Jehovan todistajat: Onko aika sanoa: "Me olemme pahoillamme"?

Rakkaat Veljet!

Heinäkuun 1. päivän numerossaan vuonna 2004 Vartiotorni -lehti esittää Hallintoelimen murheen ja huolen niistä monista veljistä ja sisarista, joista on viime vuosina tullut ”hengellisesti heikkoja” ja toimettomia. Kappale 11 sivulla 17 sanoo: ”On kuitenkin surullista huomata, että jotkut uskonveljemme ovat heikentyneet hengellisesti ja sen johdosta hidastaneet vauhtiaan tai lakanneet noudattamasta Kristuksen käskyä tehdä opetuslapsia.”

Kappale 13 kommentoi edelleen kysyen mitä voisimme tehdä ilmaistaksemme huolemme lannistuneista veljistä ja sisarista, kun se sanoo: ”Meidänkin pitäisi tuntea syvää huolta niistä, jotka ovat vähentäneet sananpalvelustaan tai lopettaneet sen kokonaan... Mutta miten voimme ilmaista välittävämme heistä?”

Epäilemättä hallintoelin on syvästi huolissaan hengellisesti sairastuneiden ja hajalleen joutuneiden lampaiden kasvavista joukoista. Mutta kysymys, jonka välittävien paimenten pitäisi kysy itseltään on miksi niin monista Jehovan todistajista on nyt tulossa ”hengellisesti heikkoja” ja toimettomia? Varmasti taustalla on olemassa syitä tälle kehittyvälle suuntaukselle.

Mainittu artikkeli luettelee useita vaikuttavia tekijöitä nimeten surun, korkean iän, masennuksen ja vakavat taloudelliset vaikeudet. Ja epäilemättä monet Jehovan todistajat ovat alaspainettuja ja kamppailevat näiden asioiden kanssa ja muidenkin. Mutta onko tässä kaikki? Ovatko nuo ainoita ongelmia, jotka vaikuttavat Jehovan lampaisiin siinä määrin, että niin monet ovat lannistuneet viime vuosina? Entä kompastumisen aiheet? Onko mahdollista, että monet niistä ystävistä, jotka ovat hiljentäneet vauhtiaan tai kadottaneet uskonsa, olisivat kompastuneet? Epäilemättä näin asia on monien kohdalla. Mutta mikä on heidät kompastuttanut?

Voisiko olla, että useammat kuin vain muutamat nyt toimettomista veljistä ja sisarista on kompastuttanut se minkä he katsovat tekopyhyydeksi Vartiotornin taholta, yhtälailla kuin rakkaudettomat ja epäkristilliset asenteet paikallisseurakunnissa? Realistisesti ajatellen veljet, siihen asti kunnes Vartiotorni on valmis rehellisesti käsittelemään tämänsuuntaista kritisointia, meidän ei tulisi odottaa mitään muutosta vallitseviin suuntauksiin.

Vartiotorni on aina pyrkinyt tarmokkaasti tuomaan esille maailman lukuisat sosiaaliset ja moraaliset epäkohdat. Yhtenä esimerkkinä eräs aikamme yleisistä pahuuden ilmenemismuodoista on se tosiasia, että suuret yhtiöt ja hallitukset tyypillisesti kieltäytyvät osaltaan ottamasta mitään vastuuta tekemistään vääryyksistä. Mutta millaisen esimerkin Vartiotorni on antanut tässä suhteessa? Onko Vartiotorni milloinkaan esittänyt julkista anteeksipyyntöä? Jos ei ole, niin miksi ei?

Voisiko olla niin, että Vartiotornin vilpittömyyden ja suoraselkäisyyden puute on yksi pääsyistä siihen, miksi lukuisat Jehovan todistajat ovat kompastuneet perin juurin ja kasvavat joukot eivät enää tue Vartiotorni-seuraa niin kuin aikaisemmin. Ehkäpä uusien opetuslasten määrän laskeminen ja toimettomien veljien määrän kasvaminen on viittaus siihen, että Jehova on jopa ottamassa siunaustaan pois.

Mainittu heinäkuun 1. päivän Vartiotorni käytti kuvasuta siitä, kuinka hyödytöntä on huutaa rannan suojista ohjeita hukkuvalle sen pelossa, että kastumme. Mutta eikö Varrtiotorni itse toimi juuri näin kehoittamalla niitä, joiden usko on haaksirikkoutunut ja niitä, jotka ovat hukkumassa epäilyihin, yksinkertaisesti piristymään ja menemään takaisin kokouksiin ja palvelukseen? Koska rakkaiden veljiemme ja sisartemme ikuinen elämä on vaakalaudalla, niin varmastikaan te ette halua omalta osaltanne syyllistyä peittelemään mitään osasyyllisyyttä heidän ahdinkoonsa. Aivan erityisesti näin, koska joka ikinen yksittäinen Vartiotornin sana merkitsee Jehovan todistajille niin paljon.

Yllä lainattu Vartiotornin artikkeli jatkaa tarjoten joitakin avuliaita ehdotuksia siitä, miten me voisimme jäljitellä Jeesusta siinä, kuinka hän kohteli apostoleitaan armollisesti. Mutta kristillisessä elämänvaelluksessamme on yksi asia, jossa Jeesus ei voi olla esimerkkimme. Se koskee niiltä anteeksipyytämistä, joita vastaan olemme tehneet väärin. Jeesuksen ei tietenkään milloinkaan tarvinnut pyytää anteeksi siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei toiminut väärin ketään kohtaan. Mutta voiko Vartiotorni-seura ja sen johtavat miehet vilpittömästi esittää asian olevan heidän osaltaan samoin?

Harkitkaamme muutamaa esimerkkiä siitä, miksi Vartiotornin pitäisi harkita vilpittömän ja aidon ja suoran anteeksipyynnön esittämistä vääryyksistään – eikä vain loukatuille Jehovan todistajille, vaan mikä vielä tärkeämpää – itselleen Jehova Jumalalle.

Kuten veljet hyvin tiedätte, niin äskettäin monia Jehovan todistajille esitettyjä kyselyitä koskien Vartiotornin kymmenen vuotista jäsenyyttä YK:hon liitettynä NGO:na (kansalaisjärjestö) ohjattiin seuran päätoimistoon ja lukuisiin haaratoimistoihin ympäri maailman. Me esitimme yksityiskohtaiset dokumentit vartiotornin osallisuudesta ja vaadimme Beteliä avoimesti asettamaan veljet vastuuseen poliittisen liiton tekemisestä salaa YK:n kanssa.

Mikä oli vastaus?

Surullista kyllä Vartiotorni on jyrkästi kieltäytynyt tunnustamasta mitään väärintekoa. Itse asiassa Vartiotornin varovaisesti muovaillut vastaukset ovat syyttäneet Yhdistyneitä Kansakuntia NGO hakemuksen sisällön muuttamisesta – näin siitä tosiasiasta huolimatta, että Yhdistyneet Kansakunnat ovat julkisesti todenneet internet-sivustollaan, että Vartiotornin täytyi täyttää samat vaatimukset, kuin kaikkien muidenkin poliittisten NGO:iden.

Millainen pettymys onkaan, että ne jotka edustavat Jehovan voideltuja vaikuttavat ilmaisevan niin tunnotonta piittaamattomuutta totuutta kohtaan! Epäilemättä monet tuhannet Jehovan todistajat ovat kompastuneet Vartiotornin tekopyhyyteen NGO -asiassa.

Entäs sitten ne monet tuhannet lapset, joita Jehovan todistajat ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen? Olisiko mahdollista, että Vartiotorni kantaisi missään määrin vastuuta tästä sydäntä särkevästä tragediasta?

Kuten te myös hyvin tiedätte, niin joukkotiedotusvälineet ovat julkaisseet laajalti järjestön sisällä tapahtuvan lasten hyväksikäytön. Jos koskaan on ollut tilannetta, jolloin Vartiotornin olisi tarvinnut tulla esiin ja ottaa vastuuta, niin nyt olisi sopiva aika. Mutta miten Vartiotorni vastasi julkisiin syytöksiin siitä, että sen menettelytavat ovat vahingollisia? Kun pistävät julkiset paljastukset alkoivat, niin seuran tiedotusosaston edustaja oli nopeasti syyttämässä muutamia taitamattomia vanhimpia lukuisien tapausten väärästä käsittelystä. Toistaiseksi Vartiotorni on kuitenkin yhä kieltäytynyt tunnustamasta osaltaan mitään syyllisyyttä.

Sen sijaan, että Vartiotorni myöntäisi vastuullisuuttaan millään merkityksellisellä tasolla, Vartiotornin tiedotusosasto näyttää astuneen siloteltuun Madison Avenue -tyyliseen tiedotuskampanjaan puhdistaakseen Vartiotornin julkista kuvaa. Mutta ollaksemme realistisia, niin ne, jotka ovat kompastuneet ja loukkaantuneet lukuisista lasten hyväksikäytön julmuuksista seurakunnissamme, tarvitsevat enemmän kuin 30 sekunnin mittaisia tiedotusosaston tiedotteita. He tarvitsevat saada kuulla totuuden!

Monet Jehovan todistajat tietävät totuuden tavasta, jolla Vartiotorni on käsitellyt hyväksikäyttötapauksia. Henkilökohtaisesta kokemuksesta he tietävät, että vuosien saatossa Seura on asettanut lievää painetta vanhimmille ja perheille lannistaakseen heitä ilmoittamasta seksuaalisia hyväksikäyttäjiä viranomaisille. Tuhansia uhreja ja heidän perheitään on hyssytelty tyhjillä 'odota Jehovaa' -latteuksilla ja seuran usein toistetulla neuvolla olla tuomatta häpeää Jehovan nimelle siten, että ilmoittaisi sellaisista rikoksista poliisille tai lehdistölle.

Varmasti monia niistä, joita pidetään nyt ”hengellisesti heikkoina,” todellisuudessa on loukannut Vartiotornin kieltäytyminen hyväksymästä mitään vastuuta näissä asioissa. Jälleen: kuinka surullista Kristuksen 'uskolliselta orjalta' osoittaa sellaista sydämetöntä ja ylpeää henkeä!

Ilmeisesti hallintoelin ja muut vastuulliset veljet Betelissä eivät tunne olevan mitään tarvetta tunnustamiselle ja minkäänlaiselle anteeksipyynnölle. Kuitenkin Vartiotornissa 15. syyskuuta 1996 on kirjoitus, jonka saatat haluta lukea. Se on otsikoitu: ”Onko tosiaan pyydettävä anteeksi?” Tuon artikkelin viimeisistä kappaleista luemme:

”Jos otamme tavaksemme pyytää anteeksi silloin kun se on paikallaan, me luultavasti huomaamme, että ihmiset osoittavat sille vastakaikua. Ja ehkä he jopa itsekin pyytävät anteeksi. Miksi emme pyytäisi aina anteeksi, kun epäilemme loukanneemme jotakuta, sen sijaan että yrittäisimme kaikin keinoin välttää myöntämästä mitään virhettä? Maailma voi ajatella, että anteeksi pyytäminen on heikkouden merkki, mutta tosiasiassa se kertoo kristillisestä kypsyydestä. Emme tietenkään haluaisi olla niiden kaltaisia, jotka tunnustavat tehneensä jotain väärin mutta vähättelevät sitten vastuutaan. Sanommeko esimerkiksi joskus, että olemme pahoillamme, tarkoittamatta sitä? Jos olemme myöhässä ja pyytelemme tuhannesti anteeksi, päätämmekö olla vastedes täsmällisempiä?

Miten siis on: onko meidän tosiaan pyydettävä anteeksi? Kyllä on. Olemme velkaa sen itsellemme ja toisille. Anteeksipyyntö voi lievittää epätäydellisyyden aiheuttamaa tuskaa, ja se voi korjata jännittyneitä suhteita. Jokainen esittämämme anteeksipyyntö on nöyryyden oppitunti, ja se valmentaa meitä tajuamaan herkemmin toisten tunteita. Tämän ansiosta uskonveljemme, aviopuolisomme ja muut pitävät meitä kiintymyksensä ja luottamuksensa arvoisina. Meillä säilyy mielenrauha, ja Jehova Jumala siunaa meitä.

Miten hienon neuvon Vartiotorni esittääkään siitä, miksi meidän on tarpeen pyytää anteeksi! Voi jospa Vartotorni vain noudattaisi omaa ajankohtaista neuvoaan.

Varmaankaan teiltä ei ole jäänyt huomaamatta se, että lukemattomat määrät Jehovan todistajia ja kiinnostuneita henkilöitä on pettynyt Vartiotorni-seuraan. Miksi ei siis voitaisi olla herkempiä loukattujen ja murtuneiden tunteita kohtaan? Monet heistä ovat olleet pitkään uskollisia Jehovan palvelijoita ja Vartiotorni-seuran lojaaleja puolustajia. Eivätkö he mielestänne ansaitse parempaa?

Sen sijaan, että syytöksiä torjutaan kovalla vaivalla, voitte olla varmoja veljet, että Vartiotornin taholta esitetty rehellinen ja suora myöntäminen ja anteeksiannon pyytäminen olisi kuin parantavaa balsamia monille loukkaantuneille ja kaltoin kohdelluille veljille ja sisarille. Sen sijaan, että sitä katsottaisiin teidän osaltanne heikkouden merkiksi, se antaisi todisteen todellisesta Kristuksen kaltaisesta nöyryydestä. Teidän totuudellisuutenne ja nöyryytenne tässä kriittisessä vaiheessa voisi mahdollisesti jopa puhaltaa täysin uuden hengen koko järjestöön.

Jos te todella olette ”syvästi huolissanne” kaikkien Jehovan rakkaiden lampaiden hengellisestä hyvinvoinnista 'hengellisesti heikot' mukaan lukien, niin te olette nopeita tekemään mitä ikinä on tarpeen heidän luottamuksensa palauttamiseksi teidän johtoonne. Ja voitte myös olla varmoja siitä, että teillä on Jehovan siunaus oman neuvonne noudattamisen johdosta. Olen varma siitä, että Jehovan todistajat ovat enemmän kuin valmiit anteeksiantoon, mikäli te päätätte toimia oikein.

Siitä näkökulmasta, että niin monet Jehovan todistajat kärsivät tuskaa ja lannistuneisuutta: varmasti on tullut aika Vartiotorni-seuran hallintoelimelle miettiä rukouksen hengessä kysymystä: Onko aika sanoa: 'Me olemme pahoillamme'?

          ____________________________________________

Tämä kirje on lähetetty kaikille Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenille. Se on lähetetty myös Vartiotornin 50:een haaratoimistoon kuten myös lukuisille yksittäisille veljille Betelissä ja Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa. Se on myös julkaistu avoimena kirjeenä internetissä osoitteessa www.e-watchman.com.