(Tämä artikkeli on editoitu uudellenjulkaisu vuodelta 2003)
Jotkut
hienoimmista miehistä, joita olen koskaan tuntenut, ovat Jehovan
todistajien keskuudessa olevia vanhimpia ja kierrosvalvojia. Useimmat
Jehovan todistajat olisivat epäilemättä samaa mieltä siitä, että
valta-osa vanhimmista on rehellisiä, ahkeria, uhrautuvaisia
kristittyjä miehiä. Olkoon sen asian kanssa kuinka tahansa, niin etu pitää
huolta Kristuksen lampaista kristittynä paimenena on etu, ei
oikeus. Se on myös valtava vastuu, joka väistämättä tekee
valvojista Jumalan edessä enemmän tilivelvollisia. Syy miksi asia
on niin, on se, että Jehovan lampaat ovat hänelle hyvin
kallisarvoisia.
Varmasti
useimmilla ihmisvanhemmilla on sama vanhemman rakkaus lapsiaan
kohtaan, kuin mitä Jehovalla on omia lapsiaan kohtaan. Esimerkiksi: Kun
vanhemmat uskovat lapsensa toisten kuten esim. lasten vahtien,
päivä-hoitajien, tohtoreiden tai opettajien hoiviin, niin on aina
olemassa sanaton ymmärrys asiaan kuuluvasta vastuusta ja
tilivelvollisuudesta. Mutta millainen vanhempi olisi vakuuteltu ja
rauhoiteltu, jos useimmat lapset jossain tietyssä päivä-kodissa
eivät ole kuolleet väärinkäytöksiin tai laiminlyönteihin? Aivan
ilmeisesti väärinkäytökset ja laiminlynnit eivät ole lainkaan
hyväksyttäviä, kun on kyseessä jotakin niin arvokasta kuin lapsi.
Pitäisikö
meidän sen vuoksi kuvitella, että asia olisi yhtään erilainen
Jumalan kannalta? Jehova pitää paimenia tilivelvollisina heidän
huolenpidossaan olevan lauman joka ikisen yksittäisen lampaan
hengellisestä tilasta. Kun on kyse Jehovan rakkaista lampaista, niin
ei ole lainkaan olemassa minkäänlaista hyväksyttävää määrää laiminlyöntejä tai
väärinkäytöksiä.