Elonkorjuu

”Elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen, ja elonkorjaajat ovat enkeleitä.”

- Jeesus Kristus -

Tämä essee on Robert Kingin kirjoittaman kirjan 'Jehovah Himself Has Become King' kolmas luku

Jehovan todistajat ovat täysin vakuuttuneita - 'Seitsemän ajan' -aikalaskelmalla ja ilman – siitä, että lopun aika ja ennustuettu asiainjärjestelmän päättymisen elonkorjuu alkoivat vuonna 1914.

Tämä luku kuitenkin tarkastelee lähemmin joitakin rakkaina vaalittuja virheellisiä olettamuksia sekä vihjeitä tulevaisuuden elonkorjuuajasta. Mikä on elonkorjuu?



Jeesus rinnasti Kristillisen palveluksen elonkorjuuseen. Jeesus puhui Matteuksen 9:36-38:ssa mahdollisuudesta koota paljon ihmisiä sekä peltotyöntekijöiden tarpeesta sanoen: ”Niin, eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” Jeesuksen kuvauksen mukaan elonkorjuu oli alkamassa jo silloin.


Matteuksen 13:ssa luvussa Jeesus puhui kuitenkin toisesta elonkorjuusta, joka tapahtuisi järjestelmän päättymisen aikana. Jeesus sanoi nimenomaisesti: ”Elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen, ja elonkorjaajat ovat enkeleitä.” On siksi ilmiestä, että Jeesus käytti kuvausta elonkorjuusta yleisellä tavalla kuvaamaan sitä työtä, jota kristityt palvelijat tekisivät, mutta hän käytti vastaavuutta myös aivan erityisellä tavalla ilmaistakseen mitä taphatuisi päättymisessä tuominnan aikana. Nämä kaksi kuvausta eroavat toisistaan hyvin merkittävällä tavalla: lopun elonkorjuussa korjaajat ovat enkeleitä, eivätkä kristittyjä palvelijoita.


Jehovan todistajat joka tapauksessa uskovat sinnikkäästi siihen, että enkeli -korjaajat on jo lähettetty pellolle. Se on seurausta siitä Vartiotornin opetuksesta, että järjestelmän päättymisen ajanjakso alkoi Raamatun mukaisesti 1914. Ei ole tarkoitus sanoa, etteikö olisi olemassa runsaita todisteita siitä, kuinka enkelit valvovat ja ohjaavat kristittyjä palvelijoita. Kysymys kuitenkin on siitä, että onko todellinen päättymisen elonkorjuu jo käynnissä, vai eikö ole? Toisella tavalla sanottuna: Voitaisiinko Jehovan todistajien saarnaamistyötä verrata paremminkin ensimmäisen vuosisadan kristittyjen opetuslasten tekemään elonkorjuutyöhön, kuin vastaamaan päättymisen elonkorjuuta. On pakottavia syitä uskoa, että näin asia on, koska monet Jeesuksen vertauksen pirteet eivät ole ilmeisiä nykyään.


Jeesus esim. esitti melko selvästi, että enkelit menevät ulos ja keräävät ensin rikkakasvit pois vehnän seasta. Jeesus sanoi: ”Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, ja elonkorjuuaikana minä sanon elonkorjaajille: Kerätkää ensin rikkakasvit ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi; sitten menkää kokoamaan vehnä minun varastohuoneeseeni.”

Vartiotornin tulkinta kuvauksesta rikkoo Jeesuksen esittämää yksinkertaista tapahtumien järjestystä. Tukeakseen sitä kestämätöntä väitettä, että elonkorjuu alkoi 1919, Vartiotorni turvautuu Jeesuksen sanojen taivuttamiseen esittämään, että vehnät kootaan ja erotellaan rikkaruohojen keskuudesta. Pane huolellisesti merkille vuoden 1981 joulukuun 1. päivän Vartiotornin kommentti:

'Milloin vuoden 1914 jälkeen Ihmisen Poika ’lähetti enkelinsä’ erottelemaan ”valtakunnan lapset” ”paholaisen lapsista”, epäaidosta ”vehnästä”, ts. ”niistä, jotka tekevät laittomuutta” ja joihin sisältyy ”laittomuuden ihminen”, tekokristillisyyden uskonnolliset johtajat? Vastauksen täytyy sopia yhteen tosiasioiden kanssa, ja nämä osoittavat, että vuonna 1919 ”vehnän” vertauskuvaamat hengestä siinneet, voidellut ”valtakunnan lapset” alkoivat päästä vapaaksi ”rikkaruohoista” eli valekristityistä, jotka olivat rehottaneet ihmiskunnan uskonnollisella alueella. ”Maan elo” oli kypsä ja ”Ihmisen Pojan” oli tullut aika heilauttaa sirppiään ja ryhtyä niittämään. Vertaus paljastaa, että hän teki sen ’elonkorjaajiensa’, enkeleitten, välityksellä.'

Jeesus oli yksiselitteinen sanoessaan, että elonkorjuu suoritetaan, kun enkelit poistavat pahat vanhurskaiden keskuudesta. Vartiotornin nykyinen kuvauksen opetus olettaa, että vanhurskas ”vehnä” erotellaan ensin rikkaruohoista. Vertauksessa kuitenkin selvästi elonkorjaaja -enkelien sanotaan suorittavan perusteellisen puhdistuksen poistamalla ja tuhoamalla kaikki turmelevat vaikutukset Kristuksen valtakunnasta. Jeesus jatkoi selittäen vertausta: "Sen tähden niin kuin rikkakasvit kerätään ja poltetaan tulessa, niin on asiainjärjestelmän päättymisessä. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he keräävät hänen valtakunnastaan kaiken, mikä aiheuttaa kompastumista, ja ne, jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely. Silloin vanhurskaat loistavat kirkkaasti kuin aurinko Isänsä valtakunnassa. Jolla on korvat, se kuunnelkoon.”

”Hänen valtakuntansa” voi kuvauksessa esittää vain Kristuksen seurakuntaa. Esim. Kolossalaisille 1:13 viittaa Jehovan vapauttaneen kristityt maailman hengellisestä pimeydestä ”rakkaan Poikansa valtakuntaan.” Kysymys kuuluu: Jos kuvauksen rikkaruohot esittävät kristikunnan valekristittyjä, niin kuinka sellaisten yksilöiden voidaan sanoa olevan myös Jumalan valtakunnassa? - Pane merkille Jeesuksen sanat, joiden mukaan rikkaruohot kerättäisiin ”hänen valtakunnastaan.”


Lisäksi kuinnka ihmeessä voisi pitää paikkansa, että enkelit olisivat jo poistaneet Kristuksen valtakunnasta ”kaiken, mikä aiheuttaa kompastumista, ja ne, jotka tekevät laittomuutta”? Miten sellanen asia olisi saatu tehtyä vuonna 1919? Varmastikaan Jeesus ei tarkoittanut sanoa, että hän lähettäisi enkelinsä puhdistamaan kompastumisen aiheet ja laittomat yksilöt ulos kristikunnasta, vai tarkoittiko? Lisäksi jos enkelit aloittivat sellaisten asioiden poistamisen aitojen valtakunnan poikien keskuudesta 1919, niin miksi Jehovan todistajien keskuudessa on edelleen vielä tälläkin hetkellä lukemattomia kompastumisen aiheita sekä laittomuutta harjoittavia yksilöitä?



Esimerkkinä kompastumisen aiheista on hyvin tunnettua, että Vartiotornin puhemiehet alkoivat 1960 -luvun lopulta lähtien kasvattamaan Jehovan todistajien keskuudessa sitä odotusta, että Harmagedon olisi alkamassa 1975 tai niillä main. Tuota fiaskoa seuranneina vuosina tuhansia pettyneitä todistajia jätti järjestön. Heille 1975 -hysteria oli hengellisesti tuhoisa kompastumisen aihe. Sittemmin todellisuus pakotti järjestön hylkäämään opetuksen siitä, että 1914 -sukupolveen kuuluvia henkilöitä olisi yhä elossa todistaakseen henkilökohtaisesti järjestelmän lopun. Jälleen nimeämätön määrä Jehovan todistajia on kompastunut, ehkä jopa joitakin voidetujen Valtakunnan poikien keskuudesta.


Yhä vielä tuoreempana Vartiotornin tekopyhä NGO -suhde on myös osoittautunut joillekin Jehovan todistajille kompastumisen syyksi. On myös niin, että Jehovan todistajien keskuudessa on lukematon määrä hengellisesti laittomia yksilöitä – nin paljon, että kymmeniä tuhansia moraalittomia todistajia erotetaan joka vuosi. Ja tottakai monet muutkin ongelmat koettelevat seurakuntia. Kuinka siis voi mitenkään olla totta, että enkelit ovat aloittaneet elonkorjuun, joka poistaa kaikki pahat Kristuksen Valtakunnasta? Ovatko Jehovan voimalliset elonkorjaaja-enkelit todella niin tehottomia?


Lisäksi jos elonkorjuu todella alkoi 1919 ja oletettavasti kaikki väärät kristityt koottiin tuolloin yhteen tuleen heittämistä varten, niin miksi sitten mitään sellaista tuhoamista ei vielä ole tapahtunut? Sen sijaan kokonainen sukupolvi rikkaruohon kaltaiseksi oletettuja yksilöitä on vain poistunut näyttämöltä – ilmeisesti tullen korvatuiksi uudella kelvottomien rikkakasvien sadolla. Sitäpaitsi järkevä perustelu vakuuttaa, ettei päättymisen elonkorjuuta suoriteta vuosikymmenien ajan, vaan se toteutetaan suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana jo yhteen kootun ”sadon” keskuudesta.


Ymmärtääkseen mitä elonkorjuu -vertaus tarkoittaa, auttaa sen harkitseminen mitä apostoli Paavalilla oli sanottavaa näitä asioita koskien. Apostoli kirjoitti 1. Korinttilaisille 3:9:ssä: ”Sillä me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus.” Rinnastamalla Kristuksen seurakunnan rakenteilla olevaan rakennukseen sekä viljeltävään peltoon, Paavali tarjosi keinot ymmärtää Kristuksen elonkorjuu -kuvaus. Miten niin? Paavali jatkoi Jumalan rakennuksen meneillään olevan rakentamisen kuvaamista vertaamalla yksilöiden työpanoksia monenlaisiin rakennusmateriaaleihin sanoessaan: ”Jos nyt joku rakentaa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, kallisarvoisista kivistä, puuaineksista, heinästä, oljenkorsista, niin kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä tuo sen ilmi, koska se ilmestyy tulessa, ja tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on.”


Apostoli havaitsi, että sekä haluttuja että ei-haluttuja asioita oli osana voideltua seurakuntaa, tai Kristuksen valtakuntaa, ja molempia sekä heikompilaatuisia materiaaleja että arvometalleja ja -kiviä olisi samaan aikaan samassa rakennuksessa, tai järjestössä, kunnes tulen päivä laittaisi koetukelle kunkin työn. Jotkut henkilöt ja asiat säilyisivät ja toiset kulutettaisiin. Palvat materiaalit (puu, heinä ja oljet) ovat rinnakkaisia Jeesuksen kuvauksen rikkakasveille. Syy jonka vuoksi Paavali käytti tätä kuvausta oli se, että jotkut korinttilaiset seurasivat ihmisiä ja heillä oli taipumusta muodostaa lahkoja. Jotkut sanoivat kuuluvansa Paavalille, jotkut Apollokselle ja Keefaalle jne. Paavalin käyttämä kuvaus oli tarkoitettu osoittamaan, että vaikka sellaiset yksilöt olivat osa seurakuntaa, niin jos heidän uskoaan ei rakennettaisi lujasti Kristuksen perustukselle, niin silloin he rakentaisivat pelkästään puusta, heinästä ja oljista ja heidän työnsä ei kestäisi edessä olevia tulisia koetuksia.


Toisessa kuvauksessa Paavali samalla tavalla viittasi seurakuntaan suurena talona, joka sisälsi sekä kunniallisia ja kunniattomia astioita. Niinpä Kristuksen kuvauksen ydin on se, että molemmat sekä vehnä että rikkakasvit ovat kristillisessä seurakunnassa tulen päivään asti. Se tarkoittaa sitä, ettei vehnää ja rikkaruohoja havaita olevan hajallaan leviteltyinä Suuren Babylonin moniin uskontokuntiin, vaan sen sijaan molemmat lajikkeet ovat jo yhdessä Jehovan todistajien kristillisen seurakunnan sisäpuolella.


Se, että vehnä ja rikkakasvit kerätään samasta kristillisestä seurakunnasta, on ilmeistä myös Ilmestyksen seitsmästä kirjeestä. Ne on osoitettu seitsemälle seurakunnalle Herran päivänä. Jeesuksen opastus seurakunnille osoittaa selvästi, että jotkut noiden seurakuntien yksittäiset jäsenet – vaikka ovatkin voideltuja - eivät välttämättä saa hänen hyväksyntäänsä, eivätkä läpäise koetta, jolleivät he kadu. Jeesus sanoi esim. Sardeen seurakunnalle: ”Valpastu ja vahvista niitä jäljellä olevia, jotka olivat kuolemaisillaan, sillä en ole todennut sinun tekojasi täysin suoritetuiksi Jumalani edessä. Muista siis aina, mitä olet saanut ja kuullut, ja pidä se jatkuvasti ja kadu. Ellet herää, niin varmasti tulen kuin varas, etkä tiedä lainkaan, minä hetkenä tulen sinun kohdallesi.”

On aivan erityisen huomionarvoista, että Jeesus päätti kunkin kirjeensä seurakunnille sanoen heille: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille.” Jeesus päätti myös kuvauksensa vehnästä ja rikkaruohoista lähes identtisellä maininnalla sanoessaan: ”Jolla on korvat, se kuunnelkoon.”

”Taivasten valtakunta on nuotan kaltainen”

Eräs toinen harkittava näkökohta on se, kun Jeesus sanoi, että rikkakasiveilla ”tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.” Mitä hän tarkoittaa?

Jeesus käytti aina ilmausta ”siellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely” esittämään epätoivon tilaa, jonka hylätyt kokevat silloin, kun heidät poistetaan valtakunnasta. Tuota nimenomaista sanontaa ei käytetä koskaan viittaamaan koko maailman yleiseen tuomintaan. Esim. Matteuksen 8:12:ssa Jeesus sanoi: ”Kun taas valtakunnan pojat heitetään ulkopuolelle pimeyteen. Siellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.”

Samaten kuvauksessa kuninkaan pojan häistä, joka selvästi on esitys Karitsan häistä, mies, jolle oli sallittu pääsy hääjuhlaan, mutta joka myöhemmin havaittiin olevan sopimattomasti vaatetettu, sidottiin sen seurauksena ja heitettiin ulos pimeään, missä hänen itkemisensä ja hampaiden kiristelemisensä tapahtui.

Samalla tavoin kuvauksessa uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta pahan orjan sanotaan itkevän ja kiristelevän hampaitaan, kun hänet heitetään ulos Jumalan huonekunnasta Kristuksen lopullisessa tarkastuksessa. Vielä lisäksi pahan ja laiskan orjan, joka käyttää mestarinsa varoja väärin, on määrä kohdata sama kohtalo.

Jeesus käytti ilmausta itkeä ja kiristellä hampaita vielä eräässä muussa kuvauksessaan. Vehnän ja rikkakasvien vertauksen tekstiyhteydessä Matteuksen 13:ssa luvussa Jeesus liitti aiheeseen samankaltaisen kuvauksen vertaamalla taivasten valtakuntaa kalastajan nuottaan sanoen: ”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka laskettiin mereen ja joka kokosi kaikenlaista kalaa. Kun se tuli täyteen, he vetivät sen ylös rannalle, ja istuuduttuaan he keräsivät hyvät kalat astioihin, mutta kelpaamattomat he heittivät pois. Siten on asiainjärjestelmän päättymisessä: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.”

Mitä nuotta vertauskuvaa? Vartiotornin 1992 vuoden kesäkuun 15. päivän lehden mukaan nuotta vertauskuvaa kristikuntaa samaten kuin myös Kristuksen seurakuntaa. Sen vuoksi me luemme:

”Nuotta edustaa siis maanpäällistä välinettä, joka sanoo olevansa Jumalan seurakunta ja joka kokoaa kaloja. Siihen on kuulunut sekä kristikunta että voideltujen kristittyjen seurakunta, joka on jatkanut hyvien kalojen kokoamista enkelien näkymättömässä ohjauksessa...”

Jeesus ei kuitenkaan millään tavoin viitannut sellaiseen, että nuotta vertauskuvasi lukuisten sellaisten järjesöjen joukkoa, jotka pelkästään sanovat olevansa Jumalan seurakunta. Hän sanoi: ”taivasten valtakunta on nuotan kaltainen.” Se merkitsee sitä, että nuotta esittää Jumalan seurakuntaa maan päällä – ei vain järjestöjen Baabelia, jotka saattavat väittää väärin olevansa sellaisia.

Vartiotornin tulkinta on riittämätön toisellakin tavalla.

Jos symbolinen nuotta vedettiin kuvaannollisesti rannalle ja ennustettu erottelu alkoi taannoin 1919, kuten Vartiotorni väittää, se merkitsisi sitä, että tuomio alkoi tuolloin. Eikö Jeesus sanonut, että kelpaamattomat kalat viskattaisiin tuliseen pätsiin? Kuitenkin lähes jokainen, joka eli tuolloin, on sittemmin kuollut pois. Koska Jumalan valtakunnan tuhatvuotisen hallinnon aikana tulee olemaan vanhurskaiden ja epävanurskaiden ylösnousemus, niin mitä tarkoiutusta olisi mahdollisest palveltu sillä, että enkelit suorittaisivat vanhurskaiden ja epävanhurskaiden erottelemisen, kun heidät kuitenkin yhdistettäisiin haudassa ja sitten herätettäisiin takaisin eloon maan päälle – tai taivaaseen voideltujen yksilöiden tapauksessa?

Jeesuksen nuotta -kuvaus esittää ratkaisevan, lopullisen erottelemisen, joka määrittelee tiettynä ajankohtana elävien ihmisten ikuisen kohtalon. Kuten vertauksessa venhästä ja rikkaruohoista, Jeesus tähdensi, että enkelit tekevät erottelutyön – eikä pelkästään enkelien ohjauksessa työskentelevät ihmiset, kuten aiemmin lainattu Vartiotorni esitti. Lisäksi, jos kelpaamattomia kaloja ei ole viskattu tuliseen pätsiin, kuten ilmeisestikään ei ole, niin siinä tapauksessa ei kelvollisia kalojakaan ole kerätty.

Betelin opetus- ja kirjoitushenkilöstön pitäisi löytää vastaus tähän kysymykseen: Kuinka monta ratkaisevaa erottelua on? Se on sopiva kysymys siitä näkökulmasta, että Vartiotornin mukaan on kaksi elonkorjuun kaltaista erottelua. Toinen on oletetusti ollut meneillään vuodesta 1919 saakka ja toinen tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Mutta ovatko Vartiotornin opetukset todella niin ristiriitaisia? Kyllä ne valitettavasti ovat. Mieti toista nuottaa käsittelvän 1992 vuoden Vartotornin otetta:

"Todennäköisesti tiedät, että voideltu jäännös ryhtyi vuoden 1919 jälkeen saarnaamaan ahkerasti yhteistyössä enkelien kanssa, jotka käyttivät edelleen vertauskuvallista nuottaa kalojen vetämiseksi rannalle ja erottelivat hyvät kalat kelpaamattomista. Tuonaikaiset tilastot osoittavat, että hyvien kalojen pyydystäminen voideltaviksi Jumalan hengellä jatkui, kunnes viimeiset 144000:een kuuluvat oli saatu koottua kuvaannollisella nuotalla. Mutta 1930-luvun puolivälin tienoilla hyvien kalojen kokoaminen voideltaviksi pyhällä hengellä pääosin päättyi. Pitikö voidellun jäännöksen seurakunnan ikään kuin panna nuotta pois ja istua vain toimettomana odottamassa taivaallista palkintoaan? Ei suinkaan!”

Yllä olevan kommentaarin mukaan erottelutyö on ollut käynnissä vuodesta 1919 asti. Kuitenkin Vartiotorni hylkäsi 1995 opetuksen, jonka mukaan vuohien ja lampaiden erottelutyö olisi meneillään. Lokakuun 15. päivän numerosta me luemme:

”Olemme pitkään ajatelleet tuon vertauksen kuvailleen sitä, miten Jeesus istuutui Kuninkaaksi vuonna 1914 ja on siitä lähtien langettanut tuomioita – ikuinen elämä lampaankaltaisiksi osoittautuville ja pysyvä kuolema vuohille. Tarkasteltaessa tätä vertausta uudelleen on kuitenkin osoittautunut aiheelliseksi korjata ymmärrystä siitä, milloin se täyttyy ja mitä se kuvaa. Tämä tarkennus tähdentää saarnaamistyömme tärkeyttä ja ihmisten suhtautumistavan merkityksellisyyttä.”

Mitä vertaus sitten kuvaa? Se kuvaa tulevaa tuomiota ja erottelua. Ja todistellessaan uutta asemaansa sekä ”korjattua ymmärrystään” Vartiotorni epähuomiossa kiistää ja tekee tyhjäksi kaiken sen, mitä se on aimmin opettanut siitä, milloin aiheeseen liittyvät kuvaukset vehnästä ja rikkaruohoista sekä nuotasta täyttyvät. Vartiotorni jatkaa:

”Jos erittelemme Jeesuksen toimintaa tässä vertauksessa, huomaamme hänen tuomitsevan lopulta kaikki kansakunnat. Vertauksessa ei osoiteta, että sellainen tuominta jatkuisi vuosikausia, ikään kuin jokainen näinä menneinä vuosikymmeninä kuollut ihminen olisi tuomittu sellaiseksi, joka ansaitsee ikuisen kuoleman tai ikuisen elämän. Näyttää siltä, että enemmistö viime vuosikymmeninä kuolleista ihmisistä on mennyt ihmiskunnan yhteiseen hautaan. Vertauksessa kuvaillaan kuitenkin aikaa, jolloin Jeesus tuomitsee ”kaikkien kansakuntien” ihmiset, jotka elävät silloin ja kohtaavat hänen tuomionsa täytäntöönpanon.”

Toisin sanoen vertaus osoittaa tulevaisuuteen, jolloin ihmisen poika tulee kirkkaudessaan. Hän istuutuu tuomitsemaan tuolloin elävät ihmiset. Hänen tuomionsa perustuu siihen, millaisia he ovat osoittaneet olevansa. Siihen aikaan ”ero vanhurskaan ja pahan välillä” on käynyt selväksi. Varsinainen tuomion julistaminen ja täytäntöönpano tehdään rajallisessa ajassa. Jesus tekee oikeutettuja päätöksiä sen perusteella, mitä yksilöistä on käynyt ilmi.

Vartiotorni toisaalta perustelee oikein, että kansakuntien tuominta ei tapahdu 'monia vuosia jatkuvan pidennetyn ajanjakson' kuluessa. Tehdessään sen johtopäätöksen Vartiotorni ymmärtäväisesti tunnistaa, että vertaus opettaa Jeesuksen tuomion tulevan välittömästi ennen hänen tuomionsa lopullista täytäntöönpanoa. Mutta ristiriitaisesti Vartiotorni myös väittää, että elonkorjuu -tuomio alkoi lähes vuosisata sitten ja on edelleen käynnissä!

Mitä voi seurata tästä raivostuttavasta profetian tulkitsemisen menetelmästä, jolla moninaisia merkityksiä johdetaan toisiinsa selvästi liittyvistä teksteistä? Ainoa järkevä selitys Vartiotornin räikeän ristiriitaisille opetuksille on se, että he ovat päättäneet pönkittää uskottavuutensa kustannuksista piittaamatta sitä harhakäsitystä, että Kristus alkoi hallita maailmaa vuonna 1914. Ainoa syy sille, että vehnä ja rikkaruoho -vertaus sekä nuotta -vertaus sovelletaan vuoteen 1919 on se, että Jeesus osoitti näiden vertausten esittävän sitä, mitä tapahtuisi asiainjärjestelmän päättymisen aikana. Jos Vartiotorni seuraisi omaa järkevää perusteluaan, jota on käytetty vertaukseen lampaista ja vuohista, niin he olisivat pakotettuja myöntämään, ettei jäjestelmän päättyminen ole vielä alkanut. Se ei ilmeisesti ole hyväksyttävää Jehovan todistajien johtajille. Ilmeisesti Betel luottaa siihen, että useimmat todistajat eivät havaitse heidän tulkinnallista silmänkääntötemppuaan. Ja surullista kyllä, toistaiseksi ilmeisesti hyvin harvat ovat havainneet sen.

Vartiotornin tulkintaan liittyen on ironista, että vertaus lampaista ja vuohista ajoittaa erottelun taphtuvaksi silloin, kun Kristus tulee kuninkaaksi. Matteus 25:31 kuuluu: ”Kun Ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu loistoisalle valtaistuimelleen. Ja kaikki kansakunnat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.”

Paikatakseen taas yhtä ristiriitaisuutta Vartiotorni selittää vertausta lampaista ja vuohista ilmaisten Kristuksen istuvan alas tuomarinistuimelleen – ei kuninkaalliselle valtaistuimelleen – ihan kuin olisi kaksi erillistä kertaa jolloin Jeesus asetetaan valtaan. Mutta selvästi on vain yksi lopullinen tuomio ja vanhurskaiden ja pahojen erottelu.

Ja Jeesus kertoi ennalta, että se tulee tapahtumaan odottomattomasti, kun Herra saapuu ja se toimitetaan suhteellisen lyhyen ajan kuluessa. Matteuksen 24:40-42:ssa Jeesus sanoi: ”Silloin on kaksi miestä pellolla: toinen otetaan mukaan ja toinen jätetään; kaksi naista on jauhamassa käsimyllyn ääressä: toinen otetaan mukaan ja toinen jätetään. Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.”

”Maan elo on täysin kypsä”

Vahvistaaksemme edelleen Raamatun opetusta tässä suhteessa ja kumotaksemme ”syvään juurrutettua” vuotta 1914 tukevaa dogmia todettakoon, että Ilmesyksen 14. luku sijoittaa yleisen elonkorjuun tapahtuvaksi ahdistuksen jakson aikana. Kuinka niin? Niin kuin on tarkasteltu muualla tässä julkaisussa, niin kuudennen sinetin avaaminen aloittaa maata ravisuttavat tapahtumat jotka liittyvät siihen, mitä Jeesus kutsui suureksi ahdistukseksi. Ahdistus ei kuitenkaan johda välittömästi Harmagedoniin. Sen sijaan Ilmestyksen seitsemäs luku osoittaa, että enkelit toimivat pidätellen Jumalan tuomioiden tuhoisia tuulia kunnes kaikki 144.000:stä jäljellä olevat on sinetöity. Jeesus puhui suoraan samasta kehityksestä, kun hän sanoi: ”Sillä sitten tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu. Ellei näet noita päiviä lyhennettäisi, ei mikään liha pelastuisi, mutta valittujen vuoksi nuo päivät lyhennetään.”

Neljän tuulen pidätteleminen vastaa ahdistuksen lyhentämistä 144.000:nnesta valittujen vuoksi. Ilmeisesti ahdistus tullaan keskeyttämään, jotta lopullinen sinetöiminen saadaan saatettua päätökseen. Asioden ollessa siten Ilmestyksen 14. luku vahvistaa tapahtumien järjestyksen tuon lopullisen sinetöimisen jälkeen. Se on ilmeistä, koska näky 144.000:stä seisomassa Siionin vuorella voi merkitä ainoastaan sitä, että Kristuksen jäännös on lopullisesti sinetöity tuolloin niin, että Valtakunta on lopulta valmis. Heidän seisomisensa Siionin vuorella Jumalan karitsan kanssa on rinnakkainen sen kanssa kun vehnä on koottu taivaallisiin varastohuoneisiin. Vastoin useimpien Jehovan todistajien oletuksia Jumalan tarkoitus ei ole vielä saavuttanut sitä vaihetta.

Ilmestyksen näky paljastaa, että kun viimeiset valtakunnan 144.000:sta pojasta on kerätty varastohuoneeseen, niin sitten koittaa tuomion hetki lampaille ja vuohille. Siten Ilmestyksen 14:6-7 kuuluu: ”Ja minä näin erään toisen enkelin lentävän keskitaivaalla, ja hänellä oli julistettavana ikuinen hyvä uutinen iloisena sanomana maan päällä asuville ja jokaiselle kansakunnalle ja heimolle ja kielelle ja kansalle, ja hän sanoi suurella äänellä: 'Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja niin palvokaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet.'”

Välittömästi sen jälkeen, kun on korjattu ”se mikä on taivaissa” ja enkelin julistettua jumalallinen tuomio, ”maan elonkorjuu” alkaa: ”Ja temppelipyhäköstä tuli esiin eräs toinen enkeli ja huusi suurella äänellä pilvellä istuvalle: ”Ojenna sirppisi ja leikkaa, koska leikkuun hetki on tullut, sillä maan elo on täysin kypsä.” Ja pilvellä istuva heilautti sirppinsä maan päälle, ja maan elo tuli leikatuksi.”

Tapahtumien järjestys Ilmestyksessä sopii Kristuksen ennaltakertomien päättymisen aikaisten vaiheiden etenemiseen. Tuomio alkaa ensin Valtakunnan mahdollisten perijöiden parissa. Keskustellessaan läsnäolonsa ja järjestelmän päättymisen tunnusmerkistä Matteuksen 24. ja 25. luvuissa Jeesus antoi kolmen vertauksen sarjan havainnollistaaksen tätä nimenomaista asiaa. Nimittäin kuvauksen uskollisesta ja epäuskollisesta orjasta, vertauksen viisaista ja tyhmistä neitsyistä sekä talentti -vertauksen. Kerrottuaan ennalta kuinka pahat ja laiskat orjat poistetaan Jumalan huonekunnasta, Kristus kertoi kuvauksen vuohista ja lampaista, joka liittyy kaikkien kansakuntien tuomitsemiseen. On järkevää päätellä, että lampaat ovat niitä, jotka tekevät hyvää Kristuksen veljille Jumalan huoneen tuomintaa merkitsevän myllerryksen ja vainon aikana.