-
Jeesus Kristus -
Tämä essee on Robert Kingin kirjoittaman kirjan 'Jehovah Himself Has Become King' kolmas luku
Jehovan
todistajat ovat täysin vakuuttuneita - 'Seitsemän ajan'
-aikalaskelmalla ja ilman – siitä, että lopun aika ja ennustuettu
asiainjärjestelmän päättymisen elonkorjuu alkoivat vuonna 1914.
Jeesus rinnasti Kristillisen palveluksen elonkorjuuseen. Jeesus puhui Matteuksen 9:36-38:ssa mahdollisuudesta koota paljon ihmisiä sekä peltotyöntekijöiden tarpeesta sanoen: ”Niin, eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” Jeesuksen kuvauksen mukaan elonkorjuu oli alkamassa jo silloin.
Matteuksen 13:ssa luvussa Jeesus puhui kuitenkin toisesta elonkorjuusta, joka tapahtuisi järjestelmän päättymisen aikana. Jeesus sanoi nimenomaisesti: ”Elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen, ja elonkorjaajat ovat enkeleitä.” On siksi ilmiestä, että Jeesus käytti kuvausta elonkorjuusta yleisellä tavalla kuvaamaan sitä työtä, jota kristityt palvelijat tekisivät, mutta hän käytti vastaavuutta myös aivan erityisellä tavalla ilmaistakseen mitä taphatuisi päättymisessä tuominnan aikana. Nämä kaksi kuvausta eroavat toisistaan hyvin merkittävällä tavalla: lopun elonkorjuussa korjaajat ovat enkeleitä, eivätkä kristittyjä palvelijoita.
Jehovan todistajat joka tapauksessa uskovat sinnikkäästi siihen, että enkeli -korjaajat on jo lähettetty pellolle. Se on seurausta siitä Vartiotornin opetuksesta, että järjestelmän päättymisen ajanjakso alkoi Raamatun mukaisesti 1914. Ei ole tarkoitus sanoa, etteikö olisi olemassa runsaita todisteita siitä, kuinka enkelit valvovat ja ohjaavat kristittyjä palvelijoita. Kysymys kuitenkin on siitä, että onko todellinen päättymisen elonkorjuu jo käynnissä, vai eikö ole? Toisella tavalla sanottuna: Voitaisiinko Jehovan todistajien saarnaamistyötä verrata paremminkin ensimmäisen vuosisadan kristittyjen opetuslasten tekemään elonkorjuutyöhön, kuin vastaamaan päättymisen elonkorjuuta. On pakottavia syitä uskoa, että näin asia on, koska monet Jeesuksen vertauksen pirteet eivät ole ilmeisiä nykyään.
Jeesus esim. esitti melko selvästi, että enkelit menevät ulos ja keräävät ensin rikkakasvit pois vehnän seasta. Jeesus sanoi: ”Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, ja elonkorjuuaikana minä sanon elonkorjaajille: Kerätkää ensin rikkakasvit ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi; sitten menkää kokoamaan vehnä minun varastohuoneeseeni.”
Vartiotornin tulkinta kuvauksesta rikkoo Jeesuksen esittämää yksinkertaista tapahtumien järjestystä. Tukeakseen sitä kestämätöntä väitettä, että elonkorjuu alkoi 1919, Vartiotorni turvautuu Jeesuksen sanojen taivuttamiseen esittämään, että vehnät kootaan ja erotellaan rikkaruohojen keskuudesta. Pane huolellisesti merkille vuoden 1981 joulukuun 1. päivän Vartiotornin kommentti:
'Milloin
vuoden 1914 jälkeen Ihmisen Poika ’lähetti enkelinsä’
erottelemaan ”valtakunnan lapset” ”paholaisen lapsista”,
epäaidosta ”vehnästä”, ts. ”niistä, jotka tekevät
laittomuutta” ja joihin sisältyy ”laittomuuden ihminen”,
tekokristillisyyden uskonnolliset johtajat? Vastauksen täytyy sopia
yhteen tosiasioiden kanssa, ja nämä osoittavat, että vuonna 1919
”vehnän” vertauskuvaamat hengestä siinneet, voidellut
”valtakunnan lapset” alkoivat päästä vapaaksi ”rikkaruohoista”
eli valekristityistä, jotka olivat rehottaneet ihmiskunnan
uskonnollisella alueella. ”Maan elo” oli kypsä ja ”Ihmisen
Pojan” oli tullut aika heilauttaa sirppiään ja ryhtyä
niittämään. Vertaus paljastaa, että hän teki sen
’elonkorjaajiensa’, enkeleitten, välityksellä.'
Jeesus
oli yksiselitteinen sanoessaan, että elonkorjuu suoritetaan, kun
enkelit poistavat pahat vanhurskaiden keskuudesta. Vartiotornin
nykyinen kuvauksen opetus olettaa, että vanhurskas ”vehnä”
erotellaan ensin rikkaruohoista. Vertauksessa kuitenkin selvästi
elonkorjaaja -enkelien sanotaan suorittavan perusteellisen
puhdistuksen poistamalla ja tuhoamalla kaikki turmelevat vaikutukset
Kristuksen valtakunnasta. Jeesus jatkoi selittäen vertausta: "Sen
tähden niin kuin rikkakasvit kerätään ja poltetaan tulessa, niin
on asiainjärjestelmän päättymisessä. Ihmisen Poika lähettää
enkelinsä, ja he keräävät hänen valtakunnastaan kaiken, mikä
aiheuttaa kompastumista, ja ne, jotka tekevät laittomuutta, ja
heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä tulee olemaan itku ja
hampaiden kiristely. Silloin vanhurskaat loistavat kirkkaasti kuin
aurinko Isänsä valtakunnassa. Jolla on korvat, se kuunnelkoon.”
Lisäksi kuinnka ihmeessä voisi pitää paikkansa, että enkelit olisivat jo poistaneet Kristuksen valtakunnasta ”kaiken, mikä aiheuttaa kompastumista, ja ne, jotka tekevät laittomuutta”? Miten sellanen asia olisi saatu tehtyä vuonna 1919? Varmastikaan Jeesus ei tarkoittanut sanoa, että hän lähettäisi enkelinsä puhdistamaan kompastumisen aiheet ja laittomat yksilöt ulos kristikunnasta, vai tarkoittiko? Lisäksi jos enkelit aloittivat sellaisten asioiden poistamisen aitojen valtakunnan poikien keskuudesta 1919, niin miksi Jehovan todistajien keskuudessa on edelleen vielä tälläkin hetkellä lukemattomia kompastumisen aiheita sekä laittomuutta harjoittavia yksilöitä?
Esimerkkinä kompastumisen aiheista on hyvin tunnettua, että Vartiotornin puhemiehet alkoivat 1960 -luvun lopulta lähtien kasvattamaan Jehovan todistajien keskuudessa sitä odotusta, että Harmagedon olisi alkamassa 1975 tai niillä main. Tuota fiaskoa seuranneina vuosina tuhansia pettyneitä todistajia jätti järjestön. Heille 1975 -hysteria oli hengellisesti tuhoisa kompastumisen aihe. Sittemmin todellisuus pakotti järjestön hylkäämään opetuksen siitä, että 1914 -sukupolveen kuuluvia henkilöitä olisi yhä elossa todistaakseen henkilökohtaisesti järjestelmän lopun. Jälleen nimeämätön määrä Jehovan todistajia on kompastunut, ehkä jopa joitakin voidetujen Valtakunnan poikien keskuudesta.
Yhä vielä tuoreempana Vartiotornin tekopyhä NGO -suhde on myös osoittautunut joillekin Jehovan todistajille kompastumisen syyksi. On myös niin, että Jehovan todistajien keskuudessa on lukematon määrä hengellisesti laittomia yksilöitä – nin paljon, että kymmeniä tuhansia moraalittomia todistajia erotetaan joka vuosi. Ja tottakai monet muutkin ongelmat koettelevat seurakuntia. Kuinka siis voi mitenkään olla totta, että enkelit ovat aloittaneet elonkorjuun, joka poistaa kaikki pahat Kristuksen Valtakunnasta? Ovatko Jehovan voimalliset elonkorjaaja-enkelit todella niin tehottomia?
Lisäksi jos elonkorjuu todella alkoi 1919 ja oletettavasti kaikki väärät kristityt koottiin tuolloin yhteen tuleen heittämistä varten, niin miksi sitten mitään sellaista tuhoamista ei vielä ole tapahtunut? Sen sijaan kokonainen sukupolvi rikkaruohon kaltaiseksi oletettuja yksilöitä on vain poistunut näyttämöltä – ilmeisesti tullen korvatuiksi uudella kelvottomien rikkakasvien sadolla. Sitäpaitsi järkevä perustelu vakuuttaa, ettei päättymisen elonkorjuuta suoriteta vuosikymmenien ajan, vaan se toteutetaan suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana jo yhteen kootun ”sadon” keskuudesta.
Ymmärtääkseen mitä elonkorjuu -vertaus tarkoittaa, auttaa sen harkitseminen mitä apostoli Paavalilla oli sanottavaa näitä asioita koskien. Apostoli kirjoitti 1. Korinttilaisille 3:9:ssä: ”Sillä me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus.” Rinnastamalla Kristuksen seurakunnan rakenteilla olevaan rakennukseen sekä viljeltävään peltoon, Paavali tarjosi keinot ymmärtää Kristuksen elonkorjuu -kuvaus. Miten niin? Paavali jatkoi Jumalan rakennuksen meneillään olevan rakentamisen kuvaamista vertaamalla yksilöiden työpanoksia monenlaisiin rakennusmateriaaleihin sanoessaan: ”Jos nyt joku rakentaa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, kallisarvoisista kivistä, puuaineksista, heinästä, oljenkorsista, niin kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä tuo sen ilmi, koska se ilmestyy tulessa, ja tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on.”
Apostoli havaitsi, että sekä haluttuja että ei-haluttuja asioita oli osana voideltua seurakuntaa, tai Kristuksen valtakuntaa, ja molempia sekä heikompilaatuisia materiaaleja että arvometalleja ja -kiviä olisi samaan aikaan samassa rakennuksessa, tai järjestössä, kunnes tulen päivä laittaisi koetukelle kunkin työn. Jotkut henkilöt ja asiat säilyisivät ja toiset kulutettaisiin. Palvat materiaalit (puu, heinä ja oljet) ovat rinnakkaisia Jeesuksen kuvauksen rikkakasveille. Syy jonka vuoksi Paavali käytti tätä kuvausta oli se, että jotkut korinttilaiset seurasivat ihmisiä ja heillä oli taipumusta muodostaa lahkoja. Jotkut sanoivat kuuluvansa Paavalille, jotkut Apollokselle ja Keefaalle jne. Paavalin käyttämä kuvaus oli tarkoitettu osoittamaan, että vaikka sellaiset yksilöt olivat osa seurakuntaa, niin jos heidän uskoaan ei rakennettaisi lujasti Kristuksen perustukselle, niin silloin he rakentaisivat pelkästään puusta, heinästä ja oljista ja heidän työnsä ei kestäisi edessä olevia tulisia koetuksia.
Toisessa kuvauksessa Paavali samalla tavalla viittasi seurakuntaan suurena talona, joka sisälsi sekä kunniallisia ja kunniattomia astioita. Niinpä Kristuksen kuvauksen ydin on se, että molemmat sekä vehnä että rikkakasvit ovat kristillisessä seurakunnassa tulen päivään asti. Se tarkoittaa sitä, ettei vehnää ja rikkaruohoja havaita olevan hajallaan leviteltyinä Suuren Babylonin moniin uskontokuntiin, vaan sen sijaan molemmat lajikkeet ovat jo yhdessä Jehovan todistajien kristillisen seurakunnan sisäpuolella.
Se, että vehnä ja rikkakasvit kerätään samasta kristillisestä seurakunnasta, on ilmeistä myös Ilmestyksen seitsmästä kirjeestä. Ne on osoitettu seitsemälle seurakunnalle Herran päivänä. Jeesuksen opastus seurakunnille osoittaa selvästi, että jotkut noiden seurakuntien yksittäiset jäsenet – vaikka ovatkin voideltuja - eivät välttämättä saa hänen hyväksyntäänsä, eivätkä läpäise koetta, jolleivät he kadu. Jeesus sanoi esim. Sardeen seurakunnalle: ”Valpastu ja vahvista niitä jäljellä olevia, jotka olivat kuolemaisillaan, sillä en ole todennut sinun tekojasi täysin suoritetuiksi Jumalani edessä. Muista siis aina, mitä olet saanut ja kuullut, ja pidä se jatkuvasti ja kadu. Ellet herää, niin varmasti tulen kuin varas, etkä tiedä lainkaan, minä hetkenä tulen sinun kohdallesi.”
On
aivan erityisen huomionarvoista, että Jeesus päätti kunkin
kirjeensä seurakunnille sanoen heille: ”Jolla
on korva, se kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille.”
Jeesus päätti myös kuvauksensa vehnästä ja rikkaruohoista lähes
identtisellä maininnalla sanoessaan: ”Jolla
on korvat, se kuunnelkoon.”
”Taivasten valtakunta on nuotan kaltainen”
Eräs toinen harkittava näkökohta on se, kun Jeesus sanoi, että rikkakasiveilla ”tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.” Mitä hän tarkoittaa?
Jeesus
käytti aina ilmausta ”siellä
tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely”
esittämään epätoivon tilaa, jonka hylätyt kokevat silloin, kun
heidät poistetaan valtakunnasta. Tuota nimenomaista sanontaa ei
käytetä
koskaan viittaamaan koko maailman yleiseen tuomintaan. Esim.
Matteuksen 8:12:ssa Jeesus sanoi: ”Kun
taas valtakunnan pojat heitetään ulkopuolelle pimeyteen. Siellä
tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.”
Samaten
kuvauksessa kuninkaan pojan häistä, joka selvästi on esitys
Karitsan häistä, mies, jolle oli sallittu pääsy hääjuhlaan,
mutta joka myöhemmin havaittiin olevan sopimattomasti vaatetettu,
sidottiin sen seurauksena ja heitettiin ulos pimeään, missä hänen
itkemisensä ja hampaiden kiristelemisensä tapahtui.
Samalla
tavoin kuvauksessa uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta pahan
orjan sanotaan itkevän ja kiristelevän hampaitaan, kun hänet
heitetään ulos Jumalan huonekunnasta Kristuksen lopullisessa
tarkastuksessa. Vielä lisäksi pahan ja laiskan orjan, joka käyttää
mestarinsa varoja väärin, on määrä kohdata sama kohtalo.
Jeesus
käytti ilmausta itkeä ja kiristellä hampaita vielä eräässä
muussa kuvauksessaan. Vehnän ja rikkakasvien vertauksen
tekstiyhteydessä Matteuksen 13:ssa luvussa Jeesus liitti aiheeseen
samankaltaisen kuvauksen vertaamalla taivasten valtakuntaa kalastajan
nuottaan sanoen: ”Vielä
taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka laskettiin mereen ja
joka kokosi kaikenlaista kalaa. Kun se tuli täyteen, he vetivät sen
ylös rannalle, ja istuuduttuaan he keräsivät hyvät kalat
astioihin, mutta kelpaamattomat he heittivät pois. Siten on
asiainjärjestelmän päättymisessä: enkelit lähtevät ja
erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen
pätsiin. Siellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.”
Mitä
nuotta vertauskuvaa? Vartiotornin 1992 vuoden kesäkuun 15. päivän
lehden mukaan nuotta vertauskuvaa kristikuntaa samaten kuin myös
Kristuksen seurakuntaa. Sen vuoksi me luemme:
”Nuotta
edustaa siis maanpäällistä välinettä, joka sanoo olevansa
Jumalan seurakunta ja joka kokoaa kaloja. Siihen on kuulunut sekä
kristikunta että voideltujen kristittyjen seurakunta, joka on
jatkanut hyvien kalojen kokoamista enkelien näkymättömässä
ohjauksessa...”
Jeesus
ei kuitenkaan millään tavoin viitannut sellaiseen, että nuotta
vertauskuvasi lukuisten sellaisten järjesöjen joukkoa, jotka
pelkästään sanovat olevansa Jumalan seurakunta. Hän sanoi:
”taivasten
valtakunta
on nuotan kaltainen.”
Se merkitsee sitä, että nuotta esittää Jumalan seurakuntaa maan
päällä – ei vain järjestöjen Baabelia, jotka saattavat väittää
väärin olevansa sellaisia.
Vartiotornin tulkinta
on riittämätön toisellakin tavalla.
Jos symbolinen nuotta
vedettiin kuvaannollisesti rannalle ja ennustettu erottelu alkoi
taannoin 1919, kuten Vartiotorni väittää, se merkitsisi sitä,
että tuomio alkoi tuolloin. Eikö Jeesus sanonut, että
kelpaamattomat kalat viskattaisiin tuliseen pätsiin? Kuitenkin lähes
jokainen, joka eli tuolloin, on sittemmin kuollut pois. Koska Jumalan
valtakunnan tuhatvuotisen hallinnon aikana tulee olemaan
vanhurskaiden ja epävanurskaiden ylösnousemus, niin mitä
tarkoiutusta olisi mahdollisest palveltu sillä, että enkelit
suorittaisivat vanhurskaiden ja epävanhurskaiden erottelemisen, kun
heidät kuitenkin yhdistettäisiin haudassa ja sitten herätettäisiin
takaisin eloon maan päälle – tai taivaaseen voideltujen
yksilöiden tapauksessa?
Jeesuksen nuotta
-kuvaus esittää ratkaisevan, lopullisen erottelemisen, joka
määrittelee tiettynä ajankohtana elävien ihmisten ikuisen
kohtalon. Kuten vertauksessa venhästä ja rikkaruohoista, Jeesus
tähdensi, että enkelit tekevät erottelutyön – eikä pelkästään
enkelien ohjauksessa työskentelevät ihmiset, kuten aiemmin
lainattu Vartiotorni esitti. Lisäksi, jos kelpaamattomia kaloja ei
ole viskattu tuliseen pätsiin, kuten ilmeisestikään ei ole, niin
siinä tapauksessa ei kelvollisia kalojakaan ole kerätty.
Betelin opetus- ja
kirjoitushenkilöstön pitäisi löytää vastaus tähän
kysymykseen: Kuinka monta ratkaisevaa erottelua on? Se on sopiva
kysymys siitä näkökulmasta, että Vartiotornin mukaan on kaksi
elonkorjuun kaltaista erottelua. Toinen on oletetusti ollut
meneillään vuodesta 1919 saakka ja toinen tulee tapahtumaan
tulevaisuudessa. Mutta ovatko Vartiotornin opetukset todella niin
ristiriitaisia? Kyllä ne valitettavasti ovat. Mieti toista nuottaa
käsittelvän 1992 vuoden Vartotornin otetta:
"Todennäköisesti
tiedät, että voideltu jäännös ryhtyi vuoden 1919 jälkeen
saarnaamaan ahkerasti yhteistyössä enkelien kanssa, jotka käyttivät
edelleen vertauskuvallista nuottaa kalojen vetämiseksi rannalle ja
erottelivat hyvät kalat kelpaamattomista. Tuonaikaiset tilastot
osoittavat, että hyvien kalojen pyydystäminen voideltaviksi Jumalan
hengellä jatkui, kunnes viimeiset 144000:een kuuluvat oli saatu
koottua kuvaannollisella nuotalla. Mutta 1930-luvun puolivälin
tienoilla hyvien kalojen kokoaminen voideltaviksi pyhällä hengellä
pääosin päättyi. Pitikö voidellun jäännöksen seurakunnan
ikään kuin panna nuotta pois ja istua vain toimettomana odottamassa
taivaallista palkintoaan? Ei suinkaan!”
Yllä olevan
kommentaarin mukaan erottelutyö on ollut käynnissä vuodesta 1919
asti. Kuitenkin Vartiotorni hylkäsi 1995 opetuksen, jonka mukaan
vuohien ja lampaiden erottelutyö olisi meneillään. Lokakuun 15.
päivän numerosta me luemme:
”Olemme
pitkään ajatelleet tuon vertauksen kuvailleen sitä, miten Jeesus
istuutui Kuninkaaksi vuonna 1914 ja on siitä lähtien langettanut
tuomioita – ikuinen elämä lampaankaltaisiksi osoittautuville ja
pysyvä kuolema vuohille. Tarkasteltaessa tätä vertausta uudelleen
on kuitenkin osoittautunut aiheelliseksi korjata ymmärrystä siitä,
milloin se täyttyy ja mitä se kuvaa. Tämä tarkennus tähdentää
saarnaamistyömme tärkeyttä ja ihmisten suhtautumistavan
merkityksellisyyttä.”
Mitä vertaus sitten
kuvaa? Se kuvaa tulevaa tuomiota ja erottelua. Ja todistellessaan
uutta asemaansa sekä ”korjattua ymmärrystään” Vartiotorni
epähuomiossa kiistää ja tekee tyhjäksi kaiken sen, mitä se on
aimmin opettanut siitä, milloin aiheeseen liittyvät kuvaukset
vehnästä ja rikkaruohoista sekä nuotasta täyttyvät. Vartiotorni
jatkaa:
”Jos
erittelemme Jeesuksen toimintaa tässä vertauksessa, huomaamme hänen
tuomitsevan lopulta kaikki
kansakunnat.
Vertauksessa ei osoiteta, että sellainen tuominta jatkuisi
vuosikausia, ikään kuin jokainen näinä menneinä vuosikymmeninä
kuollut ihminen olisi tuomittu sellaiseksi, joka ansaitsee ikuisen
kuoleman tai ikuisen elämän. Näyttää siltä, että enemmistö
viime vuosikymmeninä kuolleista ihmisistä on mennyt ihmiskunnan
yhteiseen hautaan. Vertauksessa kuvaillaan kuitenkin aikaa, jolloin
Jeesus tuomitsee ”kaikkien kansakuntien” ihmiset, jotka elävät
silloin ja kohtaavat hänen tuomionsa täytäntöönpanon.”
Toisin
sanoen vertaus osoittaa tulevaisuuteen, jolloin ihmisen poika tulee
kirkkaudessaan. Hän istuutuu tuomitsemaan tuolloin elävät ihmiset.
Hänen tuomionsa perustuu siihen, millaisia he ovat osoittaneet
olevansa. Siihen aikaan ”ero vanhurskaan ja pahan välillä” on
käynyt selväksi. Varsinainen tuomion julistaminen ja täytäntöönpano
tehdään rajallisessa ajassa. Jesus tekee oikeutettuja päätöksiä
sen perusteella, mitä yksilöistä on käynyt ilmi.
Vartiotorni
toisaalta perustelee oikein, että kansakuntien tuominta ei tapahdu
'monia vuosia jatkuvan pidennetyn ajanjakson' kuluessa. Tehdessään
sen johtopäätöksen Vartiotorni ymmärtäväisesti tunnistaa, että
vertaus opettaa Jeesuksen tuomion tulevan välittömästi ennen hänen
tuomionsa lopullista täytäntöönpanoa. Mutta ristiriitaisesti
Vartiotorni myös väittää, että elonkorjuu -tuomio alkoi lähes
vuosisata sitten ja on edelleen käynnissä!
Mitä
voi seurata tästä raivostuttavasta profetian tulkitsemisen
menetelmästä, jolla moninaisia merkityksiä johdetaan toisiinsa selvästi liittyvistä teksteistä? Ainoa järkevä selitys Vartiotornin
räikeän ristiriitaisille opetuksille on se, että he ovat
päättäneet pönkittää uskottavuutensa kustannuksista
piittaamatta sitä harhakäsitystä, että Kristus alkoi hallita
maailmaa vuonna 1914. Ainoa syy sille, että vehnä ja rikkaruoho -vertaus sekä nuotta -vertaus sovelletaan vuoteen 1919 on se, että
Jeesus osoitti näiden vertausten esittävän sitä, mitä tapahtuisi
asiainjärjestelmän päättymisen aikana. Jos Vartiotorni seuraisi
omaa järkevää perusteluaan, jota on käytetty vertaukseen
lampaista ja vuohista, niin he olisivat pakotettuja myöntämään,
ettei jäjestelmän päättyminen ole vielä alkanut. Se ei
ilmeisesti ole hyväksyttävää Jehovan todistajien johtajille.
Ilmeisesti Betel luottaa siihen, että useimmat todistajat eivät
havaitse heidän tulkinnallista silmänkääntötemppuaan. Ja
surullista kyllä, toistaiseksi ilmeisesti hyvin harvat ovat havainneet sen.
Vartiotornin
tulkintaan liittyen on ironista, että vertaus lampaista ja vuohista
ajoittaa erottelun taphtuvaksi silloin, kun Kristus tulee
kuninkaaksi. Matteus 25:31 kuuluu: ”Kun
Ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen
kanssaan, silloin hän istuu loistoisalle valtaistuimelleen. Ja
kaikki kansakunnat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset
toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.”
Paikatakseen
taas yhtä ristiriitaisuutta Vartiotorni selittää vertausta
lampaista ja vuohista ilmaisten Kristuksen istuvan alas
tuomarinistuimelleen
– ei kuninkaalliselle valtaistuimelleen – ihan kuin olisi kaksi
erillistä kertaa jolloin Jeesus asetetaan valtaan. Mutta selvästi
on vain yksi lopullinen tuomio ja vanhurskaiden ja pahojen erottelu.
Ja
Jeesus kertoi ennalta, että se tulee tapahtumaan odottomattomasti,
kun Herra saapuu ja se toimitetaan suhteellisen lyhyen ajan kuluessa.
Matteuksen 24:40-42:ssa Jeesus sanoi: ”Silloin
on kaksi miestä pellolla: toinen otetaan mukaan ja toinen jätetään;
kaksi naista on jauhamassa käsimyllyn ääressä: toinen otetaan
mukaan ja toinen jätetään. Pysykää siis valveilla, koska ette
tiedä, minä päivänä Herranne tulee.”
”Maan
elo on täysin kypsä”
Vahvistaaksemme
edelleen Raamatun opetusta tässä suhteessa ja kumotaksemme ”syvään
juurrutettua” vuotta 1914 tukevaa dogmia todettakoon, että
Ilmesyksen 14. luku sijoittaa yleisen elonkorjuun tapahtuvaksi
ahdistuksen jakson aikana. Kuinka niin? Niin kuin on tarkasteltu
muualla tässä julkaisussa, niin kuudennen sinetin avaaminen
aloittaa maata ravisuttavat tapahtumat jotka liittyvät siihen, mitä
Jeesus kutsui suureksi ahdistukseksi. Ahdistus ei kuitenkaan johda
välittömästi Harmagedoniin. Sen sijaan Ilmestyksen seitsemäs luku
osoittaa, että enkelit toimivat pidätellen Jumalan tuomioiden
tuhoisia tuulia kunnes kaikki 144.000:stä jäljellä olevat on
sinetöity. Jeesus puhui suoraan samasta kehityksestä, kun hän
sanoi: ”Sillä
sitten tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut
maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu. Ellei näet
noita päiviä lyhennettäisi, ei mikään liha pelastuisi, mutta
valittujen vuoksi nuo päivät lyhennetään.”
Neljän tuulen
pidätteleminen vastaa ahdistuksen lyhentämistä 144.000:nnesta
valittujen vuoksi. Ilmeisesti ahdistus tullaan keskeyttämään, jotta
lopullinen sinetöiminen saadaan saatettua päätökseen. Asioden
ollessa siten Ilmestyksen 14. luku vahvistaa tapahtumien järjestyksen
tuon lopullisen sinetöimisen jälkeen. Se on ilmeistä, koska näky
144.000:stä seisomassa Siionin vuorella voi merkitä ainoastaan
sitä, että Kristuksen jäännös on lopullisesti sinetöity
tuolloin niin, että Valtakunta on lopulta valmis. Heidän
seisomisensa Siionin vuorella Jumalan karitsan kanssa on rinnakkainen
sen kanssa kun vehnä on koottu taivaallisiin varastohuoneisiin.
Vastoin useimpien Jehovan todistajien oletuksia Jumalan tarkoitus ei
ole vielä saavuttanut sitä vaihetta.
Ilmestyksen näky
paljastaa, että kun viimeiset valtakunnan 144.000:sta pojasta on
kerätty varastohuoneeseen, niin sitten koittaa tuomion hetki
lampaille ja vuohille. Siten Ilmestyksen 14:6-7 kuuluu: ”Ja
minä näin erään toisen enkelin lentävän keskitaivaalla, ja
hänellä oli julistettavana ikuinen hyvä uutinen iloisena sanomana
maan päällä asuville ja jokaiselle kansakunnalle ja heimolle ja
kielelle ja kansalle, ja hän sanoi suurella äänellä: 'Pelätkää
Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on
tullut, ja niin palvokaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja
meren ja vesien lähteet.'”
Välittömästi
sen jälkeen, kun on korjattu ”se mikä on taivaissa” ja enkelin
julistettua jumalallinen tuomio, ”maan elonkorjuu” alkaa: ”Ja
temppelipyhäköstä tuli esiin eräs toinen enkeli ja huusi suurella
äänellä pilvellä istuvalle: ”Ojenna sirppisi ja leikkaa, koska
leikkuun hetki on tullut, sillä maan elo on täysin kypsä.” Ja
pilvellä istuva heilautti sirppinsä maan päälle, ja maan elo tuli
leikatuksi.”
Tapahtumien
järjestys Ilmestyksessä sopii Kristuksen ennaltakertomien
päättymisen aikaisten vaiheiden etenemiseen. Tuomio alkaa ensin
Valtakunnan mahdollisten perijöiden parissa. Keskustellessaan
läsnäolonsa ja järjestelmän päättymisen tunnusmerkistä
Matteuksen 24. ja 25. luvuissa Jeesus antoi kolmen vertauksen sarjan
havainnollistaaksen tätä nimenomaista asiaa. Nimittäin kuvauksen
uskollisesta ja epäuskollisesta orjasta, vertauksen viisaista ja
tyhmistä neitsyistä sekä talentti -vertauksen. Kerrottuaan ennalta
kuinka pahat ja laiskat orjat poistetaan Jumalan huonekunnasta,
Kristus kertoi kuvauksen vuohista ja lampaista, joka liittyy kaikkien
kansakuntien tuomitsemiseen. On järkevää päätellä, että
lampaat ovat niitä, jotka tekevät hyvää Kristuksen veljille
Jumalan huoneen tuomintaa merkitsevän myllerryksen ja vainon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti