Kuka on sokea niin kuin Jehovan palvelija?

Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka on kuuro niin kuin sanansaattajani, jonka minä lähetän? Kuka on sokea niin kuin se, jolle on maksettu palkka, tai sokea niin kuin Jehovan palvelija? (Jesaja 42:19)

Kuvittelehan vain sitä suurenmoista etua, joka apostoleilla oli. He saivat olla päivittäin tekemisissä henkilökohtaisesti Jeesuksen kanssa: matkustaa hänen kanssaan, olla hänen kanssaan sosiaalisissa tilaisuuksissa ja kuulla hänen vaientavan mestarillisesti Fariseukset ja muut kriitikot. Mikä etu heillä olikaan kysyä Jeesukselta mikä tahansa mieltään askarruttava kysymys! Kun Jeesus piti kaikkein innoittavimman koskaan pidetyn saarnan - Vuorisaarnan - he olivat siellä. He olivat läsnä kun Jeesus heräsi unesta myrskyn riepottelemassa pienessä kalastusveneessä ja kun hän pelkällä sanalla välittömästi tyynnytti myrskytuulen ja aallot! Kun Jeesuksen omat sanat saivat demonit vapisemaan pelosta, avasivat kuurojen korvat, antoivat näön sokeille ja jopa herättivät kuolleet unestaan, niin apostolit olivat hänen vierellään. He olivat niin monien Jeesuksen sanomien ja tekemien hämmästyttävien asioiden silminnäkijöitä, että Johannes myöhemmin liikuttui kirjoittamaan arvelevansa, ettei kaikkiin maailman kirjoihinkaan mahtuisi Jeesuksen Kristuksen elämän ja palveluksen kaikki yksityiskohdat.



Nykyään evankeliumien kertomusten lukija ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, kuinka valistumattomia apostolit näyttivät toisinaan olevan huolimatta siitä, että Jeesus oli heidän henkilökohtainen opettajansa. Kyllä - heillä oli etu puhua suoraan Jeesuksen kanssa, mutta moitteena heidän oman puutteellisen tietonsa johdosta he myös olivat vakavien neuvojen vastaanottavana osapuolena, kun he puhuivat ikään kuin heillä olisi ollut täysi tietämys ja ymmärrys Jumalan tarkoituksesta ja siitä kuinka se tulisi toteuttaa.

Otetaanpa esimerkkinä se tosiasia, että Jeesus puhui useita kertoja suorasanaisesti tulevasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan apostoleilleen, eivätkä he kuitenkaan kyenneet ymmärtämään mistä hän puhui. Matteuksen 16:ssa luvussa Jeesus kysyi apostoleilta kenen he ajattelivat hänen olevan. Pietari vastasi ja sanoi, että Jeesus oli elävän Jumalan Poika, jolloin Jeesus tunnusti, että hänen Isänsä oli paljastanut sen heille.

Pian sen jälkeen sanotaan: “Siitä ajasta lähtien Jeesus Kristus alkoi osoittaa opetuslapsilleen, että hänen täytyi mennä Jerusalemiin ja kärsiä paljon vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden toimesta ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä herätetyksi. Tällöin Pietari vei hänet sivuun ja alkoi nuhdella häntä sanoen: ‘Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra; eihän sinulle toki sellaista tapahdu.’”

Kuinka noloa Pietarilta olikaan tohtia neuvoa Jeesusta Kristusta tässä asiassa. Ikään kuin Jeesus ei olisi tiennyt mistä hän puhui, kun hän puhui lähestyvästä kuolemastaan. 2000 vuotta Kristuksen jälkeen elävinä kristittyinä me tajuamme, että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat uskomme kulmakivi. Meitä kiinnostava kysymys koskee sitä, että miten apostolit saattoivat olla niin sokeita totuudelle tuohon aikaan. Vastaus tuohon kysymykseen on mitä oleellisin Jehovan todistajien uskon näkökannalta nykyään.

Syy, miksi apostolit eivät voineet ymmärtää mistä Jeesus puhui, kun hän niin selkeästi puhui kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, oli se, että Jehovan tahto ei ollut se, että he ymmärtäisivät sen tuohon aikaan. Harkitsehan mitä Luukkaan 9:43-45 sanoo tätä koskien: “Kun he kaikki nyt ihmettelivät kaikkea sitä, mitä hän teki, hän sanoi opetuslapsilleen: ‘Tallettakaa nämä sanat korviinne, sillä Ihmisen Poika on määrä luovuttaa ihmisten käsiin.’ Mutta he eivät edelleenkään ymmärtäneet näitä sanoja. Ne olikin salattu heiltä, etteivät he pääsisi niistä perille, ja he pelkäsivät kysellä häneltä näistä sanoista.” 

Nyt meillä on kaksi hyvin tärkeää kysymystä, joihin on tarpeellista vastata. Ensinnäkin: Miksi apostolit eivät kyenneet ymmärtämään jotakin, joka näyttää niin yksinkertaiselta ja selvältä meille tänään? Toiseksi: Miksi Jumala selvästikin salasi tämän tärkeän totuuden apostoleilta, kun juuri aikaisemmin Jeesus oli sanonut, että hänen Isänsä oli paljastanut heille hänen olevan Kristus? Mitä tarkoitusta palveli se tietämättömyys, johon heidät oli pakotettu?

Epäilemättä pääasiallinen syy siihen, miksi apostolit eivät kyenneet käsittämään sitä, mitä Jeesus heille puhui, oli se, että heillä oli omia Messiasta koskevien ennustusten ennakkokäsityksiä, jotka perustuivat heidän rajalliseen tietoonsa. He ymmärsivät, että Jeesus tulisi hallitsemaan Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa, joten heidän oli mahdotonta käsittää sitä, että Daavidin valtaistuimen perijä tulisi hallitsemaan taivaallisesta Jerusalemista käsin, eikä kirjaimellisesta maallisesta kaupungista. Apostolit tiesivät ainoastaan sen, että Jeesus oli perillinen ja oikeutettu kuningas, ja nyt hän oli siinä elävänä ja omassa persoonassaan. Ainoastaan tällä oli heille merkitystä tuolloin. Koska heprealaiset ennustukset kertoivat, että kuningas tulisi hallitsemaan ikuisesti, niin puhe Jeesuksen kuolemasta ja poismenosta ei käynyt heille mitenkään järkeen. Niinpä siis heidän omat ennakkokäsitykset tietyistä Raamatun messiaanisista ennustuksista sokaisivat heidät Jeesusta koskevien ennustusten todelliselta merkitykseltä. Tietenkin sen jälkeen, kun Jeesus oli herätetty kuolleista hän avasi täysin heidän mielensä. Luukkaan 24:27 sanoo siinä suhteessa näin: ”Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista Profeetoista ja tulkitsi heille kaikista Raamatun kirjoituksista sen, mikä koski häntä.”

Jeesus lopulta nosti verhon ja avasi täysin heidän mielensä käsittämään totuuden, mutta se kysymys jää vielä jäljelle, että miksi Jeesus ei valistanut heitä ennen kuolemaansa? Selittihän Jeesus kuitenkin opetuslapsilleen monia kuvauksiaan, joten miksi jotkin keskeiset totuudet oli salattu heiltä aina Jeesuksen kuoleman jälkeiseen aikaan asti?

Yhden syyn täytyi liittyä Apostolien uskon puutteeseen. Sen vuoksi Jeesus jälleen kerran nuhteli heitä yllä lainatun jakeen edellä sanoen: ”Oi te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkeen siihen, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen täytynyt kärsiä nämä ja mennä kirkkauteensa?” Matteuksen 28:17 paljastaa, että jotkut apostoleista epäilivät jopa vielä ylösnousseen Herran ollessa läsnä heidän seurassaan!

Sen seikan, että Jeesus kuvaili lähimpien opetuslastensa olevan ”ymmärtämättömiä ja hitaita sydämeltä uskomaan kaikkeen siihen, minkä profeetat ovat puhuneet,” pitäisi olla nöyryyttävä asia kaikille Kristityille. Pietari oli se, jota Jeesus nuhteli enemmän, kuin ketään muuta opetuslasta, ja hän kirjoitti myöhemmin 1. Pietarin 1:6, 7:ssä Kristityistä näin: ”monenlaiset koettelemukset ovat vähäksi aikaa nykyään murehduttaneet teitä, jotta uskonne koeteltu laatu todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” Ja Pietarin usko todella koeteltiin yhdessä hänen apostolitovereittensa uskon kanssa. Itse asiassa Saatana vaati, että sellainen koettelu tehtäisiin niille, jotka Jehova oli valinnut hallitsemaan kaikkeutta Kristuksen kanssa. Siksi Jeesus selitti Pietarille iltana, jona hänet kavallettiin ja pidätettiin, että Saatana oli vaatinut saada käsiinsä apostolit ’seuloakseen heitä kuin vehnää.’ Jeesus kuitenkin vakuutti Pietarille, että hän oli rukoillut Jehovalta heidän puolestaan, ettei heidän uskonsa pettäisi.

Joten syyn siihen miksi Jehova salasi muutoin valistuneilta apostoleilta Kristuksen kuoleman todellisuuden täytyy liittyä Jumalan ja Saatanan väliseen suureen ja tärkeään kiistaan. Kristillisyyden perustamisen yhteydessä uskomme laadusta ja Jumalalle uskollisena kestämisestämme tuli Syyttäjän syytösten keskipisteitä. Jotta asia punnittaisiin Jumalan puolen kannalta kiistaa, niin jokaisen Jumalan palvelijan täytyy kohdata jonkinlaisia mieltä vihlovia ja uskoa ravistelevia kokemuksia, jotka voidaan voittaa vain ikuisella luottamuksellamme Jehovaan. Silloin, kun Jeesus otettiin heiltä pois väkivaltaisesti, apostolien usko koeteltiin siten, että heidän täytyi nopeasti hylätä Messiasta koskevat väärät opetukset, jotka heihin oli iskostettu juutalaisuudessa. Hylkäisivätkö he Kristuksen ylösnousemuksen todisteet siksi, että ne olivat vastoin sitä, mitä heille oli opetettu? Ensin heidän oli vaikea hyväksyä niitä, mutta lopulta he uskoivat.

Jos Jehova katsoi sopivaksi sallia koetella Kristuksen alkuperäisten seuraajien uskoa sellaisella tavalla, niin miksi meidän pitäisi olettaa, että olisimme jotenkin vapaita sellaisista koetuksista tai että me emme epäilisi vielä täyttymyksen jälkeenkin. Sen nimenomaisen seikan vuoksi, että Jehovan todistajat yleisesti olettavat, että me olemme jo enemmän tai vähemmän valistuneita, sellaisen liiallisen itsevarmuuden pitäisi antaa meille syyn huolestumiseen. Paavali viittasi toisen korinttilaiskirjeensä 11:ssä luvussa ”tähän ylpeilylle ominaiseen itsevarmuuteen.”  Myös me epäviisaasti ylpeilemme korotetun ’totuuden puhtaan kielen’ puhumisesta ja elämisestä ’hengellisessä paratiisissa.’ Itsevarman dogmaattisuutemme vuoksi emme salli tai pidä mahdollisena mitään merkittävää virhettä asioiden tulkinnoissamme. Vaikka Vartiotorni on lukuisia kertoja tunnustanut, ettei ”uskollinen orja” ole henkeytetty tai erehtymätön, niin me olemme ristiriidassa sen kanssa sillä seikalla, miten tärkeinä me pidämme Vartiotornin kirjoituksia. Meidän täytyy vielä kokea apostolien saama nöyryyttävä opetus. Todellakin aivan kuten apostoleille oli käsittämätöntä, että Jeesuksen oli tarkoitus kuolla ennustusten mukaisesti, niin meidän käsityksemme ylitse menee se, että suuri osa niistä asioista, mitä meille on opetettu ennustuksista, ei tule täyttymään siten, kuin olemme tulleet uskomaan niiden täyttyvän. Mitä suuria uskonkoetuksia onkaan edessä!

        “Hän on peittänyt teidän päänne, näkyjennäkijät.”

Aivan kuten tietyt tärkeät totuudet oli salattu apostoleilta, niin Jehovan tarkoituksiin on sopinut sallia samanlaisen erheen vaikutuksen tehdä työnsä loppuun Jumalan Israelin kanssa aina tuomion nimenomaiseen aikaan asti. Jesajan 29:10 sanoo: “Sillä Jehova on vuodattanut teidän päällenne sikeän unen hengen, ja hän sulkee teidän silmänne: profeetat, ja hän on peittänyt teidän päännekin: näkyjennäkijät.”

Yllä olevan jakeen tekstiyhteys liittyy siihen, että Jehova tekee asiat vaikeiksi palvelijalleen Arielille sallimalla hänen kärsiä murhetta ja vaikerointia ennen kuin hän pelastaa hänet. Ariel on hengellinen Israel, kuten esseessä pakanain ajoista on selitetty. Se nimenomainen seikka, että Vartiotorni on tietämätön Jehovan tulevista tuomioista, on positiivinen todiste sille, että meidän omat johtavat miehemme, eikä niinkään kristikunnan papit - kuten jotkut otaksuvat, sopivat kuvaukseen siitä, että päät on peitetty.

Syy, jonka vuoksi Jumala sallii sellaisen tuomion, on esitetty 13:nnessa jakeessa, joka kuuluu: “Koska tämä kansa on lähestynyt minua suullaan ja kirkastanut minua vain huulillaan ja on sydämensä siirtänyt minusta kauas ja heidän pelkonsa minua kohtaan on opetettuja ihmiskäskyjä.”

Vain Jumala voi lukea ihmissydämen salaisuudet. Ja oikeutetusti vain Jumala voi sanoa, että onko se, mitä hän löytää, mieluisaa tai hänen vaatimustensa mukaista vai eikö ole. Sillä, miten me itseämme saatamme arvioida, ei ole merkitystä. Jumalan näkökanta on se, jolla on merkitystä. Paavali sanoi samaa 1. Korinttilaiskirjeen 4:4:ssä: “En näet ole tietoinen mistään, mikä olisi minua vastaan. Tämä ei kuitenkaan todista minua vanhurskaaksi, vaan se, joka tutkii minut, on Jehova.”

Jumala ei ainoastaan kykene saamaan selville ihmissydämen salaisia sopukoita, vaan vieläpä hämmästyttävämmin Jehova kykenee lukemaan sydämiä tuhansia vuosia ennen kuin ne rupeavat edes lyömään! Tosi asiassa Jumala tietää, että me ihmiset toimimme hyvin ennalta-arvattavalla tavalla, paljolti samaan tapaan, kuin lehmät kulkevat laitumilta tallattua polkua pitkin takaisin navetoilleen. Esimerkkinä Jehovan läpitunkevasta kyvystä nähdä asioita ennalta, Jeesus lainaisi yllä olevaa jaetta ja sovelsi sen Juutalaisiin sanoessaan: “Te ulkokullatut, sattuvasti Jesaja profetoi teistä sanoessaan: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta.’ Juutalaiset turmelivat Jumalan lakia muuttamalla sen pelkäksi ihmisperinteeksi. Asian ydin on kuitenkin se, että Juutalaiset olivat Jumalan kansa. Heille oli annettu hänen käskynsä, mutta Jumala näki ennalta kauan aikaisemmin, että heidän sydämistään tulisi tekopyhiä, ja Jeesus saattoi nähdä sellaisen pahuuden jo juurtuneen siihen aikaan, kun hän saapui maalliselle näyttämölle, ja siksi hän sovelsi tuon kohdan asianmukaisesti.

Kuitenkin, kuten jo aikaisemmin todettiin, ennustus soveltuu ensisijaisesti hengelliseen Israeliin ja Jeesus vain sovelsi periaatteen aikansa fariseuksiin. Tuomio soveltuu kaikkein parhaiten nykyajan Jehovan todistajiin. Kuinka niin? No ketkä muut kirkastavat Jehovaa suullaan? Kristikukunnan papit ja seurakuntalaiset eivät tosiaankaan ole kunnioittaneet Jehovan nimeä. He kieltäytyvät jopa tunnustamasta, että Jehova on Jumala. Sen sijaan he ovat tehneet Jumalan pojasta kaikkivaltiaan Jumalan. He ovat epäkunnioittaneet Jehovaa järjettömällä kolminaisuudellaan ja muilla Babylonialaisilla uskonnollisilla opetuksillaan.

Toisaalta me Jehovan todistajina olemme melko äänekkäitä julistaessamme totuutta Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan julkisessa palveluksessamme. Me kirkastamme Jumalaa Valtakunnansaleillamme julkisin puhein ja rukouksessa. Me olemme puhuneet totta Jehovasta. Joka tapauksessa Jehovan katsantokannalta hän tajuaa, että meidän Jumalan pelkomme on rappeutunut pelkäksi ihmiskäskyjen seuraamiseksi.

Kuka voi kiistää sitä, että suurta huomiota kiinnitetään siihen, että me seuraisimme tarkoin Vartiotorniseuralta peräisin olevia järjestöllisiä käytäntöjä ja toimintaohjeita. Vartiotorniseura on kiistatta Jehovan todistajien uskon sydän ja sielu. Yhtälailla kiistatonta on se, että Jehovan todistajat ovat enemmän Vartiotorniseuran asiamiehiä ja edustajia ja vähemmän Jehovan nimenomaisia palvelijoita. Meille sanotaan mitä ja miten puhua palveluksessamme. Uskollinen orja päättää jokaisesta uskomme piirteestä kaikkia yksityiskohtia myöten niin, että tämän seurauksena ei ole lainkaan epätavallista kuulla Jehovan todistajien siteeraavan ‘Seuraa’ vastakohtana itsensä Jehova Jumalan arvovallalle. Ironista kyllä ‘Seura’ on jopa pyytänyt Jehovan todistajilta, ettemme sanoisi “Seura sanoo…” Kuitenkin Jehovan todistajien näkökannalta seuran tarkoitusperien palveleminen on Jehovan palvelemista.

On totta, että Paavali neuvoi kristittyjä olemaan tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon keskuudessamme, mutta hän oli myös tietoinen siitä, että ainakin joidenkin korinttilaisten kohdalla he olivat vain ihmisten seuraajia. Jotkut sanoivat, että he kuuluivat Paavalille, jotkut Pietarille, toiset Apollokselle ja muutamat väittivät olevansa Kristuksen seuraajia. Sen hallitsevan ja kaikkeen puuttuvan roolin näkökulmasta, joka Vartiotorniseuralla on Jehovan todistajien elämässä, ei ole laisinkaan selvää, että Jehovan todistajat olisivat omistautuneet Jehovalle, eivätkä olisi vain pelkkiä ihmisten seuraajia.

Luultavasti hyvin harvat Jehovan todistajat olisivat samaa mieltä sellaisesta tylystä arviosta itsestämme. Mutta, kuten oli totta Paavalin tapauksessa, niin emme mekään ole “tietoisia mistään, mikä olisi meitä vastaan.” Jehova on kuitenkin se, joka tutkii meidät kaikki. Joten kysymys kuuluu: Jos tämä on Jehovan nimenomainen tuomio meistä, niin mikä tulee olemaan lopputulos? Juuri siitä Jesajan 29:nnen luvun loppuosa käsittelee.

Jae 14 sanoo, että Jumala: “menettelee jälleen ihmeellisellä tavalla tämän kansan suhteen, ihmeellisellä tavalla ja ihmettä käyttäen; ja heidän viisaittensa viisauden täytyy hävitä, ja heidän ymmärtäväistensä ymmärryskin kätkeytyy.”

Jos aiemmin esitetty tuomio soveltuu kristikuntaan, niin siinä tapauksessa meidän on kysyttävä, että millä tapaa Jumala mahtaisi toimia ihmeellisellä tavalla heidän kanssaan? Eikö sitä pidetä hyvänä asiana, jos Jumala toimii jotakuta kohtaan “ihmeellisellä tavalla”? Koska koko Jesajan tekstiyhteys kuvailee kuinka Jumala suorittaa sydämen elvyttämisen kansalleen, niin meidän on pääteltävä, että ne viisaat ja ymmärtäväiset miehet, joiden viisaus häviää, täytyy olla - ei kenenkään muun kuin - Kristuksen uskollisen ja ymmärtäväisen orjan. Se, että näin on, on ilmeistä jakeiden 15 - 16 perusteella, jotka sanovat: ‘Voi niitä, jotka menevät hyvin syvälle kätkiessään aikeensa Jehovalta ja joiden teot ovat tapahtuneet pimennossa heidän sanoessaan: ”Kuka meitä näkee, ja kuka meistä tietää?” Voi nurinkurisuuttanne! Savenvalajaako olisi pidettävä pelkkänä savena? Sillä sanoisiko tehty tekijästään: ”Ei hän minua tehnyt”? Ja muovattuko sanoo muovaajastaan: ”Ei hän ymmärtänyt mitään”?’

Paavali lainasi savenvalajaa ja savea koskevaa kuvausta ja sovelsi sen ensimmäisen vuosisadan kristittyihin, jotka saattoivat tyhmästi kyseenalaistaa tavan, jolla Jumala toimii kansansa suhteen toteuttaakseen tarkoituksensa. Jehova tosiaankin on mestari savenvalaja, Jumalan Israelin Tekijä ja Muodostaja omaksi kunniakseen. Meidän osaltamme on kieroutunutta kysyä miksi Jumalan tarkoituksiin sopisi tuottaa vaikeuksia ja hämmennystä omalle rakkaalle hengelliselle järjestölleen.

“Ne, jotka menevät hyvin syvälle kätkiessään aikeensa (Engl. ‘counsel’ - ‘neuvo‘) Jehovalta” voivat olla vain niitä, jotka ovat sellaisessa asemassa, että voivat esittää Jehovan neuvoja. Siksi Jehovan etukäteen muistiinmerkitty moite näyttää olevan osoitettu niille, jotka ovat menneet hyvin pitkälle sen kuvitteellisen opetuksen pönkittämisessä, että Kristuksen läsnäolo alkoi 1914 ja että Jeesus on jo tuominnut huonekuntansa. Nimenomaan juuri se enemmän kuin mikään muu on estänyt meitä tajuamasta mitä on edessämme. Vartiotornin luvaton yhteys Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa, tuhoisa lasten hyväksikäyttö menettely, josta on jo seurannut todistustyöhön lahjoitetuilla varoilla tuomioistuimen ulkopuolella suoritettuja sovitteluja, joidenkin summia vastaanottaneiden uhrien vaientamiskäskyt ja kuka ties mitkä muut väärinteot - kaikki ovat tekoja, jotka on tehty pimeydessä ja jotka Jehovan tuomio lopulta tuo täyteen päivänvaloon.

Kova läksy, joka meidän täytyy vielä oppia on se, että Jumala on totuuden ja valon ainoa lähde. Jesajan 29:4:ssä, jossa Jehova kryptisesti kuvailee Arielin olevan kuin alas painettu siinä määrin, että hänen äänensä puhuu kuin meedio kuoleman takaa, Jehova kertoo ennalta, että Hänen palvelijansa ääni vaimennetaan. Koska Jehovan todistajat ovat hyväksyneet sen, että Jumalan hengellisen kansan ääni tuotetaan Vartiotorniseuran välityksellä, niin Arielin sirkutus tomusta voi tarkoittaa vain sitä, että Vartiotornin ääni vaiennetaan tuomion aikana. Kyllä, juuri se ääni, joka on käännetty kirjaimellisesti sadoille kielille ja kaiutettu ympäri maapalloa Jumalan valtakuntaa julistaen, tulee jossain vaiheessa äkisti vain vähän heikkoa kuiskausta voimakkaammaksi, kun Jehovan tuomio heitä vastaan sen vaimentaa.

Mitä tarkoitusta se palvelisi, että Jehova saattaisi turmion ainoalle järjestölle maan päällä, joka on hänen etujaan palvellut? Eikö Vartiotorni ole juurruttanut uskon miljoonille ihmisille? Vastaus on kyllä, mutta usko täytyy koetella ja todistaa epäilysten ja koetuksen tulella. Mikä suurempi uskon koetus voitaisiin Jehovan todistajille asettaa, kuin sallia luotetun Vartiotorniseuran kokea julkinen nöyryytys ja skandaali sekä sen tulla vaiennetuksi sinä kriittisenä hetkenä, jolloin uskolliset kääntyvät järjestön puoleen vastauksien saamiseksi? Nyt me saatamme paremmin arvostaa sitä Jeesuksen jokseenkin hämmentävää kysymystä, jonka hän esitti meille, kun hän sanoi: ”Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän kuitenkaan uskoa maan päältä?” (Luukas 18:8)

Hyvä uutinen on, että Jeesus löytää uskoa, kun hän saapuu. Kuohunnan, mullistusten ja epävarmuuden ajan jälkeen, jota säestää Jeesuksen paluu tuomitsemaan, lopputulos on se, että Kristus havaitsee, että jotkut hänen kansansa keskuudessa ovat vastaanottavaisia hänelle. Jesajan 29:18, 19 jatkaa sanoen: “Ja sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja synkästä hämäryydestä ja pimeydestä näkevät sokeiden silmät. Ja sävyisien ilo Jehovasta on lisääntyvä, ja ihmiskunnan köyhätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä…”

Jesajan 29 luku päättyy siihen, että Jehova ottaa järjestönsä hallintaansa ja suorittaa loppuun meidän opettamisemme. Jaakobille vakuutetaan, että hänen lapsensa, muut lampaat, saavat elää. Aivan viimeinen jae sanoo: “Ja hengessään erehtyvät tulevat tuntemaan ymmärryksen, ja napisijatkin ottavat oppia.” Varmasti Jehova tulee toimimaan ihmeellisesti oikaistessaan kansaansa, ei oikaistessaan kristikuntaa.

Jehovan tuomion seurauksena Vartiotorni ei enää milloinkaan ylpeile vain parhaan mahdollisen hengellisen ruoan varaamisella Jumalan kansalle. Ja enää kristittyjä ei pidetä alamaisina ankaralla tyrannialla ja epäjohdonmukaisten opetusten kyseenalaistamisen vuoksi erottamisen uhalla.

Sen sekavan pulmatilanteen, johon me olemme itsemme saattaneet, häpeän, jota jo olemme tuottaneet Jehovan nimelle ja niiden monien tuhansien näkökulmasta, jotka ovat jo kompastuneet uskossaan sellaisten tekojen seurauksena, kuinka vastaisimme Jumalalle kun hän esittää tämän kysymyksen meille kysymällä: ”Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka on kuuro niin kuin sanansaattajani, jonka minä lähetän? Kuka on sokea niin kuin se, jolle on maksettu palkka, tai sokea niin kuin Jehovan palvelija?” (Jesaja 42:19)

Jehovan sanansaattajina, palvelijoina ja sellaisina, joille hän on maksanut palkan, vastaus, joka meidän nöyrästi täytyy esittää on: ‘Ei kukaan, Isä. Kukaan ei ole niin kuuro, kuin sinun omat sanansaattajasi ovat. Kukaan ei ole niin sokea kuin Jehovan todistajat!’