Babylon vastaan Siion

Vaikkakaan muinaiset Israelilaiset eivät olleet kuuluisia insinööritaidoistaan, niin Salomon temppeli oli yksi muinaisen maailman mahtavimmista rakennelmista. Vaikkei se ehkä ollut ulkopuolelta katsottuna niin näyttävä, kuin jotkut muinaiset rakennelmat ovat saattaneet olla, niin temppelin sisäpuoli oli todella kunnioitusta herättävä. Sisältä temppeli oli jaettu kahteen pääosastoon, pyhään ja kaikkein pyhimpään. Kaikkein pyhimmässä osastossa oli liiton arkin sisällä pidettynä alkuperäiset kivitaulut yhdessä ruukun kanssa, joka sisälsi alkuperäistä mannaa.

Setri-paneloidut seinät kautta koko temppelin oli päällystetty kullalla ja 'nastoitettu' kaikenlaisilla arvokkailla timanteilla. Kaikki temppelin astiat ja lampunpitimet oli tehty puhtaasta kullasta. Kaksi massiivista, kauniisti veistettyä, oliivipuista ovea oli myös peitetty kullalla. Mikä näky sen onkaan täytynyt olla, kun nousevan auringon säteet paistoivat temppelin itäänpäin suunnatun sisäänkäynnin säihkyviin kultaisiin oviin. (YouTube:ssa voi tehdä virtuaalikierroksen Salomon temppeliin)

Mutta mikä oli kaikkein vaikuttavinta kuningas Salomon Moorian vuorelle Jerusalemiin rakentamassa temppelissä? Se mikä teki siitä niin erityisen, jopa pelottavan, oli se että Jehova todella asui siellä - ainakin merkin välityksellä.

 
Tämä seikka tehtiin selväksi silloin kun Salomo vihki temppelin. 1. Kun. 8:10-13 kuvailee mitä tapahtui kun papit toivat pyhän liiton arkin ja asettivat sen kaikkein pyhimpään: 'Ja tapahtui, että kun papit tulivat ulos pyhästä paikasta, täytti pilvi Jehovan huoneen. Eivätkä papit voineet pilven tähden seistä palvelemassa, sillä Jehovan kirkkaus täytti Jehovan huoneen. Silloin Salomo sanoi: ”Jehova itse sanoi, että hänen oli määrä asua sankassa hämäryydessä. Olen menestyksellisesti rakentanut sinulle huoneen ylhäiseksi asuinsijaksi, pysyvän paikan asuaksesi siinä ajan hämärään asti.”'

Sen lisäksi, että Jehovan kirkkaus täytti huoneen tuona päivänä, myös tapahtui, että kaikki osallistuneet israelilaiset todistivat vavisuttavan näkymän kun leimuava taivaasta tullut tuli kulutti alttarin uhrilahjat.

2. Aikak. 7:1-3 raportoi hämmästyttävän tapahtuman: 'Heti kun Salomo lakkasi rukoilemasta, lankesi tuli taivaista ja alkoi kuluttaa polttouhria ja teurasuhreja, ja huoneen täytti Jehovan kirkkaus. Eivätkä papit voineet mennä Jehovan huoneeseen, koska Jehovan kirkkaus oli täyttänyt Jehovan huoneen. Ja kaikki Israelin pojat olivat katselijoina, kun tuli lankesi ja Jehovan kirkkaus oli huoneen yllä, ja he kumartuivat heti syvään kiveyksellä kasvot maata kohti ja heittäytyivät maahan ja kiittivät Jehovaa, ”sillä hän on hyvä, sillä hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa kestää ajan hämärään asti.”'

Koska Temppeli edusti Jumalan läsnäoloa kansansa keskuudessa ja jumalallisesti asetetut Juudan kuninkaat myös hallitsivat Jerusalemista käsin, niin koko Jerusalem ja Siionin vuori tulivat tuolloin erottamattomasti yhdistetyksi ympärilläolevien kansojen edessä Jehovan nimeen. Siksi Psalmi 48:2 kuuluu: "Kaunis korkeudessaan, koko maan riemu, on Siioninvuori pohjoisen etäisillä puolilla, Suuren Kuninkaan kaupunki." Samalla tapaa psalmissa 9:11; sanotaan: "Antakaa sävelmän soida Jehovalle, joka asuu Siionissa, kertokaa kansojen keskuudessa hänen teoistaan." Psalmi 99:2: kuuluu: "Jehova on suuri Siionissa, ja hän on korkea yli kaikkien kansojen." Myös psalmi 132:13:ssa sanotaan: "Sillä Jehova on valinnut Siionin, hän on kaivannut sitä itselleen asunnoksi." Lopuksi Psalmi 135:21:ssä lukee: "Siunattu olkoon Jehova Siionista, hän joka asuu Jerusalemissa. Ylistäkää Jahia!"

Mutta valitettavasti Juutalaiset eivät aina kunnioittaneen ja arvostaneet Jumalaa, joka kutsui Jerusalemia ja sen temppeliä kodiksi. Heidän toistuvien epäjumalanpalvelukseen ja luopumukseen lankeamistensa seurauksena Jehova lopulta antoi kuningas Nebukadnessarin tuhota täysin kauniin temppelin ja koko Jerusalemin kaupungin ja häätää eloonjääneet juutalaiset ilman juhlamenoja kotimaastaan kaukaiseen Babyloniin.

Ei ollout kyse pelkästään Juutalaisen kansakunnan jättimäisestä onnettomuudesta, sillä se seikka, että kaldealaiset Mardukin palvojat valloittivat kaupingin ja Jehovan temppelin, oli suunnaton pilkan aihe Jehovan nimelle, ainakin kansojen näkökulmasta katsottuna. Se vihjasi, että Jehova oli vähäisempi jumala kuin Babylonialaisten jumalat.

Tietenkin Jehova todellisuudessa valtuutti Babylonialaiset kukistamaan kansansa ja julisti sen profeettojensa välityksellä monia vuosia etukäteen. Jehova jopa Kutsui Nebukadnessaria "minun palveljakseni" koska hän ainoastaan toimi Jehovan päätöksen mukaisesti Juutalaisia vastaan.

Joka tapauksessa kaikilta näkökulmilta katsottuna näytti kuitenkin siltä, että Jumalan tarkoitus tuoda esiin Juudan kansasta maailman valloittava Messias olisi pysyvästi suistunut raiteiltaan. Olihan niin, että Messiaan oli määrä tulla Daavidin kunikaallisesta suvusta ja kuitenkin Juudan kuninkaista ja prinsseistä oli tullut avuttomia vankeja Kaldealaisten maassa ja Daavidin kuninkaallinen kaupunki oli pelkkä rauniokasa.

Eipä ole siksi mikään ihme, että nöyryytetyt Jehovan palvojat valittivat tyhmyytensä aikaansaamaa surullista asiaintilaa. Psalmi 137 valittaa heidän ahdinkoaan sanoen:

"Babylonin jokien partailla – siellä me istuimme. Me myös itkimme muistellessamme Siionia. Sen keskellä oleviin poppeleihin me ripustimme harppumme. Sillä meitä vankeina pitävät pyysivät meiltä siellä laulun sanoja ja meitä pilkkaavat iloa: ”Laulakaa meille jokin Siionin lauluista.” Miten voimme laulaa Jehovan laulua vieraalla maalla?"

Palveltuaan Juudan valtakunnassa profeettana ja pappina yli 40 vuotta, Jeremia todisti henkilökohtaisesti ennustamansa lopputuloksen - koko Jerusalemin tuhon. Jeremiaa ei kuitenkaan häädetty Babyloniin, kuten hänen aikalaisensa Hesekiel ja Daniel oli jo aiemmin, vaan sen jälkeen kun jäljellejääneet Juutalaiset oli viety kahleissa, Jeremia jätettin joksikin aikaa säpäleiksi revityn Jerusalemin raunioille itkemään ja vaikeroimaan onnettomuutta, joka oli kohdannut Jehovan kerran niin loistoisaa kaupunkia ja temppeliä.

Septuagintassa Valituslaulujen johdanto kuuluu: "Ja tapahtui sen jälkeen, kun Israel oli viety vankeuteen ja Jerusalem oli autioitettu, että Jeremia istui itkien ja valitti tämän valitusvirren sanoin Jerusalemia ja sanoi..."

   "Kristus Jeesus itse on peruskulmakivenä"

Nykyään Jehovaa ei yhdistetä enää minkään kiviseen temppeliin. Kristitty apostoli Paavali meni Heprealaiskirjeessä melkoisiin yksityiskohtaisuuksiin selittäessään kuinka muinainen kannettava tabernaakkeli ja myöhemmin temppeli olivat vain havainnollisia esityksiä ja kopioita hengellisistä todellisuuksista.

Yksi monista huomionarvoisista samankaltaisuuksista: Aivan kuten Salomon temppeli oli vihitty kun hyökyvä pilvi täytti temppelin ja tuli rätisi alas taivaasta monien silminnäkijöiden edessä kuluttamaan uhrilahjat, niin myös Jeesus vihittiin hengelliseen temppeliin, kun hän kohosi taivaaseen pilvessä samalla kun joukko hänen kunnioituksen valtaamaa opetuslapsiaan katseli sivusta. Sitten pian Kristuksen taivaasen nousun jälkeen ihmeelliset kielen muotoiset tulen liekit leijuivat ensimmäisten opetuslasten päiden yllä heidän tavatessaan ylähuoneessa ja he alkoivat äkkiä puhua helluntain viettoon kokoontuneiden joukkojen edessä heille aiemmin tuntemattomilla kielillä. Sillä tavoin Jehova ilmaisi hyväksyntänsä hengellisessä temppelissä vastaavanlaisella tavalla, jolla Jumala oli aiemmin näyttänyt hyväksyneensä Salomon temppelin.

Apostoli Paavali esitti useissa paikoissa, että voidellut Kristityt muodostavat juuri sellaisen hengellisen temppelin. Esim. Efesolaiskirjeen 2:20-22 sanoo: "Teidät on rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle, kun taas Kristus Jeesus itse on peruskulmakivenä. Hänen yhteydessään koko rakennus sopusointuisesti yhteen liitettynä kasvaa pyhäksi temppeliksi Jehovalle. Hänen yhteydessään tekin rakennutte yhdessä paikaksi, jossa Jumala asuu hengen välityksellä."

Toinen tärkeä rinnakkaisuus on se, että molemmat sekä fyysinen että hengellinen temppeli tarkastetaan tai tuomitaan. Heprealaisten Kirjoitusten viimeinen kirja kertoo edeltä, että erityinen tarkastaja tulee Jumalan temppeliin. Malakian 3:1:ssä lukee: "”Katso! Minä lähetän sanansaattajani, ja hänen on raivattava tie eteeni. Ja äkkiä on tuleva temppeliinsä tosi Herra, jota te etsitte, ja liiton sanansaattaja, josta te iloitsette. Katso! Hän tulee varmasti”, on armeijoiden Jehova sanonut."

Ennustettuna liiton sanansaattajana Jeesus puhdisti Juutalaisen temppelin kahteen eri kertaan - kerran palveluksensa alussa ja uudelleen sen lopussa. Molemmilla kerroilla Kristus heitti ulos rahanvaihtajat. Pian jälkimmäisen tarkastuksensa jälkeen Jeesus julisti opetuslastensa hämmästykseksi: "Päivät tulevat, jolloin näistä, mitä te parhaillaan katselette, ei jätetä tähän kiveä kiven päälle maahan hajottamatta." (Luuk. 21:6) Jeesus jatkoi liittäen yksityiskohtia siitä, kuinka profeetallinen iljetys tulisi taas kerran autioittamaan Jumalan pyhän paikan.

Kiinnostavasti päivälleen 40 vuoden päästä - laskien hänen ensimmäisestä temppelin tarkastamisestaan pääsiäisenä vuonna 30 ya. - Rooman legioonat tuhosivat Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin.

Kuitnekin Malakian profetia soveltuu Kristuksen uudelleen tulemiseen hengellisen temppelin tarkastajana ja puhdistajana - temppelin, jonka esimies hän itse on. Eikä yksin se, vaan myös Kristuksen profetia, joka kertoo ennalta "iljetyksen" autioittavan Jerusalemin ja sen temppelin, soveltuvat kauas tulevaisuuten yli ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan.

Kysymys, jota Jehovan todistajien pitäisi harkita, on tämä: Onko lähes 2000 -vuotisessa kristillisyyden historiassa ollut mitään sellaista, jota voitaisiin rinnastaa niihin valtaviin onnettomuuksiin, jotka kohtasivat Jehovan kansaa Jeremian päivinä ja ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin Jerusalem ja sen temppelit tuhottiin vierasmaalaisin majesteettisin voimin noina kahtena ajankohtana? Vastaus on: Ei ole.

Vartiotorni tulkitsee lukuisia profetioita siten, että babylonialainen Kristikunta vuosisatojen kuluessa enemmän tai vähemmän vähitellenn nieli ja jätti varjoonsa tosi kristillisyyden kunnes tosi seurakunta ennallistettiin nykyajan Jehovan todistajien järjestössä.

Tuon opetuksen ongelma on se, että se ei hyväksy sitä selkeää tosiasiaa, että tosi seurakunnan ennallistus tapahtuu sen jälkeen, kun Jumala sallii ennaltaodottamattoman onnettomuuden kohdata kansaansa. Kuitenkin Vartiotornin mukaan Jerusalemin ja temppelin tuho rinnastuu Kristikunnan hävittämiseen tulevaisuudessa. Niinpä sananlaskumainen kärry on hevosen edessä siinä, kun Jehovan todistajat olettavat ennallistuksen tapahtuneen ennen kuin tarve moitteelle ja pelastukselle on edes syntynyt.

Minun tehtäväni on asettaa Jehovan todistajien eteen se tosiasia, että Profetiat kertovat yksiselitteisesti ennalta, että samankaltainen ennalta odottamaton onnettomuus odottaa Jehovan hengellistä temppeliä ja Jumalan kansaa.

Suoraan sanoen kansainvälisten Raamatun tutkijoiden kokemat vaikeudet vuosien 1916-1919 aikana - niin ahdistavilta kuin ne ovatkin saattaneet näyttää tuolloin, eivät alkuunkaan ole verrattavissa siihen tuhoisaan onnettomuuteen, jonka Jeremian aikainen Siion kärsi Babylonialaisten käsissä. Jos ennustukset ovat tosia ja jos raamatullisilla malleilla on mitään merkityksellisiä vastaavuuksia nykyajan todellisuuksiin, niin tehtävissä ei ole mitään muuta järkevää johtopäätöstä kuin se, että ennaltakuvittelemattoman suuri onnettomuus odottaa Jehovan todistajia tulevaisuudessa.

Tämä essee jäljelläolevassa osassaan keskittyy pääasiallisesti Valituslauluista otettuihin valikoituihin jakeisiin. Vaikka Valituslauluja ei pidetä profeetallisena kirjana, niin huolellinen perehtyminen siihen muiden profeetallisten kirjojen kulissien päälle asetettuna paljastaa, että Jeremian Valituslaulujen kirjassa esitetään malli tulevista tapahtumista.

  Kaikki hänen porttinsa ovat autioituneita

Valituslaulujen 1. luvun 4:s jae sanoo: "Siionin tiet murehtivat, koska juhlaan tulijoita ei ole. Kaikki hänen porttinsa ovat autioituneita, hänen pappinsa huokailevat. Hänen neitsyensä ovat murheen murtamia, ja hän itse tuntee katkeruutta."

Monissa monissa profetioiden eri kohdissa Jehova kertoi ennalta, että hän tekisi omasta pyhästä paikastaan aution hämmästelyn kohteen. Joelin kirja on yksi sellainen profeetallinen kirja, joka on sopusoinnussa Valituslaulujen kanssa. Joel kuvailee koko "maan" samoin kuin Jumalan pyhän paikan tulevan pohjoisesta tulevien maahan tunkeutuvien hyönteisten kaltaisten valloittajien autioittamaksi. Kuitenkin Joelin profetia viittaa Nebukadnessarin aiheuttamaan Jerusalemin tuhoon vain etäisesti. Siinä on joitakin asioita, jotka ovat kiinnostavasti erilaisia. Yhtenä kohtana Jehova kutsuu kansaansa ryhtymään suremaan kansallisen onnettomuuden aikana samalla kun pappeja ja Jumalan palvelijoita käsketään kokoontumaan Jumalan huoneeseen anomaan Jumalalta hänen suosiotaan. Ilmeisesti Juutalaisten pappien ei kuitenkaan ole voinut olla mahdollista kokoontua Salomon temppelissä sen jälkeen kun se oli tuhottu tai silloin kun se vielä oli piiritettynä. Joelin 1:13-14:ssä sanotaan siltikin: "Vyöttäytykää ja lyökää rintaanne, te papit. Parkukaa, te alttarin palvelijat. Tulkaa sisään, viettäkää yö säkkikankaassa, te Jumalani palvelijat, sillä viljauhri ja juomauhri on pidetty poissa Jumalanne huoneesta. Pyhittäkää paastoaika. Kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa vanhimmat, kaikki maan asukkaat, Jehovan, Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Jehovaa avuksi."

Valituslaulujen 2:18-19 on sopusoinnussa Jumalan kansan autioitusta suremaan kutsumisen kanssa. Se sanoo: "Heidän sydämensä on huutanut Jehovan puoleen, oi Siionin tyttären muuri. Anna kyynelten valua purona päivät ja yöt. Älä suo itsellesi turtumusta. Älköön silmäteräsi pysykö hiljaa. Nouse! Huuda valittaen yöllä aamuvartioiden alkaessa. Vuodata sydämesi niin kuin vesi Jehovan kasvojen eteen. Kohota kätesi hänen puoleensa lastesi sielun takia, jotka nääntyvät nälkään kaikkien katujen päässä."

Kuluneiden arviolta 70 vuoden ajan Vartiotorni on tulkinnut joelin kulkusirkkojen kuvaavan Jehovan todistajia samalla kun pappien ja alttarin palvelijoiden on ajateltu edustavan nykyajan kristikunnan pappeja. Se on kuitenkin yksinkertaisesti kestämätön tulkinta, jota ei voi kestävästi perustella. "Jehovan, Jumalanne, huone" on aivan ilmeisesti tarkoitettu esittämään Kristuksen seurakuntaa ja papit ja "alttarin palvelijat" voivat olla ainoastaan Kristuksen voidellut veljet. Mikä tahansa tulkinta, joka ei tätä tunnista, on syytä hylätä arvottomana!

Edelleen profetia selvästi osoittaaa, että Jumala puuttuu asioihin piiritetyn kansansa puolesta ja tuhoaa kulkusirkkojen kaltaiset valloittajat. Jehovan väliintulon ja asiaintilan muuttamisen lopputulos kerrotaan Joelin 3:17:ssä, joka sanoo: "Ja teidän on tultava tietämään, että minä olen Jehova, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Ja Jerusalemista täytyy tulla pyhä paikka, eivätkä vieraat enää kulje sen läpi." Jokaiselle selväpäiselle Joelin lukijalle pitäisi olla ilmeistä, että vertauskuvalliset kulkusirkat ovat "vieraat", jotka turmelevat ja häpäisevät Jehovan hengellisen pyhän paikan.

Koska apostoli Pietari lainasi Joelein profetiaa helluntaipäiväna soveltaen sen kristilliseen seurakuntaan, on ilmeistä, että "pyhällä paikalla" ja "Jerusalemilla" on myös merkitystä Kristuksen seurakunnalle, mutta myöhempänä tuomion hetkenä. Ja, kuten jo aiemmin on sanottu, koska tähän mennessä ei ole ollut sellasta voideltujen seurakunnan turmelemista, niin Joelin profetia samoin kuin kaikki muut profetiat odottavat tulevaa täyttymystä. (Joelin kirjasta on erillinen essee enempää tarkastelua varten)

Takaisin Valituslauluihin palatessa edempänä jakeessa 16 Jeremia puhuu Jerusalemista nais-sukupuolisena, joka pitää yhtä lukuisien muiden profetioiden kanssa, jotka personoivat Jumalan järjestön naiseksi: "Näitä minä itken niin kuin nainen. Silmäni, silmäni vuotaa vettä. Sillä kauas on minusta etääntynyt lohduttaja, sieluni virvoittaja. Pojistani on tullut hylättyjä, sillä vihollinen on pöyhkeillyt."

Samalla tavoin Valituslaulujen 1:13:ssa sanotaan: "Hän on tehnyt minusta hylätyn naisen. Kaiken päivää olen sairas." Onko tällä näkökohdalla mitään sovellutusta Kristillisyyden autioitukseen?

Ensinnäkin Galatalaiskirjeen 4:27:ssä Paavali lainasi Jesajan 54:1:ä koskien Jumalan naisenkaltaisen järjestön alastonta ja autiota tilaa ja apostoli sovelsi sen suoraan kristilliseen seurakuntaan. Jesajan 54. luvussa, josta apostoli lainasi, Jehova kuitenkin puhuu rohkaisevasti "murheelliselle, myrskyn riepottelemalle, lohduttamattomalle" naiselleen. Syy, jonka vuoksi Jehova lohduttelee häntä on esittettynä jakeissa 7 ja 8, jotka sanovat: ”Pieneksi hetkeksi minä hylkäsin sinut kokonaan, mutta suurin armonosoituksin minä sinut kokoan. Ylitsevuotavassa närkästyksessä kätkin sinulta kasvoni vain hetkeksi, mutta ajan hämärään asti kestävässä rakkaudellisessa huomaavaisuudessa olen varmasti sinulle armollinen...”

Tämä ennustuksen näkökulma ei selvästikään sovellu ensimmäisen vuosisadan kristillisyyteen. Tunnistaen sen merkityksen kristityille Vartiotorni soveltaa sen Kansainvälisten raamatuntutkijoiden vuosina 1916-1919 kokemiin vaikeuksiin. Pieksemättä enemmälti asian ydintä todettakoon, etteivät historian tosiasiat ja profetian sisältö yksinkertaisesti sovi yhteen tukemaan Vartiotornin tulkintaa.

Mieti mitä Jesajan 54:16 esittää: "Katso! Minä olen luonut käsityöläisen, joka lietsoo puuhiilen tulta ja tuottaa työnään aseen. Minä olen myös luonut turmelijan tuhoamistyöhön."

Nebukadnessar palveli viidennellä vuosisadalla eaa. "turmelijana tuhoamistyössä" tuottaessaan surua ja autioitusta Jerusalemin naisenkaltaiselle kaupungille ja alistaessaan suuren osan maailmaa. Hän esikuvaa kahdeksatta kuningasta Jumalan asettamassa teloittajan roolissa. Nykyajan "turmelija" on myös esitetty profeetallisesti Danielin kirjassa "tuimakatseisena kuninkaana" (kasvoilta röyhkeä, KR33/38) Näiden kytköksien merkitys piilee siinä, että tuimakatseinen kuningas suorittaa tuhoamistyönsä lopun aikana. Itse asiassa hän tuhoaa siinä määrin, että hän saa Kristuksen ryhtymään suoraan yhteenottoon. Daniel kuvailee hänen romuttamistyötään näin: "Ja ihmeellisellä tavalla hän aiheuttaa turmiota, ja hän varmasti menestyy ja toimii tehokkaasti. Ja hän on aiheuttava turmiota väkeville, myös pyhistä koostuvalle kansalle." (KR33/38:ssa turmio on perinpohjaisempaa kuin Um:ssä: "ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle.")

Jos profetiat on tarkoitus tulkita oikein, niin on syytä tunnistaa, että naisen kaltaisen Kristillisen järjestön kohtaama raunioittaminen ja autioittaminen palvelevat välittöminä edeltäjinä suhteessa Jehovan aikaansaamaan kansansa pelastamiseen ja viimeisen tuomion täytäntöönpanemiseen Harmagedonissa. Siksi ei ole mahdollista, että ennustettu Jehovan järjestön ahdinko ja autioitus olisivat jo tapahtuneet.

Harkitsehan edelleen lyhyesti joidenkin tuttujen ennustusten hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä: Ilmestyksen 12:ssa luvussa vertauskuvallinen nainen, joka synnyttää valtakunnan, esitetään itkemässä kivussa ja tuskassa ja hänet viedään vertauskuvalliseen erämaahan eristyksiin 1260 päiväksi ts. kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Ilmestyksen 11:ssä luvussa taasen sen seurauksena, että Jumalan pyhä kaupunki annetaan kansakuntien tallattavaksi yhtäläisiksi 42 kuukaudeksi, Jumalan kaksi voideltua todistajaa alennetaan saarnaamaan säkkipuvussa (surun ja murehtimisen vertauskuva).

Valituslaulujen 2:10 kuvailee samalla tavoin Siionin vanhemmat miehet säkkipukuun verhoutuneena, kun he surevat Jehovan kaupungin autioitusta: "Siionin tyttären vanhimmat istuvat maassa ja pysyvät vaiti. He ovat panneet tomua päänsä päälle. He ovat vyöttäytyneet säkkikankaaseen. Jerusalemin neitsyet ovat painaneet päänsä alas maahan asti." Ilmestyksen näky kuvailee ne kaksi papin kaltaista voideltua profeettaa vainoajiensa maahan lyöminä. Sopivasti Valituslaulujen 2:20b kysyy: "Pitäisikö pappi ja profeetta tappaa Jehovan pyhäkössä?"

Lisäksi Ilmestys myös kuvailee maan ihmisten iloitsemassa Jumalan kahden vertauskuvallisen voidellun palvelijan kuolemaa, kun taas Valituslaulut 2:16 sanoo: 'Sinulle kaikki vihollisesi ovat avanneet suunsa. He ovat viheltäneet ja kiristelleet hampaitaan. He ovat sanoneet: ”Me nielaisemme hänet. Tämä on todella se päivä, jota olemme toivoneet. Me olemme löytäneet! Me olemme nähneet!”'

Jae 17 sanoo loppuosassaan: "Ja hän antaa vihollisen iloita sinusta. Hän on tehnyt vastustajiesi sarven korkeaksi."

Valituslaulut 1:21: "Ihmiset ovat kuulleet, kuinka minä huokailen kuin nainen. Ei ole minulla lohduttajaa. Kaikki vihollisenikin ovat kuulleet onnettomuudestani. He ovat riemuinneet, koska sinä olet sen aiheuttanut."

Valituslaulut 1:7b: "Kun hänen väkensä joutui vastustajan käsiin eikä hänellä ollut auttajaa, vastustajat näkivät hänet. He nauroivat hänen luhistumiselleen."

Valituslaulut 3:46:ssä lukee: "Kaikki vihollisemme ovat avanneet suunsa meitä vastaan."

Aiemmin jo lainattu Valituslaulujen 1:16 kuvailee myös, että vihollinen on pöyhkeillyt naisen kaltaisen kaupunki-järjestön poikien hylätyksi tulemisen vuoksi. Valituslaulujen 1:9b sanoo samantapaisesti sanoessaan: "Oi Jehova, näe minun ahdistukseni, sillä vihollinen on pöyhkeillyt."

Takaisin profeetta Danieliin siirtyessä 8. luku kertoo ennalta, että tuimakatseinen kuningas, joka myös pöyhkeilee, tulee tallaamaan jalkoihinsa Kristuksen pyhäkön pyhää paikkaa ja Jumalan poikia.

Valituslaulujen 1:10 lisäksi kuvailee kansakuntien monikossa, ei vain Nebukadnessarin Babylonin. tallaamassa Jehovan pyhäkköä ja seurakuntaa: "Vastustaja on ojentanut oman kätensä kaikkia hänen haluttujaan kohti. Sillä hän on nähnyt kansakuntia, jotka ovat tulleet hänen pyhäkköönsä, joita sinä kielsit tulemasta sinulle kuuluvaan seurakuntaan."

Tarkkanäköisten lukijeisin tulisi olla huolellisia ja panna merkille, että myös Kristus Jeesus kertoi ennalta pakanakansakuntien ja niiden "iljetyksen" aiheuttavan autioituksen ja tallaavan Jumalan pyhää paikkaa "kunnes kansakuntien määräajat täyttyvät."

Selvästi Valituslaulujen kirja on tarkoitetettu henkeytetyksi valitukseksi - ei tulevan kristikunnan tuhon, eikä Kansainvälisten raamatuntutkijoiden taannoisten suhteellisen merkityksettömien vuoden 1919 vainoamisten - vaan pikemminkin maan päällä olevien Siionin voideltujen poikien muodostaman järjestön kokonaan hylätyksi tulemisen Kristuksen tulemuksessa tulevassa suuressa ahdistuksessa. Siitä syystä Jeremia valittaa Siionin voideltuja poikia näin: "Entä Siionin kallisarvoiset pojat, nuo puhdistetulla kullalla punnitut, oi kuinka heitä onkaan pidetty suurina saviruukkuina, savenvalajan kätten tekona." (Valituslaulut 4:2) ja taas Valituslaulujen 4:20:ssä: "Jopa sieraintemme henki, Jehovan voideltu, on vangittu heidän suureen kuoppaansa."

    Kauhu ja kuoppa ovat tulleet osaksemme

Lukijan hämmentämisen uhallakin tuntuu tärkeältä esittää vieläkin muutamia, niistä monista rinnakkaisuuksista ja kytköksistä, joita Valituslauluissa on lukuisien apokalyptisten profetioiden kanssa. Voit tehdä itse omat johtopäätöksesi niiden merkityksestä.

Valituslaulujen kirja liittyy myös Habakukin kirjaan. Esim. Valituslaulut 4:19 sanoo: "Takaa-ajajamme ovat osoittautuneet taivaiden kotkia nopeammiksi." Samalla lailla Habakukin 1:8b kuvailee saaliinhimoisten Kaldealaisten hyökkääjien saaliilleen syöksyväksi kotkaksi sanoessaan: "Ne lentävät kuin syömään syöksyvä kotka."

Tämän rinnakkaisuuden merkitys on se, että vaikka Habakukin profetialla oli selvä ensimmäinen täyttymys silloin, kun Nebukadnessarin joukot syöksyivät Juudan ylle, niin Habakukin näyn pääasiallinen sevoltuminen liittyy tulevaisuuteen aivan kuten Jehova itse muistutti Habakukia, kun hän sanoi: "Sillä näky on vielä määräaikaa varten, ja se rientää kiihkeästi kohti loppua, eikä se valehtele. Vaikka se viipyisikin, odota sitä, sillä se toteutumalla toteutuu. Se ei myöhästy." (Habakukista on oma yksityiskohtainen esseensä)

Pelkkä Jumalan kansan ahdingon päivän näkeminen näyssä sai Habakukin kokemaan äärimmäistä fyysistä epämukavuutta ja ahdistusta. Profeetta kirjoittaa Habakukin 3:16:ssa: "Minä kuulin, ja vatsani alkoi vapista, huuleni värisivät äänestä, mätä alkoi mennä luihini, ja minä vapisin asemassani, jotta olisin odottanut hiljaa ahdingon päivää, sitä että hän tulee kansan luo hyökätäkseen sen kimppuun."

Valituslaulujen 2:11 antaa äänen Habakukin kauhistavan näyn todellisuudelle, kun me luemme: "Silmäni ovat riutuneet pelkistä kyynelistä. Sisukseni ovat käymistilassa. Maahan on maksani vuotanut kansani tyttären romahduksen takia." Harkitse lisäksi kytköksiä Jesajaan. Valituslaulujen 3:47 sanoo: "Kauhu ja kuoppa ovat tulleet osaksemme, autius ja murtuminen."

Jesajan 24:17-18 käyttää samaa kieltä kuvailemaan Siionin ahdistusta sanoen:"Kauhu ja kuoppa ja pyydys ovat edessäsi, sinä maan asukas. Ja on tapahtuva, että jokainen kauhun ääntä pakeneva putoaa kuoppaan ja jokainen kuopasta nouseva jää kiinni pyydykseen."

Jesajan profetia soveltuu varmasti kauan Raamatullisen aikojen jälkeen, mikä on ilmeistä heti seuraavista jakeista, jotka eittämättä liittyvät Jehovan tuomioon ja taivaallisissa paikoissa olevien demonisten valtojen syvyyteen heittämiseen silloin, kun Jehovan valtakunta hallitsee suvereenina. Jesaja 24:21-23: "Ja on tapahtuva sinä päivänä, että Jehova kääntää huomionsa korkeudessa olevaan korkeuden armeijaan ja maan päällä oleviin maan kuninkaisiin. Ja heidät kootaan kuin vankijoukoksi kuoppaan ja suljetaan tyrmään, ja monen monien päivien jälkeen heihin kiinnitetään huomiota. Ja täysikuu on joutunut hämilleen ja hehkuva aurinko häpeään, sillä armeijoiden Jehova on tullut kuninkaaksi Siioninvuorella ja Jerusalemissa sekä kansansa vanhinten edessä kirkkaudessa."

Valituslaulujen ja Jesajan välillä on muita tärkeitä yhteyksiä. Esim. Valituslaulut 2:21a sanoo: "Poika ja vanha mies ovat maanneet katujen kamaralla." Myös Valituslaulujen 1:13 sanoo: "Korkeudesta hän on lähettänyt tulen luihini, ja hän alistaa jokaisen. Hän on levittänyt verkon jaloilleni. Hän on kääntänyt minut takaisin." Jesajan 51:20 käyttää täsmälleen samaa kieltä kuvailemaan taivaallisen Siionin hengellisten poikien hengellistä vankeutta tuomion aikana. Se kuuluu: "Omat poikasi ovat pyörtyneet. He ovat maanneet kaikkien katujen päässä kuin villilampaat verkossa, kuin ne, jotka ovat täynnä Jehovan vihastusta, sinun Jumalasi nuhtelua."

Jälleen yksi samanlainen rinnakkuus Valituslaulujen ja Jesajan välillä. Valituslaulujen 3:28-29 käskee vaientamaan Jumalan puhemiehen tomuun. Siinä lukee: "Istukoon hän yksin ja pysyköön vaiti, koska hän on asettanut jotakin hänen päälleen. Painakoon hän suunsa aivan tomuun asti. Ehkä on toivoa."

Jesajan 29:ssä luvussa Jehova panee hengellisen kansansa kokemaan valitusta ja murhetta ja "Arielin" ääni nousee tomusta pelkkänä kuiskauksena. Jesajan 29:2-4 sanoo: "Ja minun on pantava Ariel ahtaalle, ja on oleva surua sekä valitusta, ja siitä on tuleva minulle kuin Jumalan alttarin liesi. Ja minun täytyy leiriytyä joka puolelle sinua vastaan, ja minun on saarrettava sinut paaluaidalla ja kohotettava sinua vastaan piirityslaitteet. Ja sinä olet tuleva alhaiseksi, niin että puhut aivan maasta, ja kuin tomusta kuuluu hiljaa, mitä sanot. Ja äänesi on tuleva kuin meedioksi, niin, maasta, ja tomusta sirkuttavat sinun sanasi."

Hämmästyttävästi Vartiotorni -lehti tunnisti Jesajan profetian tällä osalla olevan tulevaisuudessa täyttymys voidellun jäännöksen yhteydessä. Epämääräisessä vastauksessa lukijain kysymykseen Vartiotorni vastasi maaliskuun 15. päivän numerossaan 1961 (Engl.) tähän tapaan:

"Nämä sanat osoittavat, että Jumalan maallinen järstö joutuisi Jumalan valtakunnan vihollisten hyökkäyksen kohteeksi ja tulisi alennetuksi hyvin alhaiselle tasolle. Jumalan kansa olisi kuin maahan murskattu siinä määrin, että silloin kun Gog hyökkää sen kimppuun, niin mitä tahansa he sanoisivat, mitä tahansa ääniä he päästäisivät, ne tulisivat matalalta heidän alennustilastaan. Se olisi maan tomusta tuleva ääni. Se olisi kuin henkien manaajan äänellä puhuttaisiin maan tomusta." (seuran virallista suomennosta ei ollut käytettävissä)

On kuitenkin ilmeistä, että yllä oleva painokas kommentti Jesajan profetiasta oli tilaipainen tulkinnallisen selvyyden hetki. Paljon tuoreemmassa vuonna 2000 julkaistussa "Jesajan profetia: Valoa ihmiskunnalle" -kommentaarissa, joka oletetusti on yksityiskohtainen 'jae jakeelta' selitys Jesajasta, Vartiotorni jätti pois kaikki maininnat nykyajan järjestön alentamisesta sellaisella tavalla. Vartiotornin taikatempulla se on käännetty täysin ympäri antamaan lukijalle sellainen vaikutelma, että Arielin kukistuminen soveltui vain Jerusalemin tuhoon 607 eaa.

Jesajan 29 luku on kuitenkin enemmän kuin aiheellinen nykyajan Jehovan todistajille. Se on itse asiassa elintärkeä osoittamaan merkitys Jeesuksen viittaamille nk. "pakanain ajoille." Se myös osoittaa, että uskollisen orjan jyhkeä ääni, joka on tätä nykyä tuotettu ympäri maailman sadoilla kielillä Vartiotorni-seuran median välityksellä, on määrä vaientaa. (katso lisää yksityiskohtia esseestä "Gentile times")

Mutta mikä aiheuttaa Vartiotornin silmiinpistävän ymmärryksen puuttumisen näistä totuuksista? No samainen Jesajan 29. luku jatkuu kuvaillen niiden hengellistä turtumista ja pateettista sokeutta, joiden pitäisi tulkita Jehvovan sanaa. Jumalan nykyajan profeetoista puhuen se sanoo: "Sillä Jehova on vuodattanut teidän päällenne sikeän unen hengen, ja hän sulkee teidän silmänne: profeetat, ja hän on peittänyt teidän päännekin: näkyjennäkijät. Ja näky kaikesta tulee teille kuin sanoiksi sinetöidyssä kirjassa, joka annetaan jollekulle lukutaitoiselle, samalla kun sanotaan: ”Luehan tämä ääneen”, ja hänen täytyy sanoa: ”En voi, sillä se on sinetöity”; ja kirja on annettava jollekulle lukutaidottomalle, samalla kun sanotaan: ”Luehan tämä ääneen”, ja hänen täytyy sanoa: ”En osaa lainkaan lukea.”"

On totta, että Jehovan todistajat ovat profeetan sanojen mukaan tosiaan lukeneet ääneen Jesajan kirjan sanat viikoittain seurakunnan kirjantutkisteluissa ympäri maailman. Silti ei 'Raamatullisesti lukutaitoinen näkijä' tai 'laitos-profeeta' ole onnistunut selittämään ymmärrettävästi Jehovan salaamassa profetiassa kuvailtua 'hänen "outoa" ja "epätavallista" työtään.' Todella profetian mukaisesti on aivan kuin kirja olisi salattu ja niiden, joiden pitäisi sitä tulkita, olisivat lukutaidottomia.

Mutta jotkut voivat kysyä: Jos Jehovan todistajat tosiaan ovat Jumalan kansaa ja kuitenkin tullaan sokaisemaan ja väijyttämään Jehovan täysin odottamattomilla tuomioilla, niin eikö Vartiotorni-instituution äärimmäinen sokeus tässä suhteessa sulje pois heitä olemasta Jumalan kansa? Valituslaulut vahvistavat jälleen profeettojen sanat.

"Näkee sinulle arvottomia ja epätyydyttäviä asioita"

Puhuen Siionin romahtamisesta Jeremia surkutteli asiaintilaa, jonka mukaan Jerusalemin omat profeetat puhuivat hyödyttömiä ja epätyydyttäviä lausahduksia. Valituslaulujen 2:14:ssä lukee: "Omat profeettasi ovat nähneet sinulle arvottomia ja epätyydyttäviä asioita eivätkä ole paljastaneet erhettäsi torjuakseen vankeutesi, vaan he näkivät jatkuvasti sinulle arvottomia ja eksyttäviä julistuksia."

Aiemmin Jehova oli sanoutunut irti kaikista yhteyksistä Jerusalemin itseään palveleviin profettoihin sanoen hänen tosiprofeetalle, Jeremialle: "Valhetta profeetat profetoivat minun nimessäni. Minä en ole lähettänyt heitä enkä ole käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyä ja ennustelua ja arvotonta asiaa ja sydämensä vilpillisyyttä he puhuvat profeetallisesti teille." (Jeremia 14:14)

On ironista, että Jeremia puhui totuuden Jerusalemin tuhosta. Samoin tekivät Jesaja, Miika, Habakuk, Hesekiel ja Sefanja. He olivat tosiprofeettoja. Kuitenkin juutalaiset, erityisesti heidän johtajansa, kieltäytyivät kuuntelemasta Jumalan sanansaattajia. Juutalaiset kuuntelivat mieluummin profeettoja jotka julistivat valheellisesti Jehovan rauhaa ja hyvää tahtoa kaupunkia kohtaan.

Jeremian valitus ilmentää tämän päivän Vartiotornia! Eikö Vartiotorni puhu profeetallisesti Jehovan nimessä? Aivan varmasti puhuu. On ironista, että jopa Jehovan todistajien uskonnolliset viholliset kutsuvat Vartiotornia vääräksi profeetaksi. Jehovan tosiprofeetat ovat samaa mieltä, vaikkakin eri syistä.

Kukaan Jehovan todistaja ei tietenkään nykyään väitä olevansa profeetta sillä tavoin, että ottaisi vastaan suoria ilmestyksiä Jumalalta. Vartiotorni kuitenkin puhuu arvovaltaisesti Jehovan todistajille tulkiten ja tuoden esille Raamatun profeetallista sanomaa. Se viittaa itseensä Jeremia -luokan ja Hesekiel -luokan, Johannes -luokan jne. äänenä. Mutta Vartiotorni on vääristänyt muinaisten Raamatullisten profeettojen sanomat, johtaen harhaanjohtavaan ja arvottomaan näkyyn tulevista tapahtumista.

Kuten kaikki Jehovan todistajat tietävät, niin useimmat Vartiotornin profetian tulkinnat keskittyvät melkein täysin vuoteen 1914 - aikaan, joka väistyy enemmen ja enmmän merkityksettömyyteen jokaisena vierivänä vuotena. Toinen suuri osa Raamatun profetiaa on tulkittu soveltumaan kristikuntaan tai Suureen Babyloniin Jumalan Israelin sijasta. Sen seurauksena Jehovan todistajilla ei ole mitään aitoa Raamatullista perustaa ennakoida minkäänlaista jumalallista tuomiota, joka voi olla tulossa. Keskiverto todistajasta on yksinkertaisesti mahdotonta, että järjestö voisi olla siinä määrin väärässä, että Jehova voisi jotenkin olla tyytymätön siihen.

Lukemattomien puheiden, artikkeleiden ja graafisten lehtikuvituksien kautta Vartiotorni esittää näkyä hymyilevien Jehovan todistajien voittoisasta järjestöstä marssimassa uuteen maailmaan. Mutta Vartiotornin Raamattuun perustuva näky tulevasta on arvoton ja harhaanjohtava koska se tekee täysin tyhjäksi Jumalan Sanan tuomiosta, jonka täytyy väistämättä tulla ensin.

Ihan samoin kuin Juutalaiset kuninkaat ja heidän alamaiset olettivat, että Jehova ei milloinkaan sallisi Jerusalemia tuhottavan, niin Jehovan todistajat on samoin johdettu harhaan pitämämään selviönä sitä, että Vartiotorni-instituutio tulee aina marssimaan kohti suurempaa ja suurempaa kunniaa "Jehovan näkyvänä järjestönä." Muinaisen Jerusalemin väärien profeettojen sanoman tavoin Vartiotorni on rauhoitellut Jehovan tuomioiden päälle kuin sanoen: "On rauha, on rauha."

On aivan kuin väärät profeetat olisivat petkuttaneet juuri sitä järjestöä, jota he suuresti kunnioittavat. Valituslaulut 1:19 sanoo: "Olen kutsunut minua kiihkeästi rakastavia. Juuri he ovat petkuttaneet minua."

On jopa ehdotettu, että suuri osa Vartiotorni-seuralle kuuluvaa fyysistä infrastruktuuria ja omaisuutta säilyy koskemattomana Harmagedonin sodan läpi. Jehovan todistajat on vietelty otaksumaan, että lukuisat Betel -haaratoimistot ympäri maailmaa ja erityisesti Vartiotornin laajat Pattersonin, Wallkillin ja Brooklynin -päätoimistotilat ovat tulevan uuden maailman viehättävä turvasatama -ydin. Jehovan todistajien kunnioittava asenne näitä laitoksia ja Vartiotorni-instituuiota kohtaan on hyvin samanlainen verrattuna tapaan, jolla Juutalaiset suhtautuivat Salomon temppeliin. Tämän asenteen olemassaolo on kiistämätön. Siksi Jehovan todistajat tekevät hyvin ottaessaan huomioon Jehovan Jeremian kautta antaman neuvon: "Älkää panko luottamustanne valheellisiin sanoihin, kun sanotaan: ’Tämä on Jehovan temppeli, Jehovan temppeli, Jehovan temppeli!’" (Jeremia 7:4)

On rauhoittavaa, että Jehova tunnusti myös Salomon temppelin omakseen. Se ei kuitenkaan estänyt häntä hylkäämästä sitä. Silti Jehovan todistajat olettavat, että ei tule kysymykseenkään, että Jehova saattaisi sallia vastaavan onnettomuuden kohdata Vartiotorni-seuraa. Voisiko olla niin, että Jehovan todistajat ovat perinpohjaisessa uskoaravistelevassa shokissa silloin, kun se, mitä pidetään Jehovalle pyhänä, nöyryytetään? Jeremian profeetallinen valitus nyttää kuvailevan täydellisesti nykyään järjestössä vallitsevien otaksumien tuhoisan lopun, kun se sanoo: "Maan kuninkaat ja tuottoisan maan kaikki asukkaat eivät olleet uskoneet, että vastustaja ja vihollinen tulisi Jerusalemin portteihin." (Valituslaulut 4:12)

Valituslaulujen 2:15 kuvaa enteellisesti kaupungin, jota oli pidetty "kauneuden täydellisyytenä," kukistumisen aiheuttamaa musertavaa hämminkiä sanoessaan: "Sinulle ovat kaikki tiellä kulkijat lyöneet käsiään yhteen. He ovat viheltäneet ja ravistaneet päätään Jerusalemin tyttärelle: ”Onko tämä se kaupunki, josta oli tapana sanoa: ’Se on kauneuden täydellisyys, koko maan riemun aihe’?”"

Eivätkö Jehovan todistajat myöskin oleta, että maailmanlaajuinen Vartiotorni-järjestö on tuhoutumaton "kaupunki" ja niin monin eri sanoin "kauneuden täydellisyys"?

Sen sijaan, että olettaisi, että Jehovan nykyajan hengellinen temppeli ja alttari autioitettiin ensimmäisen maailmansodan vainoijen aikaan, tai että jotenkin Jehovan temppeli vertauskuvaa kristikuntaa, lukijaa pyydetään käyttämää mielikuvitustaan muodostaakseen itselleen kuvan "Jehovan niinkutsutusta näkyvästä järjestöstä” tuhottuna lähitulevaisuudessa jopa siihen mittaan asti, jolla Jeremia surkuttelee Jumalan temppelin tuhoa Valituslaulujen 2:7:ssä, jossa hän kirjoitti: "Jehova on hylännyt alttarinsa. Hän on ylenkatsonut pyhäkkönsä. Vihollisen käsiin hän on luovuttanut hänen asuintorniensa muurit."

Nykyinen tilanne on täysin sama kuin Jeremian päivinä. Mikä tahansa selvä varoituksen sana, joka edes vihjaa jotain muuta, kuin mitä Vartiotorni -järjestelmä on visioinut tulevaisuudeksemme, sivuutetaan jäjettömästi riippumatta siitä, kuinka arvovaltainen se Raamatullisesti voisi olla. Vartiotornin johto yksinkertaisesti kieltäytyy myöntämästä kenelläkään Jehovan todistajien keskuudessa olevalla, jollei hän ole osa Betelin jäsenistön sisäpiiriä, olevan mitään hengellistä ymmärrystä. Heidän Raamatun profeettojen äänen, joka on todellisuudessa Jehovan ääni, sivuuttamisen seurauksena lopputuloksen täytyy väistämättä olla sama kuin Jeremian valituksen: "Siionin portit ovat vajonneet aina maahan saakka. Hän on tuhonnut ja murskannut hänen salpansa kappaleiksi. Hänen kuninkaansa ja ruhtinaansa ovat kansakuntien keskuudessa. Lakia ei ole. Hänen omat profeettansakaan eivät ole saaneet näkyä Jehovalta."

Jos Jehovan todistjat on Jehovan järjestö, kuten he ylevästi uskovat muinaisen mallin mukaisesti, niin silloin Jehovan todistajat eivät voi odottaa Vartiotornin julistavan tulevaa omaa poismenoaan. Tosiaankin odottamaton Vartiotornin romahtaminen tulee epäilyksettä näyttämään siltä kuin kaikki olisi menetetty. Valituslaulujen 3:18:ssa antaa äänen sille murskaavalle pettymykselle, jota Jehovan todistajat saattavat kokea lähitulevaisuudessa: 'Ja minä hoen: ”Ylhäisyyteni on mennyt ja se, mitä odotin Jehovalta.”'

TEIDÄN ON TULTAVA TIETÄMÄÄN, ETTÄ MINÄ OLEN JEHOVA

Jotkut saattavat kuitenkin ihmetellä, että miksi Jerusalemin tuholla pitäisi olla mitään todellista merkitystä meille nykyään. Syy on se, että koska aivan kuten Juutalaiset ja Jerusalemin kaupungin temppeli edustivat muinasessa maailmassa Jehovaa, niin on kiistatonta, että Jehovan todistajien maailmanlaajuinen järjestö ja Vartiotorni -seura edustavat Jehovaa nykyajan maailmassa.

Yhtenä seikkana todettakoon, että Jehovan nimi ei ole mikään tavallinen nimi. Riippumatta siitä miten se äidinkielelläsi lausutaan, niin se on Jumalan laillinen nimi. Vaikkakin kristikunta on saattanut desinfioida Jumalan pyhän nimen useimmista Raamatuistaan ja mainostanut Babylonialaista Jeesus-on-Jumala Kolminaisuutta, sysäämällä siten Jumalan ainutlaatuisen nimen syvemmälle hämäryyteen, niin Jehovan todistajat ovat palauttaneet Jumalan arvokkaan nimen Raamattuun ja tulleet erottamattomasti liitetyiksi pyhään nimeen käynnissäolevan maailmanlaajuisen saarnaamiskampanjan välityksellä.

Eikä pelkästään se, vaan aivan kuten Juutalaiset olivat liittosuhteessa Jehovaan Mooseksen kautta, niin voidellut Jehovan todistajat ovat erityisessa littoutetussa yhteydessä Jehovan kanssa välittäjänsä, Kristuksen, kautta. Se tarkoittaa sitä, että Jehovan todistajilla on Jehovan edessä ei-neuvoteltavissa oleva velvollisuus vaalia Jumalan nimen kunniaa. Mutta älköön ketkään Jehovan todistajista kuvitelko, että jos he milloinkaan epäkunnioittaisivat Jehovan nimeä, että he voisivat sitten myöskään selviytyä yhtään sen paremmin kuin muinainen Jehovan todistajien kansakunta, joka saattoi itsensä Jumalan tuomion alaiseksi. Koska Jehova on oikeudenmukainen, niin hän ei voi muuta kuin rangaista niitä, jotka kapinoivat häntä vastaan.

Jumalalle vihkiytyneenä oleminen ei välttämättä estä Jehovan todistajia tulevaisuudessa tulemasta tietämään, että Jehova on Jumala. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että vaikka kristityt saattavat tuntea Jehovan älyllisellä, opillisella tavalla, niin nykyisten Jehovan todistajien täytyy vielät tuntea hänet siten, miten Juutalaiset tulivat tuntemaan hänet - Jumalana, joka nuhtelee ja kurittaa väärintekeviä poikiaan ja joka päättäväisesti puolustaa oman nimensä kunniaa. Lisäksi Jehovan todistajat eivät ole vielä tulleet tuntemaan Jehovaa armollisena ja voimakkaana väärin toimineen ja katuvan seurakunnan Pelastajana.

Vartiotorni on tähdentänyt, että Hesekielin ennustuksessa sanotaan yli 60 kertaa 'Ja he tulevat tietämään, että minä olen Jehova.' Joskus profeetta käytti ilmaisua "kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova." Muina kertoinan kuitenkin Hesekiel sanoi, että Israelin huone tulee tietämään, että "minä olen Jehova." Ota esimerkiksi Hesekielin 36:20-23. Se selittää, että kansat tulevat tuntemaan Jehovan tavasta, jolla hän oikaisee asiat oman kansansa keskuudessa. Nuo jakeet kuuluvat: "Niin he tulivat niihin kansakuntiin, joihin he tulivat, ja ihmiset ryhtyivät häpäisemään pyhää nimeäni sanomalla heistä: ’Nämä ovat Jehovan kansa, ja hänen maastaan he ovat lähteneet.’ Ja minä tulen säälimään pyhää nimeäni, jonka Israelin huone on häpäissyt niiden kansakuntien keskuudessa, joihin he ovat tulleet.”

”Sano sen tähden Israelin huoneelle: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”En minä teidän tähtenne, oi Israelin huone, tee sitä minkä teen, vaan pyhän nimeni tähden, jonka olette häpäisseet niiden kansakuntien keskuudessa, joihin olette tulleet.”’ ’Ja minä pyhitän suuren nimeni, jota häpäistiin kansakuntien keskuudessa, jonka te häpäisitte niiden keskellä; ja kansakuntien on tultava tietämään, että minä olen Jehova’, lausuu Suvereeni Herra Jehova, ’kun minut pyhitetään teidän keskuudessanne heidän silmiensä edessä."

Kuten alussa mainittiin, niin Juudean Valtakunnan kukistuminen ja Jerusalemin sekä Jehovan temppelin tuho Babylonialaisten toimesta, ei ollut vain suunnaton nöyrytys Juutalaisille itselleen, vaan mikä pahinta kaikista, niin se toi soimausta Jehovan nimelle siitä syystä, että sivulliset saivat sellaisen vaikutelman, että Jehova oli voimaton suojelemaan omaa omaisuuttaan. Tästä syystä Jumala aiheutti Babylonin äkillisen kaatumisen ja kansansa vapautuksen vahvistaakseen uudelleen herruutensa suhteessa kansojen kuviteltuihin jumaliin.

Raamatun kertomus Babylonin kukistumisesta ja Jehovan palvonnan ennallistamisesta Siionin vuorelle seisoo pysyvänä todisteena Jumalan ylimmyydestä. Kuitenkin globaalin ylivallan kilpa Jumalan ja jumalien välillä - kyllä - kiista kaikkeuden suvereeniudesta - kuten Vartiotorni sen sanoo, ei millään muotoa tullut lopullisesti ratkaistuksi silloin. Sitä ei myöskään millään muotoa ratkaistu vuonna 1918, tai milloin vaan. Jäljellä on Raamatulliseen malliin yhteensopiva äärimmäinen vastakkainasettelu Siionilla ja Babylonilla esikuvattujen nykyaikaisten osapuolten ja kummankin Jumalien välillä.

Lukija voi tarkistaa mielessään laskien ne lukusat Tuomareihin ja Israelin Aikakirjoihin taltioidut kerrat joissa esim. kerrotaan kuinka Jehova salli Israelin monien vihollisten ahdistaa heitä ja sitten Jehova sai aikaan suuren vapautuksen. Näyttäisi siten olevan Jehovan tarkoituksen oleellisena osana sallia kansansa kukistua vihollistensa edessä kurinpidollisessa mitassa ja samalla myös edellyttäen Jumalan tekevän pelastusteon jonka keinoin Hän saattaisi itsensä kunniaan.

Syvään uurretun Raamatullisen mallin näkökulmasta, jossa Jehova kaunistaa uudellen ja uudelleen oman nimensä lunastamalla väärin toimineen kansansa ja pelastamalla heidät heidän vihollistensa otteesta, voimme päätellä olevan itsestäänselvää, että asioiden huipennukseen liittyy se, että Jehovan todistajat aiheuttavat häpeää itselleen ja Jumalan nimelle kukistumalla vihollistensa edessä.

"LÄHTEKÄÄ SIITÄ ULOS, MINUN KANSANI"

Mutta raskas tulkinnallinen onglema, joka rasittaa Jehovan todistajia nykyään, on se, että Vartiotorni on soveltanut Babylonista lähtemistä koskevat profetiat nykyaikaan mitätöiden siten Jumalan mahtavan tuomion - ei ainoastaan koskien mahdollisuutta järjestön mahdollista tulevaa vankeustilaa - vaan myös vähättelemällä Jehovan ylivoimaisesti parasta ihmeellistä vapautusta. Toisin sanoen Jehovan kansan Babylonista vapautuminen on yksi profetioiden ikimuistoisin tapahtuma. Mutta seuran Raamatun tulkinnat ovat tehneet Siionin pelastumisesta Babylonista Suuren tunnelmanlatistajan ja tulevaisuuden tapahtumiin suhteen merkityksettömän.

Babylonista lähteminen ei tarkoita sitä, että henkilö muuttaa uskonnollisia sidoksiaan. Se tarkoittaa Jumalan, muuten täysin avuttomalle kansalleen tarjoaman, murskaavasta tyrannista saatavan pelastumisen hyväksymistä. Pitäisi olla ilmeistä, että sellainen pelastus ei ole vielä avautunut, koska Jehova ei ole vielä pyhittänyt nimeään kansojen edessä. Asian ytimessä: Jos Suuri Babylon kukistui taannoin 1919, niin miksei Jehovan nimeä ei ole korotettu korkealle kansakuntien muiden jumalien yläpuolelle? Onko Jehovan nimi tullut kunniakkaaksi maailmanlaajuisesti pelkästään siksi, että Raamatun tutkijat paljastivat kristikunnan taannoin 1920 -luvulla? Ei todellisuudessa.

Jälleen: Jos Babylon on jo kukistunut, niin miksi kristikunnan kolminainen jumala yhä röyhkeästi herrastelee kuin olisi Raamatun tosi Jumala? Tai miksi Muslimijumala Allah yhä ahdistaa ja tappaa Jehovan todistajia ja ketä tahansa muita, jotka kantavat Raamattua maissa, joita hänen palvojansa hallitsevat? Onko Jehova, Jehovan todistajien Jumala, joka kerran jakoi punaisen meren kahtia ja kukisti Babylonian mahtavan valtakunnan yhdessä kohtalokkaassa yössä, pelkästään kadonnut kansakuntien nykyisten jumaluuksien kirjoon?

Jos Suuri Babylon on jo kukistunut ja Jumalan kansa on kokenut uudelleen profetiassa esikuvatun mahtavan vapautuksen tyrannian kourista, niin sitten Jehova ei ole yhtään voimakkaampi kuin mikään muukaan jumala. Jos profetiassa esitetty syvällinen malli täyttyi vuonna 1919, kuten Jehovan todistajat on houkuteltu uskomaan, niin sitten Jumalan tarkoitus on epäonnistunut siinä, että Jehovan nimi ei ole tullut mitenkään pyhitetyksi oletetulla vapautumisella Suuresta Babylonista.

Se, missä Jehovan todistajat ovat palvelustaan suorittamalla onnistuneet, on Jumalan nimen tekeminen kansoille tiettäväksi niin, että Jehova ei ole tuntematon muukalaisjumaluus. Se on jotakin se. Kuitenkin kaiken aiemman näkökulmasta se tarkoittaa, että Jumalan nimi on tuleva vielä häväistyksi Jehovan nimeä kantavien rikkomuksien ja sitä seuraavan kukistumisen tuloksena. Harkitse Valituslaulujen 2:2:ta lukuisen muiden profetioiden valossa. Siinä sanotaan: "Jehova on nielaissut, hän ei ole osoittanut sääliä millekään Jaakobin olinpaikoille. Vimmassaan hän on repinyt maahan Juudan tyttären linnoitetut paikat. Hän on saattanut maan tasalle, hän on häpäissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat."

Harkitse nyt sitten Jesajan 43:25-28:aa: "Minä – juuri minä pyyhin pois rikkomuksesi itseni tähden enkä sinun syntejäsi muistele. Muistuta minua; käykäämme keskenämme oikeutta; esitä oma selontekosi ollaksesi oikeassa. Oma isäsi, ensimmäinen, on tehnyt syntiä, ja omat puolestapuhujasi ovat rikkoneet minua vastaan. Niin minä häpäisen pyhän paikan ruhtinaat ja tahdon luovuttaa Jaakobin tuhoon vihittäväksi ja Israelin alttiiksi herjasanoille."

Tietenkin Vartiotornin viimeisin Jesajan kommentaari on täysin hiljaa mistään tämän Jesajan jakson nykyajan täyttymyksestä. Mutta onko Jesajan profetialla suurempi sovellutus kuin vain Raamatun historian Juutalaisissa. Jos on, niin keihin profetia soveltuu? Keitä ovat "pyhän paikan ruhtinaat"?

Jesajan 43:5-7 vastaa sanoen: "Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Auringonnoususta minä tuon siemenesi, ja auringonlaskusta minä kerään sinut. Minä sanon pohjoiselle: ’Anna tänne!’ ja etelälle: ’Älä pidättele. Tuo poikani kaukaa ja tyttäreni maan äärestä, jokainen, jota kutsutaan minun nimelläni ja jonka olen omaksi kunniakseni luonut, jonka olen muodostanut, niin, jonka olen tehnyt."

Keitä ovat takaisinkootut pojat ja tyttäret joita kutsutaan itse Jehovan nimellä? No seura tapasi painaa Vartiotornin etusivun osaan sellainen lainaus juuri tästä Jesajan 43. luvusta, joka nimeää Jumalan kansaan kuuluvat Jehovan todistajiksi. Ei siksi mitenkään voida kiistää sitä, että ne, jotka ovat Jumalan nimellä kutsuttuja - jotka palvelevat kansojen edessä hänen hänen todistajinaan - voivat olla vain Jehovan todistajat. Jehova pitää vielä erityisemmin voideltuja poikinaan ja tyttärinään. Lisäksi "pyhän paikan ruhtinaat," jotka Jehova häpäisee, voivat olla ainoastaan valtakunnan pojat eli pyhät. Samaten samat, jotka Jehova pyyhkäisee maahan ja häpäisee ovat myös niitä, joita hän kutsuu todistajikseen: juuri niitä, joille Jehova antaa armollisesti anteeksi ja jotka hän lunastaa.

Jossain vaiheessa - epäilemättä kurittamisen aikaan, Jehovan todistjat tulevat tajuamaan, että Jesajan 43. luku on aikakapseloitu sanoma, joka vielä tullaan välittämään niille, jotka kestävät Jumalan ankaraa tuhoamista ja vankeutta vastakuvallisessa Babylonissa ja jotka jälkeenpäin nauttivat Raamatun lupaamasta taivaallisesta lohdutuksesta ja pelastuksesta. Niin tehdessään lunastetut tulevat Jehovan todistajiksi täysimmässä merkityksessä.

Sijoittaaksemme itsemme paremmin suhteessa Jumalan ajoittamiin tapahtumiin: Milloin Jesajan ennalta kertoma kokoaminen tapahtuu? Eli milloin Jumalan pojat ja tyttäret, joita kutsutaan Jehovan pyhällä nimellä, tuodaan hänelle "maan äärestä." Jeesuksen mukaan Jehovan valittujen kokoaminen tapahtuu ahdistuksen aikana - epäilemättä iljetyksen autioitettua pyhän paikan. Tuolloin Kristus "lähettää enkelinsä suuren trumpetin äänen kuuluessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivaiden toisesta äärestä niiden toiseen ääreen."

Koska Jehovan alkuperäinen hajallaan olevien Israelilaisten takaisin kokoaminen tapahtui heidän Babylonian pakkosiirtolaisuutensa jälkeen, niin valittujen lopullinen kokoaminen ahdistuksen aikana tarkoittaa sitä, että he joutuvat vielä tulevaisuudessa Suureen Babylonin vankeuteen. Voisiko mikään olla Jehovan todistajille onnettomampaa tai nöyryyttävämpää kuin se, että järjestö sortuu läjään samalla kun kristikunta katselee iloiten viereltä? Ei oikein taida olla. Mutta se on se hinta, jonka Jehovan todistajien ja meidän Vartiotornimme täytyy maksaa Jehovan nimen häpäisemisestä.