lauantai 7. tammikuuta 2012

Lukija käyttäköön tarkkanäköisyyttään

Jeesuksen lähestyessä maallisen palveluksensa loppua, hän meni viimeistä kertaa Jerusalemiin viettääkseen pääsiäisjuhlaa. Tällöin hän heitti ulos rahanvaihtajat ja julisti myös tuomion temppelille ja kansakunnalle. Ymmärtämättä täysin mitä Jeesus oli tehnyt, opetuslapset ilmeisesti katsoivat parhaaksi muistuttaa Jeesusta Temppelin mahtavuudesta. Opetuslasten on täytynyt olla tyrmistyneitä, kun Jeesus tylysti kertoi, että temppeli tullaan hävittämään maan tasalle.

Matteuksen 24:1-2 raportoi tapauksesta sanoen: 'Jeesus lähti nyt ulos ja oli matkalla temppelistä, mutta hänen opetuslapsensa lähestyivät häntä näyttääkseen hänelle temppelin rakennuksia. Sen johdosta hän sanoi heille: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta.”'

Tiedonhaluiset opetuslpalset halusivat luonnollisesti tietää, että milloin temppeli tultaisiin tuhoamaan. Kertomus jatkaa: 'Hänen istuessaan Öljyvuorella opetuslapset tulivat hänen luokseen yksityisesti ja sanoivat: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?”'

Jeesus antoi heidän monitahoiseen kysymykseen yksinkertaisen, mutta silti syvällisen ja kauaskantoisen vastauksen. Ja annettuaan opetuslapsilleen yleisen hahmotelman siitä, mitä tapahtuisi, Jeesus antoi sitten erityisen merkin, joka viestittäisi Jerusalemin välittömästä tuhosta. Hän sanoi: Sen tähden kun näette autioittavan iljetyksen, josta on puhuttu profeetta Danielin välityksellä, seisovan pyhässä paikassa (lukija käyttäköön tarkkanäköisyyttään), silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Tuimakatseinen kuningas

                     (kirjoitettu alunperin 2002)


On sanottu, etta paras tapa piilottaa jotakin, on kätkeä se selvästi näkyville. Mitä tämän otaksutaan tarkoittavan? Jumalan sanaan liittyen se tarkoittaa, että, jos me oletamme ymmärtävämme tiettyjä profetioita, kun todellisuudessa emme ymmärrä niitä, niin silloin emme tule olemaan niin vastaanottavaisia todellisuudelle, kun se astuu esiin, koska me kuvittelemme, että tiedämme jo sen. Näillä keinoin sitten Jehova pystyy kätkemään meiltä – näkösälle, kuten sanottua – mitä hän ikinä haluaakaan kätkeä.

Danielin kirjan tapauksessa Jehovan valistava enkeli kertoi profeetalle: Ja sinä, oi Daniel, tee salaisiksi nämä sanat ja sinetöi kirja lopun aikaan asti. Monet tutkivat läpikotaisin [kiertelevät], ja tosi tieto tulee runsaaksi.”

Koska lopun aika ei ole alkanut, niin Danielin kirjan sinetöintiä ei virallisesti ole vielä avattu. Mutta koska Jehovan todistajat kuvittelevat, että lopun aika on jo alkanut, niin heillä ei ole profetiassa todellista vertailukohtaa.

Totuus asiassa on se, että lopun aika liittyy huipentumaan ahdistuksen aikana. Danielin 12:5 esittää kysymyksen, jonka enkeli kysyi toiselta enkeliltä. Se kuuluu: ”Kuinka kauan on näiden ihmeellisten asioiden loppuun?” Toinen enkeli vastaa sanoen: ”Siihen on määräaika, määräajat ja puoli. Ja heti kun pyhän kansan voiman murskaaminen on päättynyt, kaikki nämä tulevat loppuunsa.”

torstai 5. tammikuuta 2012

Mikä ja milloin on lopun aika?

Ilmaus 'lopun aika' löytyy viidestä eri kohdasta Danielin kirjassa. Kun Gabriel näyttäytyi Danielille, niin enkeli selitti vierailunsa syytä hänelle sanoen: ”olen tullut saadakseni sinut ymmärtämään, mikä kansaasi kohtaa päivien lopulla, sillä on vielä tulevia päiviä koskeva näky.”

Vartiotorni on opettanut pitkään, että maailma astui ennaltakerrottuun ”päivien loppuun” ja lopun aikaan vuonna 1914. Onko se kuitenkaan totta? Ja edelleen: onko olemassa mitään tapaa, jolla voisimme luotettavasti varmistua asiasta suuntaan tai toiseen? Jos 'lopun ajan' alkaminen on vielä tulevaisuudessa, niin silloin Jehovan todistajilla on riskinä olla sokaistuneita, kun odottamattomat tapahtumat alkavat ilmaantua näyttämölle. Koska monet profetiat nivoutuvat 'lopun aikaan' --- tuon ajankohdan palvellessa ajan merkkipaaluna --- on elintärkeää, että kykenemme sijoittamaan itsemme suhteessa tuohon ajanjaksoon.