Luopumuksen täytyy tulla ensin

Saatana on kautta aikojen turmellut ja johtanut harhaan niitä kansoja, jotka Jumala on tunnustanut omakseen - alkaen ensimmäisestä perheestä Eedenissä. Hänen vaikutuksensa on ollut hyvin salakavala. Esimerkiksi juuri kun Jumala oli ihmeen avulla pelastanut israelilaiset Egyptin ikeestä ja järjestänyt sen patriarkaaliset sukukunnat kansaksi, niin Saatana sai suostuteltua heidän ylimmäisen pappinsa Aaronin valmistamaan kultaisen vasikan Jehovan nimessä palvottavaksi.

On surullinen tosiasia, että suuri osa Israelin ja Juudan historiasta on kertomusta liittokansan luopumuksesta, epäjumalanpalvonnasta ja uskottomuudesta.

Jopa Jumalaa pelkäävä kuningas Daavid joutui Saatanan juonittelujen uhriksi ja hänen väärän menettelynsä vuoksi onnettomuus kohtasi kansaa. Kyse ei ole nyt hänen salatusta moraalittomasta rakkaussuhteestaan Batsebaan, vaan jostain paljon ovelammasta, joka toi kansalle Jumalan tuomion. Siitä kerrotaan 1. Aikakirjan 21. luvussa: Sen jälkeen Saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidia laskemaan Israelin. Niin Daavid sanoi Joabille ja kansan päälliköille: "Menkää, laskekaa Israel Beersebasta Daniin ja tuokaa tieto minulle, että tietäisin heidän lukumääränsä." Mutta Joab sanoi: "Lisätköön Jehova kansaansa sata kertaa niin paljon kuin heitä on. Eivätkö he, oi herrani, kuningas, ole kaikki herrani palvelijoita? Miksi herrani haluaa tätä? Miksi hänestä tulisi syyllisyyden aiheuttaja Israelille?"....Tämä asia oli kuitenkin paha tosi Jumalan silmissä, ja niin hän löi Israelia.

Saatanasta on vain vähän mainintoja Heprealaisissa kirjoituksissa Jobin kirjan ulkopuolella (Muuta kuin se fakta, että hän esiintyy profeetallisessa Sakarjan näyssä seisomassa vasta-asetetun Jehovan ylimmäisen papin vieressä), mutta on ilmeistä, että Viettelijä oli taustalla vaikuttamassa, kun Israel ja Juuda monesti lankesivat luopumukseen ja epäjumalanpalvelukseen. Väärennetyt Jumalat Molok, Kemos ja lukuisat Baalit olivat yksinkertaisesti vain julkisivuhahmoja demoneille, kuten Mooses osoittaa 5. Mooseksen kirjan 32. luvussa: “He yllyttivät häntä mustasukkaisuuteen oudoilla jumalilla, he loukkasivat häntä jatkuvasti inhottavuuksilla. He uhrasivat demoneille, eivät Jumalalle, jumalille, joita he eivät olleet tunteneet, uusille, äsken tulleille, joihin esi-isänne eivät olleet tutustuneet.”

Kun koitti aika Messiaan saapua Israeliin, niin Panettelija ei säästellyt ponnistelujaan yrittäessään toteuttaa suunnitelmansa viekoitella hänet palvomaan jotakin muuta kuin Jehovaa. Kun se ei onnistunut, päädemoni etsi keinoja ujuttaa itsensä apostoleiden kautta Jeesuksen lähipiiriin. Siinä hän onnistui, kun yhdestä kahdestatoista apostolista tuli pelkkä Panettelijan pelinappula.

Paholainen on luikertelevilla menetelmillään ansainnut itselleen oikeutetusti Käärmeen tittelin. Vaikka Kristus olikin kristillisen seurakunnan pää, niin yksikään seurakunta ei ollut täysin eristettynä Panettelijan viekoittelevalta vaikutukselta. Tästä syystä useita vuosia kristillisyyden perustamisen jälkeen Paavali ilmaisi syvän huolensa siitä, että Saatana saattaisi jotenkin turmella veljet. Apostoli kirjoitti seuraavaa 2. Korinttilaiskirjeen 11. luvussa: “Mutta pelkään, että jotenkin, niin kuin käärme vietteli Eevan viekkaudellaan, teidän mielenne saattaisi turmeltua pois siitä vilpittömyydestä ja siitä siveellisestä puhtaudesta, jotka kuuluvat Kristukselle. Sillä jos nykyisellään joku tulee ja saarnaa toista Jeesusta kuin sitä, jota me saarnasimme, tai te saatte toisen hengen kuin saitte tai toisen hyvän uutisen kuin otitte vastaan, niin häntä te helposti kestätte.”

Miten Panettelija voisi vietellä korinttilaiset? Yksi tapa oli valepukuisten seurakunnan sisäpuolella työskentelevien Saatanan asiamiesten avulla! Todella viekasta!

Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi

Paavali jatkoi paljastaen missä laajuudessa Panettelija oli jo onnistunut tunkeutumaan Korintin neitsyen kaltaiseen kristilliseen seurakuntaan paljastamalla sen ”ylen oivalliset apostolit”, tunnistaen heidät Saatana Panettelijan salaisiksi asiamiehiksi, jotka olivat älykkäästi pujahtaneet seurakuntaan, Paavali kirjoitti: “Sillä sellaiset ovat vääriä apostoleita, petollisia työntekijöitä, jotka muuttavat itsensä Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, sillä itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin muuttavat jatkuvasti itseään vanhurskauden palvelijoiksi. Mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.”

Se että Paavali viittasi muuntautujiin “väärinä apostoleina” voisi näyttää osoittavan, että Saatanan “petolliset työntekijät” olivat huomattavimpia miehiä korinttilaisten keskuudessa kilpaillen apostoleiden kanssa seurakunnan hallinnasta ja vaikutusvallasta. Petos oli selvästi kuitenkin niin taitava ja älykäs, että Korintin veljet ja sisaret olivat vaarassa joutua kavalan suunnitelman pauloihin. Paavalin huoli rakkaista Korintin veljistä ja sisarista johtui aivan varmasti siitä, että he kiltisti ”kestivät” sellaisia miehiä.

Meille ei kerrota, että mitä vaikutuksia sillä, että Paavali rohkeasti paljasti nämä ylen oivalliset apostolit, oli Korintin seurakuntaan. Joka tapauksessa Paavali itse oli täysin tietoinen siitä, että sellaisten miesten saatanallinen vaikutus tulisi ajan myötä vain lisääntymään ja laajenemaan moniin muihinkin seurakuntiin kuin vain Korinttiin. Henkeytettynä apostoli sanoi Efesoksen seurakunnan vanhimmille: “Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

Paavali henkeytettiin myös näkemään ennalta, että tuleva Jeesuksen Kristuksen läsnäolo ja Jehovan päivä eivät tulisi ennen kuin luopumus olisi ensin verhonnut Kristuksen koko maanpäällisen seurakunnan. 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:1-3:ssa Paavali ennusti: “Pyydämme teitä kuitenkin, veljet, mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäoloon ja meidän kokoamiseemme hänen luokseen, ettette nopeasti järky pois tolaltanne ettekä minkään henkeytetyn ilmauksen tai suullisen sanoman tai muka meiltä olevan kirjeen välityksellä innostu ajattelemaan, että Jehovan päivä on tullut. Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, sillä se ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty, tuhon poika.”

Luopumus oli varmasti jo toiminnassa 1. vuosisadalla huolimatta siitä, että apostolit kamppailivat pitääkseen sen aisoissa. Paavali sanoikin: “Tosin tämän laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa, mutta vain siihen asti kun se, joka parhaillaan pidättää, joutuu pois tieltä. Sitten tosiaan paljastuu tuo laiton, jonka Herra Jeesus surmaa suunsa hengellä ja tekee tyhjäksi läsnäolonsa ilmeiseksi tulolla.”

Historia vahvistaa, että sen jälkeen kun apostolit olivat lopulta kuolleet, “sortavat sudet” tosiaan ottivat hallintaansa Kristuksen jäljellä olevien lampaiden lauman. Pidättäminen, jota päättäväiset apostolit olivat ylläpitäneet, oli poissa ja luopumus ilmaantui hallitsemaan totuutta ja turmelemaan Jehovan palvonnan. Lähes kolme vuosisataa myöhemmin roomalainen keisari Konstantinus vietteli Kristuksen seuraajien rippeiden vallanhimoiset luopiopiispat ja näin Kristikunta oli perustettu. Juuri muuta ei ole tarpeellista sanoakaan siitä turmeltuneesta kristillisyyden muodosta, jota kristikunnan kirkot edustavat.

Kuitenkin ennen kuin Jeesus palaisi ottamaan valtaansa maan, hän aloittaisi ensin seurakuntansa asteittaisen ennallistamisen. Se vastaisi laajuudeltaan kristillisyyden perustamista. Luonnollisesti varhaiskristillisyyden ennallistaminen edellyttäisi vuosisatojen aikana kasaantuneiden kristikunnan väärien oppien ja käytäntöjen kumoamista. Voideltujen kristittyjen pitäisi se tehdä. Tosiasiat osoittavat, että Charles Taze Russel ja alkuperäiset Kansainväliset Raamatuntutkijat aloittivat tuon työn 1800 –luvun lopulla.

Pohjautuen em. historiallisiin seikkoihin Jehovan todistajat ovat olettanut aina, että laittomuuden ihminen on pappisluokka. Esimerkiksi Vartiotorni 1. 5. 1991 esitti sivulla 17:

“Suuri luopumus ennustettiin ja “laittomuuden salaisuus” vaikutti jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Ajan mittaan miehet, jotka ottivat vastaan – tai anastivat itselleen – opetusasemia seurakunnassa, opettivat monia vääriä oppeja. Heidän kielensä oli kaukana puhtaasta. Siten syntyi “laittomuuden ihmisen” yhteisö, kristikunnan papisto, joka sitoutui vääriin uskonnollisiin perinteisiin, maailmalliseen filosofiaan ja epäraamatullisiin opetuksiin.”

Mikäli tämä käsitys on oikea, niin se tarkoittaisi sitä, että ennustettu luopumus, jonka oli määrä “tulla ensin” - ennen Kristuksen läsnäoloa - on ollut havaittavissa jo noin 1700 vuotta! Mutta onko se järkevää? Kristikunta on täysin kiistatta kristillisyyden luopiomuoto; Kukaan Jehovan todistaja ei epäile sitä. Mutta millaisena merkkipaaluna se palvelisi ilmaisemaan Jehovan päivän läheisyyttä, jos Paavalin ennustama luopumus edeltäisi lähes kaksituhatta vuotta Kristuksen läsnäoloa?

Ja vielä lisäksi: Jos Jehovan todistajat ovat tässä oikeassa, niin se tarkoittaisi sitä, että laittomuuden ihminen on jo paljastettu, koska Vartiotorni on jo useiden vuosikymmenien ajan osoittanut sen olevan kristikunnan pappisyhteisö.

Mutta onko asia todella siten? Onko katala laittomuuden ihminen todella paljastettu niin helposti? Eräs pohdinnan arvoinen kysymys on tämä: Jos papisto kerran muodostaa laittomuuden ihmisen, joka on jo paljastettu Vartiotornin julkaisutoiminnan välityksellä - Kristuksen läsnäolohan oletettavasti alkoi taannoin vuonna 1914 - niin miksi Kristus ei ole jo surmannut häntä “suunsa hengellä”? Miksi tämä yli 90 vuoden viivytys, joka edelleen jatkuu?

Apostoli Paavali kertoi lisäksi ennalta myös sen, että luopio laittomuuden ihminen istuisi nimenomaisessa Jehovan temppelissä. 2. Tessalonikalaisille 2:4-5 kuuluu: “Hän on asettunut vastustamaan ja korottaa itsensä jokaisen yläpuolelle, jota kutsutaan "jumalaksi" tai jumalisen kunnioituksen kohteeksi, niin että hän istuu Jumalan temppeliin ja osoittaa julkisesti olevansa jumala. Ettekö muista, että ollessani vielä teidän kanssanne minulla oli tapana kertoa tästä teille?”

Ilman epäilyksen häivääkään kristikunnan papisto on “sitoutunut vääriin uskonnollisiin perinteisiin, maailmalliseen filosofiaan ja epäraamatullisiin opetuksiin” – kuten yllä lainattu Vartiotorni mainitsee. Mutta koska Jehovan todistajat on oletettavasti jo vapautettu Baabelin vankeudesta ja olemme täysin irtautuneet ja erillään kristikunnasta eikä sen papistolla ole vaikutusvaltaa meihin, niin miten sitten laittomuuden ihminen “istuu Jumalan temppeliin” nähtävästi juuri ennen kuin Kristus tuhoaa hänet? Sen tosiasian vuoksi, että ”Jumalan” temppeli on hengellävoideltu kristillinen seurakunta, kuten kristillisissä kreikkalaisissa kiejoituksissa monessa kohdassa osoitetaan, laittomuuden ihminen käyttää valtaa ja vaikuttaa kaikkiin Jumalan tosi poikiin aina siihen asti kunnes Kristus häätää hänet temppelistä. Paavalihan nimenomaan ennusti, että laittomuuden ihminen “on asettunut vastustamaan ja korottaa itsensä jokaisen yläpuolelle, jota kutsutaan "jumalaksi" tai jumalisen kunnioituksen kohteeksi.”

Psalmin 82 mukaan Jehova kutsuu omia poikiaan “jumaliksi.” Eikö heidät johdonmukaisesti pitäisi lukea niihin “jokaiseen, jota kutsutaan "jumalaksi”, joiden yläpuolelle laittomuuden ihminen itsensä korottaa? Varsinkin koska laittomuuden ihminen on “vastustamassa” Kristusta ollen samalla alkuperäisen henki-vastustajan, Saatanan, edustaja maan päällä, niin luonnollisesti odottaisimme laittomuuden ihmisen vastustavan erityisesti Jehovan palvelijoita.

Onko siis oikein päätellä, että temppeli johon laittomuuden ihminen asettuu on Kristuksen tosi seurakunta tänä aikana? Vartiotornin mukaan ei.

Raamatun ymmärtämisen oppaassa kohdassa “Temppeli” sanotaan seuraavasti väliotsikon Petkuttaja alla:

”Varoittaessaan tulevasta luopumuksesta apostoli Paavali puhui ”laittomuuden ihmisestä”, joka korottaa itsensä, ”niin että hän istuu Jumalan temppeliin ja osoittaa julkisesti olevansa jumala” (2Te 2:3, 4). Koska tämä ”laittomuuden ihminen” on luopio, väärä opettaja, hän istuu todellisuudessa vain paikkaan, jonka hän valheellisesti väittää olevan tuo temppeli.”

Hämmästyttävää kyllä, Vartiotorni sanoo, ettei laittomuuden ihminen oikeasti istuudu “Jumalan” varsinaiseen hengelliseen temppeliin, kuten Paavali selvästi sanoo, vaan pikemminkin Vartiotornin mukaan laittomuuden ihminen ainoastaan vilpillisesti väittää miehittävänsä Jumalan temppeliä. Mistä tämä aivan ilmeinen ristiriita johtuu?

Koska on nähtävissä tällainen ristiriita siinä, mitä Vartiotorni on opettanut Jehovan todistajille ”laittomuuden ihmisestä” ja toisaalta siinä, mitä Raamattu itse asiassa sanoo hänestä, niin jokaisen Jehovan todistajan pitäisi uskaltautua harkitsemaan vakavasti sitä mahdollisuutta, että te olette jo tulleet laittomuuden ihmisen ovelan petoksen uhreiksi. On todellakin aika pohtia vakavasti todisteita siitä, että luopumus, joka tulee ensin – ennen Kristuksen läsnäoloa ja ilmeiseksi tulemista – on lähtöisin Jehovan todistajien johtajiston keskuudesta – Vartiotorni-seurasta! Sillä eikö Vartiotorni oletakin omaavansa valtaa kaikkiin niihin, jotka ovat Jumalan poikia? Ja eikö Vartiotorni olekin väittänyt olevansa korotettu kaikkien muiden palvontamuotojen yläpuolelle, tai ”jumalisen kunnioituksen kohteiden” yläpuollelle, kuten profetia asian muotoilee?

Tässä kysymys pohdittavaksi: Onko mitään syytä uskoa, että Saatana on nykyään yhtään vähemmän iskukykyinen muuttamaan itseään valon enkeliksi ja valtuuttamaan pelinappuloitaan vanhurskauden palvelijoiksi, kuin aiemmin?

Vartiotornissa on usein sanottu, että Saatana ja demonit ovat kuin alamaailman rikollisia siten, että he yrittävät pimittää jopa oman olemassaolonsa sekä aikomuksensa. Paavali sanoi kerran että kristityt eivät ole tietämättömiä Saatanan suunnitelmista. Mutta ovatko Jehovan todistajat tietämättömiä Saatanan suunnitelmista? Tietysti Jehovan todistajat tietävät hyvin sen, että Saatana on tämän maailman jumala ja että hänen ilkeämielinen vaikutuksensa laajuus ulottuu koko järjestelmään. Mutta onko siinä kaikki? Pidä mielessä, että yksi Paholaisen älykkäistä vehkeilyistä on saada ihmiset vakuuttuneiksi siitä, ettei häntä edes ole olomessa – tai ainakin yrittää ja onnistua tuudittamaan heidät kuvittelemaan, ettei hän kykene petkuttamaan henkilökohtaisesti juuri heitä.

Joku Jehovan todistaja voisi järkeillä: ”Se keino ei ikinä toimisi meihin. Me kyllä tiedämme että Saatana on todellinen.” Ja näin asia voi hyvinkin myös olla. Paradoksi on kuitenkin se, että Jehovan todistajat ovat liian sinisilmäisiä ymmärtääkseen, että Saatana on täysin kykenevä vaikuttamaan myös siihen, mitä yleisesti kutsutaan ”Jehovan järjestöksi.” Tähän joku voisi reagoida näin: ”Ei! Se ei voisi ikinä olla mahdollista. Vartiotornilla on Jumalan suojelus. Joka tapauksessa uskollinen ja ymmärtäväinen orjahan on jo läpäissyt kokeen ja se on asetettu huolehtimaan isännän omaisuudesta. Elämmehän me sitäpaitsi hengellisessä paratiisissa.”

Siten tällaisella väärällä järkeilyllä aivan sama kristitty, joka saattaa tunnistaa Saatanan pimeän vaikutuksen ympäröivässä maailmassa, voikin sokaistua näkemästä sitä, että Saatana on täysin kykenevä käyttämään vaikutusvaltaansa huomattavassa määrin myös kristillisessä järjestössä. Jehovan todistajat itse asiassa ovat tietoisia siitä, että on mahdollista joutua järjestöön pujahtavien ja johtajiksi tulevien valeveljien uhriksi. Vartiotorni tietää tosiaan hyvin sen, että Neuvostoliiton kukoistuksen aikana KGB:n agentit ja muut esittivät kiinnostuneita Raamatun tutkijoita voittaakseen pahaa-aavistamattomien veljien luottamuksen. He onnistuivat usein. Joitakin heistä jopa nimitettiin vanhimmiksi ja kierrosvalvojiksi. Miksi siis on mahdoton ajatus, että Saatanan vilpilliset vanhurskauden palvelijat voisivat nousta aivan järjestön huipulle asti?

Ei ihme että Paavali kertoi korinttilaisille pelkäävänsä, että nämä saattaisivat joutua Saatanan pettämiksi! Vai kuvittelemmeko me olevamme viisaampia kuin voideltu Korintin seurakunta, joka sinisilmäisesti sieti Saatanan 'muuttuneita' apostoleita?

Järjestö tukee tätä harhakuvitelmaa vakuuttelemalla luottavaiselle laumalle, että nykyiset Jehovan todistajat eivät tule milloinkaan lankeamaan minkäänlaisen laajamittaisen luopumuksen uhreiksi. Lokakuun 1. päivän Vartiotorni kirjoitti vuonna 1971:

"Ei ole vaikea nähdä, miten kristikunta koostuu suureksi osaksi niistä, jotka pelkästään väittävät olevansa kristittyjä. Jehovan todistajat kuitenkin omaksuvat kantansa tyystin erossa kristikunnasta, ja tämä kanta perustuu yksinomaan Jumalan sanaan ja sen totuudellisiin ja vanhurskaisiin periaatteisiin. Olemme vakuuttuneita siitä, että tänä elonkorjuuaikana, johon Jeesus viittasi, ei tapahdu jälleen suurta lankeamista luopumukseen."

Meille ei täsmennetä, että mitä vakuutteluja Jeesus olisi saattanut antaa siitä, ettei ”suurta lankeamista luopumukseen” enää tapahtuisi. Jeesushan ennusti aivan päinvastaisesti nimenomaan juuri, että järjestelmän päättymisen aikana ”monia vääriä profeettoja nousee, ja he eksyttävät monia, ja laittomuuden lisääntymisen vuoksi useimpien rakkaus kylmenee.”

Ollaksemme varmoja: Jeesus sanoi, että elonkorjuun aikana enkelit lähetetään käskettyinä poistamaan Kristuksen valtakunnasta kaikki laittomuutta tekevät henkilöt ja kompastumista aiheuttavat asiat. Yksinkertainen kysymys, jota Jehovan todistajien pitäisi miettiä, on: Jos elonkorjuu on jo käynnissä, niin miksi järjestöä vaivaa laittomuutta tekevät henkilöt ja lukemattomat kompastumisen aiheet?

Yllä lainattu artikkeli jatkaa:

"Mutta meillä ei ole varaa olla välinpitämättömiä. Sama vihollinen, lohikäärme Saatana, on sotajalalla ja vihaisempi kuin koskaan. Jehovan todistajien nykyinen historia osoittaa, että "pahan palvelijan" luokan muodostavat ovat tehneet yrityksiä anastaakseen Jehovan työn ja kansan valvonnan. Tämä nähtiin erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana. Mutta Jehova on puhdistanut järjestönsä ja tehnyt sen kokonaan teokraattiseksi. Kunnia kuuluu hänelle eikä ihmiselle. Jokaisen yksilön on yhä oltava huolellisesti varuillaan. Muistiinmerkinnät osoittavat, että eräitä on seurakunnissamme varoitettava, toisia pantava koeajalle ja toisia erotettava. Miksi? Koska he, vaikka väittävät olevansa totuudessa, eivät todellisuudessa noudata totuutta. Tämä alkaa usein vähäisellä tavalla, mutta jos siinä pysytään, niin se johtaa pois valkeudesta ulkopuolella olevaan pimeyteen."

Vartiotorni tunnustaa, että laiton aines yritti kerran saada sitä valvontaansa ensimmäisen maailmansodan aikana. Mutta ehkäpä paha orja on ollut sen jälkeen paljon kuviteltua menestyksekkäämpi. Eikö olisikin kavala juoni Panettelijalta edistää sellaista näkemystä, että paha orja hoideltiin pois päiväjärjestyksestä jo aikoja sitten ja että vihollinen on nykyään voimaton?

Selvittääksemme, että voisiko asia tosiaan olla niin, harkitsehan seuraavaa kysymystä: Onko Jehova todella puhdistanut järjestönsä ja tehnyt sen kokonaan itselleen teokraattisesti alamaiseksi, kuten Vartiotorni väittää? Jos asia on näin, niin miksi seurakunnassa on silti niitä, jotka eivät noudata totuutta, kuten edellä oleva artikkeli aivan oikein osoittaa?

Jälleen: Eikö se sopisikin hyvin Saatanan tarkoituksiin, että hän edistäisi sellaista valhetta, että Jumala on jo puhdistanut seurakuntansa, vaikkei asia todellisuudessa olisikaan siten? Mikä voisikaan olla harhaanjohtavampaa kuin olettaa, että järjestö on haavoittumaton Saatanan turmelevalle vaikutukselle ja että Jumalalla on täysin ohjat käsissään? Kysy itseltäsi: Tekeekö pelkkä sen uskominen, että Jehovan todistajat elävät puhdistetussa hengellisessä paratiisissa – vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan - henkilöstä enemmän vai vähemmän haavoittuvaisia Panettelijan vehkeilylle?

Niinkin hiljattain kuin 1.5.2004 Vartiotorni kirjoitti tästä aiheesta ja kaikista vastakkaisista todisteista huolimatta se edelleen väittää, että Jehovan todistajat elävät ennustetussa, ongelmattomassa hengellisessä paratiisissa.

Asuvatko Jehovan todistajat hengellisessä paratiisissa?

Ensimmäinen tutkittava artikkeli alkaa sanoen:

”Jehovan todistajat asuvat hengellisessä paratiisissa. Keskellä tätä hyvin levotonta maailmaa he saavat nauttia ainutlaatuisesta hengellisestä ympäristöstä, ja he elävät rauhassa Jehova Jumalan ja toistensa kanssa.”

Ei ole tarkoitus jäljitellä Eedenin käärmettä - mutta vain koska jokin muutoin kunnioitettu ja luotettava auktoriteetti sanoo asian olevan siten, niin onko asia silti välttämättä todella siten? Mitä on tapahtunut apostolin kehotukselle: Varmistautukaa kaikesta?

Siis elävätkö Jehovan todistajat nykyään todella Jesajan profetian täyttymyksessä vai eivät? Mikä on totuus?

Ensinnäkään se, että Jehovan todistajat leuhkivat olevansa ”rauhassa Jumalan kanssa,” ei vaikuta kovinkaan sopivalta tai vaatimattomalta. Jeremian päivinä petolliset juutalaiset johtajat olivat puistattavan samanlaisia: ”Ja he koittavat parantaa kansani murtumisen keveästi sanomalla: ’On rauha! On rauha!’, kun rauhaa ei ole.”

Vaikka Vartiotorni lainaa Jesajan 11:6-9:ää todisteeksi siitä, että Jehovan todistajat nauttivat hengellisestä paratiisista, se ei tarjoa minkäänlaista selitystä siitä, että miten se voisi soveltua. Siispä koetelkaamme apostoli Johanneksen neuvon mukaisesti tämä näennäisen henkeytetty ilmaus, nähdäksemme onko se todella Jumalasta .

Jesaja 11:6-9 sanoo: Ja susi on viivähtävä uroskaritsan luona, ja itse leopardi asettuu levolle vohlan viereen, ja vasikka ja harjakas nuori leijona sekä syöttöeläin ovat yhdessä, ja pikkupoika niitä johdattelee. Ja lehmä ja karhu käyvät laitumella; yhdessä niiden jälkeläiset asettuvat levolle. Leijonakin syö olkia niin kuin sonni. Ja imeväinen on leikkivä kobran kololla, ja myrkkykäärmeen onkalolle ojentaa vieroitettu kätensä. Ne eivät tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota koko pyhällä vuorellani, sillä maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren.

Profetia kertoo ennalta, ettei edes vaarallinen ja myrkyllinen matelija vahingoita lasta. On kiinnostavaa että Eedenissä Saatana käytti näennäisen harmitonta käärmettä aiheuttamaan vahinkoa paratiisin viattomille asukkaille. Joten profeetallinen kuva taltutetusta, mutta muuten myrkkyä sylkevästä kobrasta näyttäisi osoittavan, että Saatanalla ei ole mitään vaikutusta eikä sananvaltaa Jehovan hengellisessä paratiisissa.

Jesajan 11. luku tunnetaan messiaanisena profetiana. Se on ilmeistä alkujakeiden perusteella. Niissä sanotaan näin:

Ja Iisain kannosta on puhkeava virpi, ja vesa hänen juuristaan tulee hedelmälliseksi. Ja hänen päälleen on laskeutuva Jehovan henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja väkevyyden henki, tiedon ja Jehovan pelon henki, ja hänen ilonsa on Jehovan pelossa. Eikä hän tuomitse vain silmillään näkemänsä mukaan eikä ojenna pelkästään korvillaan kuulemansa mukaan. Ja hän on tuomitseva alhaiset vanhurskaasti ja antava oikeamielisesti ojennusta maan sävyisien hyväksi. Ja hän on lyövä maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengellä hän surmaa jumalattoman. Ja vanhurskaus on osoittautuva hänen lanteittensa vyöksi ja uskollisuus hänen kupeittensa vyöksi.

Iisain kanto on tietenkin viittaus Daavidin valtakuntaan – Iisaihan oli Daavidin isä. Ja Jeesus peri oikeuden Daavidin valtaistuimeen sen ansiosta, että hän oli Daavidin sukua. Jehovan todistajat uskovat, että Jeesus on jo istunut valtaistuimelleen vuonna 1914 ja on siitä lähtien hallinnut maailmaa. Mutta profetian tekstiyhteyden mukaan paratiisilliset, rauhaisat olosuhteet (jakeet 6-9) ovat suoraa seurausta siitä, kun Jeesus antaa suotuisan tuomion alhaisille ja sävyisille sekä surmaa pahat (jae 4). On tarpeetonta sanoa, ettei se ole vielä tapahtunut – ei edes kuvaannollisesti.

Pitäisi myös olla ilmeistä, ettei mitään hengellistä paratiisia ollut olemassa alkuperäisissä kristillisissä seurakunnissa. Se on ilmeistä niitä vaivanneiden lukuisien ongelmien takia. Paavali esimerkiksi sanoi olleensa toisinaan vaarassa valeveljien tähden ja niitähän ylen oivalliset apostolit juuri olivat. Lisäksi hän viittasi muihin miehiin, jotka pujahtivat seurakuntaan ”vakoilemaan vapauttamme”. Paavali myös varoitti galatalaisia siitä, että jos he jatkaisivat toistensa ”puremista,” niin he altistuisivat vaaralle hävittää toinen toisensa. Ovatko nämä hengellisen paratiiisin olosuhteita? Tuskinpa. Valeveljien ja Panettelijan asiamiesten läsnäolo seurakunnassa on vastaväite turvalliselle, ongelmattomalle hengelliselle paratiisille. Lähimmäksi hengellistä paratiisia Paavali pääsi silloin, kun hänelle annettiin hurmoksellinen näky, josta hän käytti nimitystä paratiisi ja ”kolmas taivas”.

Mielikuva leijonasta makaamassa lampaan vierellä edustaa tosiasiassa rauhaisia suhteita Jehovan siunaamien ihmisten välillä. Yksilöt, joilla on ollut eläimellisiä taipumuksia, tulevat olemaan niin säyseitä, etteivät he aiheuta toisille vahinkoa. Kieltämättä totuudella voi olla voimakas muuttava vaikutus niihin, jotka soveltavat Jumalan sanan periaatteita elämässään. Mutta saako se vielä aikaan hengellistä paratiisia? Mitä jos kaikki seurakunnassa eivät olekaan muuttuneet?

On esimerkiksi täysin kiistaton tosiasia, että petomaiset yksilöt ovat käyttäneet tuhansia viattomia Jehovan todistajien lapsia seksuaalisesti hyväksi seurakuntien ja Jehovan todistaja –perheiden sisäpuolella. Koska asia on näin, niin Vartiotornin väitteet hengellisestä paratiisista ovat perusteettomia.

Kun läntisen maailman moraalinen romahdus alkoi toden teolla taannoin 1960-luvulla, saattoi ehkä olla jotain syytä uskoa että Jehovan todistajat olivat jotenkin erilaisia muihin verrattuina siinä suhteessa. Mutta sen jälkeisinä vuosikymmeninä kristikunnalle yleinen moraalinen rappio on saavuttanut järjestön. Vartiotorni jopa avoimesti myöntää, että kymmeniätuhansia Jehovan todistajia erotetaan joka vuosi kaikenlaisten moraalittomuuksien vuoksi. Monet muut elävät niin sanottua kaksoiselämää paljastumatta. Se, että Vartiotorni kaikista vastakkaisista todisteista huolimatta vuosi vuoden jälkeen tiukasti väittää Jehovan todistajien seurakuntien elävän hengellisen paratiisin suojissa vapaana maailman moraalin rappiosta ja eläimellisestä hengestä, on yksinkertaisesti todellisuuden kieltämistä.

Totuus on, ettei pelkkä järjestöllnen yksimielisyys tai edes opillinen puhtaus tai mikään näiden kaltainen ole luonteenomaista hengelliselle paratiisille. Jumalan valmistama todellinen hengellinen paratiisi tulee vastaamaan Edenin alkuperäistä paratiisia ajalta ennen kuin se turmeltiin. Näin ollen hengellisessä paratiisissa ei tule olemaan pahoja, vahingollisia, eläimellisiä miehiä – ei edes yhtä ainoata! Varmasti todellisessa hengellisessä paratiisissa luotetut krisitityt eivät tule raiskaamaan tai käyttämään hyväksi yhden yhtäkään lasta.

Onko Kristus jo tullut?

Toinen petollinen harha, jonka uhreja Jehovan todistajista myös on tullut, on se opetus, että Kristus on jo tullut ja asettanut uskollisen orjansa kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Vuoden 2004 maaliskuun 1. päivän Vartiotornin tutkittava kirjoitus otsikolla: ”'Uskollinen orja' läpäisee kokeen!” vahvistaa valheen väärin perusteluin. Esim. tekstiruutu sivulla 16 sanoo, että ei ole järkevää, että uskollisten ja uskottomien orjien tuominta ”tapahtuu silloin, kun Jeesus tulee suuressa ahdistuksessa.” Heidän perustelunsa? Artikkeli jatkaa sanoen:

”Se merkitsisi sitä, että monet voidellut havaittaisiin silloin uskottomiksi ja heidän tilalleen täytyisi saada muita. Ilmestyksen 7:3:ssa kuitenkin osoitetaan, että kaikki Kristuksen voidellut orjat on siihen mennessä lopullisesti ’sinetöity’.”

Mutta osoittaako Ilmestyksen 7:3, että kaikki Kristuksen voidellut orjat sinetöidään ennen ahdistusta? Mitä varmimmin ei osoita! Päinvastoin edeltävä jakeiden jakso 6:nnessa luvussa Ilmestystä kuvailee ahdistusta ja sitten Ilmestyksen 7:1 alkaa sanoilla ”Tämän jälkeen” aivan ilmeisesti osoittaen, että tapahtumat etenevät nimenomaisessa järjestyksessä. Ja tästä syystä kysymys: mitä Johannes näki ”tämän jälkeen”? Apostoli jatkaa: ”minä näin neljän enkelin seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän tiukasti kiinni maan neljää tuulta, jotta mikään tuuli ei puhaltaisi maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Ja minä näin erään toisen enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joiden oli annettu vahingoittaa maata ja merta, sanoen: ”Älkää vahingoittako maata älkääkä merta älkääkä puita, ennen kuin olemme sinetöineet Jumalamme orjat otsastaan.”

Nämä ”maan neljä tuulta” eivät ole ahdistuksen tuhoisat tuulet. Enkelit pidättelevät Harmagedonissa kulminoituvan Jehovan viimeisen tuomion kuvainnollisia tuulia. Tämä merkitsee sitä, että sinetöiminen tapahtuu ahdistuksen aikana, kenties sen jälkeen kun, ahdistus ”lyhennetään”, mutta ennen Harmagedonia.

Se opetus, että Kristus on jo antanut uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalleen peruuttamattoman hyväksyntänsä, uhmaa kaikkea tervettä järkeä. Kristuksen uskollista ja ymmärtäväistä orjaa koskevan kuvauksen tekstiyhteydessä Jeesus varoitti: ”Mutta tietäkää se, että jos talonisäntä olisi tiennyt, millä hetkellä varas tulee, niin hän olisi pysynyt valveilla eikä olisi antanut murtautua taloonsa. Pysykää tekin valmiina, sillä hetkenä, jota ette pidä todennäköisenä, Ihmisen Poika tulee.”

Sama jo aiemmin lainattu Vartiotornin artikkeli sanoo, että varhaiset Raamatun tutkijat ”laskivat” vuoden 1914 mestarin paluun tarkaksi vuodeksi. Mutta miten se on mitenkään mahdollista sovittaa yhteen sen Jeesuksen oman raitistuttavan varoituksen kanssa, että hänen paluunsa olisi kuin varas - ”hetkellä, jota ette pidä todennäköisenä”? Se vaatisi selitystä. Ja tällä hetkellä Vartiotorni nauttii ylellisyydestä olla vailla kelvollista selitystä tarjottavaksi siihen luottaville. Mutta yksi asia on varmaa: Näyttämö on nyt valmis - sen virheellisen opetuksen, että Kristus tuli vuonna 1914, lähes maailmanlaajuisen hyväksynnän johdosta – sille, että on lähes varmaa, että Kristuksen tulevaisuudessa tapahtuva tuleminen talon isäntänä tulee olemaan yhtä odottamaton kuin yöllisen varkaan.

Mutta jotkut saattavat järkeillä: ”Mitä sitten, jos Vartiotornilla on ajoitus pielessä?”

On olemassa vaara, että opetus, jonka mukaan Kristus on jo tullut ja asettanut uskollisen ja ymmärtäväisen orjansa kaiken omaisuutensa hoitajaksi, tarjoaa täydellisen suojan laittomuuden ihmiselle toimia. Kaikki huomioiden, jos Jehovan todistajat jo nyt elävät hengellisessä paratiisissa ja uskollisella orjalla Vartiotorni-seuran yhteydessä on Kristuksen täysi siunaus, niin silloin Vartiotornilla on avoin šhekki käytettäväksi sen itsensä parhaaksi katsomalla tavalla. Se ei voi toimia siinä tapauksessa väärin. Se on niin lähellä oppia Paavillisesta erehtymättömyydestä kuin voi olla.

Esimerkkinä siitä, miten Vartiotorni pystyy käyttämään hyväkseen Jehovan todistajien keskuudessa nauttimaansa kunniotusta, ei tarvitse kuin katsoa tapaa, jolla järjestön johto on häpeilemättä pettänyt Jehovan todistajia YK/NGO -kumppanuutensa luonteen suhteen. Edes senkään jälkeen, kun on esitetty kiistattomat todisteet, jotka osoittavat, että Vartiotorni innokkaasti tuki YK:ta NGO:na, suurin osa Jehovan todistajista, jotka on tehty tietoisiksi tosiasioista, näyttävät olevan niin järjestöllisen uskollisuuden ehdollistamia, etteivät he näe mitään väärää Vartiotornin häpeämättössä tekopyhyydessä ja petoksessa. Todellisuus ja totuus on käännetty ylösalaisin. Sen mikä vailla epäilyksen häivää on Jehovan silmissä luopumusta, hallintoelin hylkää huolettomasti pelkkinä Wartiotornin vastustajien syytöksinä. (katso luku: Strange Bedfellows)

Vartiotornin oman näkemyksen mukaan sillä ei ole mitään merkitystä, mitä hallintoelin tai kuka tahansa muu sanoo heidän puolustuksekseen. Heidän ystävyytensä maailman kanssa ja heidän kytkeytymisensä salaisesti YK:n kanssa kumppanuuteen ja Jehovan todistajien käyttäminen ovelasti kirjoitetun poliittesen propagandan tietämättöminä kuriireina, oli petollinen luopumuksen teko. Mikä sen merkitys on? Se tarkoittaa, että luopumus, joka tulee ensin, on tullut.

Voiko Kristuksen huomaamaton tuleminen kuin varas yöllä olla kaukana perässä?