratiisi
muodostui.
Kuitenkin
kun Jumala
aiheutti Juutalaisten
joutumiseen
pakkosiirtolaisuuteen
Babyloniin, niin
kyse ei
ollut vähitellen
vuosisatojen aikana
tapahtuneesta
hajaantumisesta. On
totta, että
itse Juutalaisten
luopumus kehittyi
monien vuosisatojen
aikana, mutta
sen jälkeen,
kun Jumala
antoi etukäteen
lukuisien profeettojen
välityksellä varoitusta, niin
Babylonialaiset joukot
äkisti pyyhkäisivät
Juudan maahan,
samalla tavoin
kuin kotka
hyökkää saaliinsa
kimppuun, niin
että Juudan
autioitus tuli
todella äkisti.
Ja aivan
yhtä äkisti
Babylon kukistui
ja katuvat
juutalaiset astuivat
profeetalliselle pyhyyden
valtatielle, joka
johti takaisin
luvattuun maahan.
Niinpä nyt
on ainakin
huomioitu, että
meidän mielikuvamme
hengellisestä
paratiisista ei
täysin vastaa
profeettojen esittämää
mallia. Mutta
yhä vieläkin:
Mikä täsmälleen
ottaen saa
meidät uskomaan,
että olemme
hengellisessä
paratiisissa?
Vartiotornin
kirjoitus vihjaa,
että hengellinen
paratiisi on
seurausta pelkästään
Raamatun perustotuuksien
tuntemisesta. Esimerkiksi
10:nnestä
kappaleesta luemme:
“Ajattele
kuitenkin
sitä
hengellistä
paratiisia,
josta saamme
nyt nauttia.
Verrattuna
siihen,
miten
sairaita
olimme
ennen,
olemme
parantuneet
hengellisesti.
Ja millainen
vastakohta
nykyinen
hengellisen
ravinnon
runsaus
onkaan sille
hengelliselle
nälälle,
josta
kärsimme
ennen.
Jumalan
kansa ei
enää
vaella
hengellisesti
kuivassa
maassa vaan
saa nauttia
Hänen
hyväksynnästään
ja runsaista
siunauksista.
Emme hapuile
sokeasti
vankityrmän
kaltaisessa
hengellisen
pimeyden
tilassa,
vaan näemme
vapauden ja
Jumalan
suosion
valon.
Monet, jotka
olivat ikään
kuin kuuroja
Raamatun
ennustuksille,
ovat
kuulleet ja
ymmärtäneet
sen, mitä
Raamatussa
sanotaan.
Miljoonat
Jehovan
todistajat
eri puolilla
maailmaa
ovat
tutkineet
esimerkiksi
Danielin
profetiaa
jae
jakeelta.
Sitten he
ovat
tarkastelleet
huolellisesti
Jesajan
kirjaa luku
luvulta.
Eikö
tällainen
virkistävä
hengellinen
ravinto
osoitakin,
että olemme
hengellisessä
paratiisissa?”
Vartiotornin
todistelujen mukaan
meidän Raamatun
ennustusten tutkimisemme
on yksi
todiste hengellisestä
paratiisistamme.
Pitääksemme
kiinni velvollisuudestamme
koetella “henkeytetyt
ilmaukset”
meidän pitäisi
esittää muutamia
oleellisia kysymyksiä,
kuten: Jos
pelkkä Raamatun
ennustuksien tutkiminen
tai jopa
ymmärtäminen on
todiste hengellisen
paratiisin olemassaolosta,
niin kuinka
varhaiskristityt eivät
nauttineet sellaisesta
siunatusta tilasta?
Paavali ja
Pietari, samoin
kuten muut
sellaiset, kuten
Jaakob ja
Juuda, olivat
henkeytettyjä Kristittyjä
profeettoja, jotka
epäilemättä palvelivat
seurakuntia paljolti
ajatuksia herättävän
ja “virkistävän
hengellisen ravinnon”
tavoin, kuten
Vartiotornin kirjoitus
sen sanoi,
ja kuitenkaan
nuo varhaiset
seurakunnat eivät
olleet paratiisissa.
Miksi näin
on? Varmastikin
Jehova vuodatti
myös heidänkin
päälleen monia
hengellisiä siunauksia.
Miksi sitten
apostolit ja
1. vuosisadan
opetuslapset eivät
nauttineet hengellisestä
paratiisista?
Yllä
lainattu kappale
kehottaa meitä
vertaamaan omaa
hengellistä tilaamme
ennen todistajiksi
tulemistamme sen
jälkeiseen tilaan
oletetun nykyisen
paratiisillisen tilan
todisteeksi. Kuitenkin
Paavali kertoi
1. vuosisadan
kristityille, että
he olivat
kerran vieraantuneita
Jumalasta ja
sokeita liitoille,
mutta että
Jumalan ansaitsemattoman
hyvyyden vuoksi
heidän oli
sallittu tulla
loistoisan totuuden
valoon - kuitenkin
edelleenkään heidän
ei kuvailtu
olevan minkään
sortin hengellisessä
paratiisissa. Miksi
näin on?
Paavali
itsekin vertaili
elämäänsä ennen
ja jälkeen
kääntymyksen. Hänen
hengellinen sokeutensa
Fariseuksena oli
niin suuri,
että se
korjattiin ainoastaan
kirkastetun Herran
läheisen kohtaamisen
avulla niin,
että suomut
kirjaimellisesti putosivat
hänen sokaistuilta
silmiltään muutama
päivä kohtaamisen
jälkeen. Varmastikaan
kukaan tänään
elossa oleva
ei voi
kertoa vastaavanlaisesta
radikaalisti elämää
muuttavasta kokemuksesta,
kuin mitä Paavalilla oli ollut.
Ja kuitenkin
vaikka Paavali
koki sellaisen
ihmeellisen muutoksen
hän saattoi
vain nähdä
näyssä
hengellisen paratiisin,
josta me
sanomme nauttivamme.
Toinen
Vartiotornissa esitetty
todisteluketju
loistoisassa hengellisessä
paratiisissa elämisellemme
on monissa
meissä tapahtunut
persoonallisuuden muutos.
11. kappale
sanoo: “Mieti
myös,
millaisia
muutoksia on
tapahtunut,
kun
taustaltaan
hyvin
erilaiset
vilpittömät
ihmiset ovat
yrittäneet
ymmärtää
ja soveltaa
Jumalan
sanaa. He
ovat
pohjimmiltaan
pyrkineet
panemaan
pois
eläimelliset
ominaisuudet,
joita heillä
aiemmin
oli.”
Jehovan
todistajat tietävät
hyvin sen,
että Raamatun
totuudella on
meihin muuttava
vaikutus, kun
sovellamme sen
neuvoja. Mutta
tekeekö se
itsessään hengellisen
paratiisin? Varmaankin
me tajuamme,
että 1.
vuosisadan kristityt
tekivät myös
huomattavia muutoksia.
Paavali kirjoitti
korinttilaisille
muistuttaen heitä
siitä, että
jotkut heistä
olivat kerran
haureellisia, herjaajia
ja homoseksuaaleja,
juoppoja ja
ahneita ihmisiä,
mutta että
heidät oli
pesty puhtaiksi.
Niin erikoislaatuisia
muutoksia kuin
monet varhaiset
korinttilaiset tekivätkin
henkilökohtaisessa
elämässään, niin
he siltikään
eivät nauttineet
hengellisen paratiisin
siunauksista. Miksi
näin on?
Vartiotorni
kommentoi edelleen
11. kappaleessa
sanoen: “Siksi
Jehovan
todistajien
seurakunnassa
olet
sellaisten
ihmisten
parissa,
joista on
tullut
rauhallisempia
ja
miellyttävämpiä.
He eivät
tosin ole
vielä
täydellisiä,
mutta heitä
ei voi
juuri
kuvailla
julmiksi
leijoniksi
tai
saaliinhimoisiksi
pedoiksi.
Mistä tämä
rauhaisa
hengellinen
toveruus
kertoo? Me
selvästikin
nautimme
hengellisestä
asiaintilasta,
jota voidaan
hyvällä
syyllä
sanoa
hengelliseksi
paratiisiksi.”
Ylläesitetyn
Vartiotornin
todisteluketjun mukaan
me nautimme
hengellisestä
paratiisista, koska
kaikki ovat
tehneet radikaalin
persoonallisuuden
muutoksen. Mutta
onko se
todella totta?
Harkitsehan
hetken aikaa
joitakin
varhaiskristillisten
seurakuntien ongelmia.
Kuten aiemmin
on jo
todettu, niin
vaikka monet
korinttilaiset olivat
tehneet huomattavia
muutoksia, niin
oli yhä
monia ongelmia,
jotka turmelivat
seurakunnan rauhaa.
Yhtenä sellaisena
oli hyvin
tunnettu seksiskandaali
johon liittyen
veli eli
isänsä vaimon
kanssa - valitettava
tilanne, jota
korintin veljet
ilmeisesti sietivät.
Sitten
siellä oli
kultin kaltaisen
Paavalin ja
Keefaan palvonnan
ongelma, josta
Paavali puhui
kirjeessään.
Seurakunnassa oli
myös ahdistava
tilanne ”ylen
oivallisten apostolien”
vuoksi. Paavali
paljasti näiden
olevan todellisuudessa
Paholaisen naamioituneita
asiamiehiä, jotka
olivat tehneet
muodonmuutoksen, eivät
Kristuksen kuvaksi,
vaan valheellisiksi
”vanhurskauden
palvelijoiksi.”
Hyvästä syystä
Paavali ei
kerskunut korinttilaisista
ikään kuin
he eläisivät
hengellisessä
paratiisissa.
Näyttää
itse asiassa
siltä, että
Paavali puhui
yliluonnollisesta näystään
hengellisestä
paratiisista
korinttilaisille, siitä
nimenomaisesta syystä,
että he
olivat seurakuntana
niin pahoin
toiminnallisesti
häiriintyneitä.
Sitten
olivat Galatalaiset.
Paavalin neuvot
Galatian seurakunnalle
viittaavat siihen,
etteivät kaikki
siellä olleet
tehneet kokonaisvaltaista
hengellistä
muodonmuutosta. Vaikka
heillä oli
tietoa Kristuksesta,
Paavali puhutteli
heitä puhtaasta
epätoivosta johtuen:
”Oi
ymmärtämättömät
galatalaiset”!
Heidän
lihallisen mielentilansa
vuoksi Paavali
varoitti Galatalaisia
sanoen: ”Jos
kuitenkin
jatkuvasti
purette ja
nielette
toisianne,
niin
katsokaa,
ettette
tuhoa
toisianne.”
Toinen toisensa
puremisen ja
nielemisen teot
tuskin ovat
sellaisia, joita
tapahtuu hengellisessä
paratiisissa, vai
mitä? Galatalaiset
esittivät todisteita
siitä, että
heillä yhä
oli tiettyjä
epäkristillisiä
eläimellisiä piirteitä.
Galatalaiset eivät
mitenkään voineet
ylpeillä nauttivansa
”rauhaisasta
hengellisestä
toveruudesta”
- sellaisesta
josta Vartiotorni
sanoo Jehovan
todistajien nykyään
nauttivan. Voiko
kukaan vilpitön
tarkkailija sanoa,
että Jehovan
todistajien seurakuntia
ei vaivaa
nykyään lukuisat
samankaltaiset ”puremisen
ja
nielemisen”
käyttäytymisen
välikohtaukset?
Jos
veljet olemme
rehellisiä, niin
me myönnämme,
että meidän
seurakuntiamme vitsaavat
aivan samat
ongelmat, jotka
kohtasivat
varhaiskristillisiä
seurakuntia. Aivan
niin kuin
Korintin seurakunnassa,
niin monet
Jehovan todistajat
harjoittavat sukupuolisen
moraalittomuuden monia
muotoja. Sitä
tapahtuu siinä
määrin, että
Vartiotorni jopa
myöntää, että
kymmeniä tuhansia
Jehovan todistajia
täytyy poistaa
vuosittain ”hengellisestä
paratiisistamme”
moraalittoman käytöksen
vuoksi.
Jos
olemme vaatimattomia
ja rehellisiä,
niin myönnämme
myös, että
Jehovan todistajia
vaivaa järjestön
epäjumaloinnin vitsaus.
Aivan samoin
kuin jotkut
Korinttilaiset sanoivat
kuuluvansa Paavalille,
Keefaalle tai
Apollokselle, niin
nykyään Jehovan
todistajat
kirjaimellisesti palvovat
niin kutsuttua
voideltua uskollista
ja ymmärtäväistä
orjaa Vartiotornin
järjestön muodossa.
Tätä tapahtuu
siinä määrin,
että sitä
pidetään Jumalan
pilkkana, jos
edes jollain
tavoin kyseenalaistaa
heidän valtaansa
tai opetuksiaan.
Kun
Vartiotorni toteaa,
ettei ketään
seurakunnissamme ”voi
juuri
kuvailla
julmiksi
leijoniksi
tai
saaliinhimoisiksi
pedoiksi,”
niin
ovatko
he
todella
rehellisiä?
Mitä
sitten
se
seikka,
että
kymmeniä
tuhansia
Jehovan
todistajien
lapsia
on
käyttäneet
seksuaalisesti
hyväkseen
sellaiset,
jotka
kutsuvat
itseään
Jehovan
todistajiksi?
Eivätkö
nämä
lapset
ole
joutuneet
alttiiksi
viekoitteleville
raateleville
villipedoille?
Voisiko
Vartiotorni olla
niin hyvä
ja esittää
jonkinlaisen tunnustuksen
ja selityksen
sille, kuinka
hengellisessä
paratiisissa voi
tapahtua tuhansia
lasten hyväksikäytön
raakuuksia?
Aivan
viimeisimpänä
esimerkkinä: Pohjois
Karolinassa oman
tyttärensä raiskauksesta
oikeuteen joutunut
Jehovan todistaja
katkaisi kolmen
lapsensa kurkut
ja sen
jälkeen tappoi
vaimonsa ja
itsensä. Ilmeisesti
veli Meza
oli ”hyvämainenen”
Rock Hillin
seurakunnassa Pohjois
Karoliinassa.
Oletettavasti hän
seisoi veljien
ja sisarten
kanssa olka
olkaa vasten
paikallisessa
seurakunnassa - nauttien
”rauhaisasta
hengellisestä
toveruudesta”
meidän yksinomaisessa
”hengellisessä
paratiisissamme” - aina
siihen asti
kunnes hän
teki hirvittävän
rikoksensa ja
sitten teki
itsemurhan.
Onko
Vartiotornin taholta
rehellistä kuitata
nämä kaameat
pahuuden teot
pelkkänä inhimillisenä
epätäydellisyytenä?
On
myös ollut
monia tapauksia,
joissa jopa
nimitetyt vanhimmat
ovat pettäneet
heidän pyhän
luottamuksensa laajalti
julkisuutta saaneissa
skandaaleissa. Montanassa
kaksi juonivaa
vanhinta huijasivat
100 -vuotiaalta
sisarelta miljoonia
dollareita. Tämän
johdosta viranomaiset
tuomitsivat heidät
vankeuteen. Toinen
samantapainen juttu,
johon liittyi
huijari vanhin,
tapahtui Floridassa.
Voisimme luonnollisesti
miettiä, josko
veljet ja
sisaret noissa
petollisten vanhinten
saaliksi joutuneissa
seurakunnissa yhtyvät
Vartiotornin näkemykseen
siitä, ettei
raatelevia yksilöitä
esiinny meidän
”hengellisessä
paratiisissamme.”
Ja
tietenkin on
monia muita
tapauksia, joissa
Jehovan todistajat
ovat tehneet
kaameita rikoksia.
Kuten Paavali
saattaisi sanoa,
niin meidän
kerskumisen aiheemme
eivät ole
hyviä. Tarvitaanko
jonkun Jehovan
todistajan sarja-murha
rellestys pakottamaan
Vartiotorni kohtaamaan
tosiasiat ja
lopettamaan meidän
oletetusta vanhurskaasta
tilasta valehteleminen
ja kerskaaminen?
Tässä
vaiheessa täytyy
nostattaa kysymys:
Mikä ylipäätään
on hengellinen
paratiisi? Koska
varhaiset kristityt
eivät nauttineet
sellaisesta siunatusta
tilasta ja
koska vastoin
Vartiotornin
perusteettomia väitteitä
Jehovan todistajat
myöskään mitä
ilmeisimmin eivät
ole minkäänlaisessa
hengellisessä
paratiisissa, niin
mitä hengellisessä
paratiisissa oleminen
tarkoittaa? Tuleeko
koskaan olemaan
hengelliseksi paratiisiksi
kutsuttavaa suuremmista
asiaintilaa?
On
parasta antaa
Raamatun kertoa
asiasta. Jesajan
35. luku
osoittaa, että
hengellisen paratiisin
tilanne liittyy
Jehovan kunnian
ja pelastuksen
paljastamiseen.
Esimerkiksi siinä
yhteydessä, kun
rutikuiva maan
kukkii paratiisillista
kauneutta, voimme
jakeesta 2
lukea: ”Tulee
olemaan
niitä,
jotka saavat
nähdä
Jehovan
kunnian,
meidän
Jumalamme
loiston.”
Voiko
kukaan Jehovan
todistajista nykyään
vilpittömästi sanoa
nähneensä ”Jehovan
kunnian”?
Jos Jumalan
kunnia ja
miellyttävyys heijastuu
järjestöstämme nykyään,
niin mikä
pettymys se
onkaan!
Jakeessa
4 osoitetaan,
että Jumalan
loiston paljastaminen
liittyy suoranaisesti
hänen kostonsa
ja kansansa
pelastuksen yhteyteen.
Se sanoo:
”Sanokaa
sydämeltään
huolestuneille:
’Olkaa
lujat. Älkää
pelätkö.
Katso!
Kostaen
tulee teidän
Jumalanne,
Jumala,
maksaen
takaisin.
Hän itse
tulee ja
pelastaa
teidät.’”
Vartiotorni
sanoo Jehovan
kansan vapautuneen
suuresta Babylonista
1919. Jos
se olisi
totta, niin
missä on
todisteet siitä,
että Jehova
suoritti kostonsa
tai maksoi
takaisin vihollisilleen?
Toteutuiko Raamatun
kuvailema suuri
pelastus pelkästään
siinä, että
kahdeksan Vartiotornin
virkailijaa maksoi
takuut lyhyen
vankeutensa jälkeen?
Kuka järkevä
ihminen voisi
uskoa sellaiseen?
On
ilmeistä, että
Jehovan todistajat
on sokaistu
Vartiotornin omilla
opetuksilla. Epäilemättä
siinä on
syy miksi
tulevan kurin
jälkeen niiden,
joita Jehova
siunaa, hengelliset
silmät ja
korvat avataan
todella ihastuttavalla
tavalla. Siksi
seuraavat jakeet
tekstiyhteydessä
kuuluvat: ”Silloin
avautuvat
sokeiden
silmät ja
kuurojen
korvat
aukenevat.
Silloin
rampa
kiipeää
kuin
jalohirvi ja
mykän kieli
huutaa
ilosta.”
”Silloin”,
jota
käytetään
kahdesti
yllä
olevassa
kohdassa,
osoittaa,
että
Jumala
avaa
kansansa
kuuluvien
silmät
ja
korvat
äkisti,
yllättäen,
erityisenä
aikana
- ei
vähitellen
vuosikymmenien
aikana
tai
yksilöllisesti,
niin
kuin
silloin
kun
henkilöt
tulevat
totuuteen.
Milloin
Jehova suorittaa
tämän silmät
ja korvat
avaavan ihmeensä?
Se tapahtuu
silloin kun
Jehova panee
täytäntöön tuomionsa
niille tyranneille
ja kerskailijoille,
jotka hallitsevat
ja vallitsevat
Jehovan kansaa.
Sen vuoksi
luemme Jehovan
oikeudellisen säädöksen
Jesajan 29:17-21:stä:
”Eikö ole
enää vain
hyvin lyhyt
aika, kun
Libanon on
muuttuva
hedelmätarhaksi
ja
hedelmätarhaa
puolestaan
pidetään
metsän
veroisena?
Ja sinä
päivänä
kuurot
kuulevat
kirjan
sanat, ja
synkästä
hämäryydestä
ja
pimeydestä
näkevät
sokeiden
silmät. Ja
sävyisien
ilo
Jehovasta on
lisääntyvä,
ja
ihmiskunnan
köyhätkin
riemuitsevat
Israelin
Pyhästä,
sillä
tyranni saa
loppunsa ja
kerskailija
tulee
matkanpäähänsä
ja kaikki,
jotka ovat
valppaina
tehdäkseen
vahinkoa, on
karsittava
pois, ne,
jotka
saattavat
ihmisen
tekemään
syntiä
sanalla ja
jotka
portissa
ojennusta
antavallekin
asettavat
syötin ja
jotka
työntävät
syrjään
vanhurskaan
tyhjillä
väitteillä.”
Panehan
merkille, että
paratiisin olosuhteita
kuvailevan ennustuksen
mukaan hedelmätarha
tulee todelliseksi
metsäksi. Samaan
aikaan äkisti
nöyrien silmät
avautuvat ja
korvat aukenevat.
Sen kanssa
samanaikaisesti tyranni
ja kerskailija
tulevat loppuunsa.
Mietihän nyt
tätä: Vartiotorni
sanoo, että
Jehovan todistajat
ovat olleet
hengellisessä
paratiisissa päästyään
irti papiston
vallasta. Miksi
kuitenkaan kukaan
ei voi
esittää mitään
todisteita siitä,
että tämän
maailman tyrannit
ja kerskailijat
olisivat jo
tulleet loppuunsa?
Jesajan
profetian tyrannit
ja kerskailijat
ovat niitä,
joiden tekstiyhteydessä
kuvaillaan olevan
hengellisesti päihtyneitä
ja siten
kykenemättömiä lukemaan
johdonmukaisesti
kirjakääröstä, joka
heille on
ojennettu. Tämä
kuvaa täydellisesti
Jehovan todistajien
johtajuutta. Samaisessa
Vartiotornissa 15.
lokakuuta, jota
tässä tarkastellaan
- niin uskomatonta
kuin se
onkin - hallintoelin
jopa ylpeilee
meidän oletetulla
Jesajan profetian
ymmärryksellämme yhtenä
niistä todisteista,
jotka osoittavat
meidän olevan
hengellisessä
paratiisissa. Mutta
selvästikään Jehovan
todistajien hallintoelin
ei ymmärrä
lainkaan Jesajassa
olevia Jehovan
tuomioita. Jos
he ymmärtäisivät,
niin he
eivät julkeasti
kerskuisi hengellisessä
paratiisissa olemisesta.
Sävyisien silmät
avataan tämän
tosiasian suhteen.
Mikä
siis on
hengellinen paratiisi?
Hengellinen
paratiisi on
siunattu tila,
jonka Jehova
saa aikaan
sen jälkeen,
kun hän
lunastaa kansansa
vankeuden tilasta,
jossa he
ovat ahdistuksen
aikana. Tuolle
paratiisille on
luonteenomaista
kaikenlaisen pahuuden
täydellinen puuttuminen.
Jeesus
sanoi, että
sellainen tilanne
koittaa asiainjärjestelmän
päättymisen aikana,
jolloin Jumalan
mahtavat enkelit
poistavat Kristuksen
valtakunnasta ”kaiken,
mikä
aiheuttaa
kompastumista,
ja ne,
jotka
tekevät
laittomuutta,
ja heittävät
heidät
tuliseen
pätsiin.”
Lopputulos
on se,
että ei
edes yhtä
pahaa henkilöä
löydy Jehovan
sävyisien joukosta.
Jesajan 35:8-10
kuuluu: ”Ja
siellä on
oleva
valtatie,
niin, tie,
ja sitä
kutsutaan
Pyhyydentieksi.
Epäpuhdas
ei sitä
kulje. Ja
se on
sen tien
kulkijaa
varten,
eivätkä
ketkään
tyhmät
vaeltele
sillä. Osoittautuu,
että
leijonaa ei
siellä ole,
eivätkä
sille nouse
saaliinhimoiset
pedot.
Yhtäkään
ei siellä
tavata; ja
lunastettujen
täytyy
kulkea
siellä. Ja
ne, jotka
ovat Jehovan
lunastamia,
palaavat ja
totisesti
tulevat
Siioniin
ilohuudoin,
ja ajan
hämärään
asti kestävä
ilo on
heidän
päänsä
päällä.
Riemun ja
ilon he
saavuttavat,
ja murhe
ja huokailu
on
pakeneva.”
Todellisessa
hengellisessä
paratiisissa,
jonka
Jehova
varaa
kansansa
sävyisille,
alkusoitoiksi
heidän
pääsemiselleen
uuteen
maailmaan,
ei
ole
epäpuhtaita
lipeviä
pedofiilejä
- ei
edes
yhtä.
Paratiisissa
ei
ole
uskottomia
luopioita
tai
haureellisia
- ei
ainuttakaan!
Siellä
ei
ole
kerskailijoita
jotka
kehuskelevat
olevansa
”vanhurskauden
suuria
puita,”
samalla
kun
he
tyrannimaisesti
erottavat
jokaisen,
joka
kyseenalaistaa
heidän
absurdit
ennustusten
tulkintansa.
Jehovan
enkelit estävät
eläimellisiltä ihmisiltä
pääsyn Pyhyydentielle
aivan yhtä
varmasti kuin
Kerubit estivät
paratiisin porteilla
Aadamia ja
Eevaa ja
heidän jälkeläisiään
livahtamasta takaisin
Eedeniin.
Se,
että hallintoelin
ylpeilee hallitsevansa
hengellistä paratiisia
huolimatta kaikista
järjestöä vitsaavista
Jumalaa häpäisevistä
ongelmista, osoittaa
heidän olevan
ennustuksen
kerskailijoita.
He vastaavat
Jeremian päivien
Juutalaista järjestelmää
Jehovan tuomion
aattona. Näistä
Jehova sanoi:
”Ja he
koettavat
parantaa
kansani
murtumisen
keveästi
sanomalla:
’On rauha!
On rauha!’,
kun rauhaa
ei ole.”
Koska,
vaikka Jehovan
todistajat eivät
mitä ilmeisimmin
nykyään eläkään
hengellisessä
paratiisissa,
hallintoelimen
lävitsetunkeva vakuuttelu
siitä, että
kaikki on
hyvin, on
ironista kyllä
varma osoitus
siitä että,
Jehovalta tuleva
tuomio on
lähellä vaimentaakseen
heidän turhan
ylpeilynsä äänen.
Jehovan
ylvään tuomion
vuodattamisen
jälkiseurauksena
hengellinen paratiisi
tulee olemaan
todellisuutta! Sefanjan
3:11-12
vakuuttaa meille,
että pöyhkeät
leuhkijat eivät
enää milloinkaan
hallitse Jehovan
järjestöä - ainoastaan
sävyisät ja
nöyrät säilyvät
periäkseen todellisen
paratiisin.
”Sinä
päivänä sinä
et häpeä
minkään menettelyjesi
takia, joilla
olet rikkonut
minua vastaan,
sillä silloin
minä poistan
keskuudestasi sinun
pöyhkeästi
riemuitsevaisesi, etkä
sinä ole
enää koskaan
pöyhkeä minun
pyhällä vuorellani.
Ja minä
jätän keskuuteesi
nöyrän ja
alhaisen kansan,
ja he
turvautuvat Jehovan
nimeen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti