Heprealaisten profeettojen kirjat sisältävät lukuisille muinaisen maailman kansoille osoitettuja yksityiskohtaisia tuomiojulistuksia, mutta vielä erityisemmin profeetat osoittivat Jumalan tuomiot ja neuvonnan ainoalle lihalliselle kansalle maanpäällä, jota Jehova Jumala on milloinkaan kutsunut omakseen - Israelille. Jehova oli heidän Lainantajansa, Kuninkaansa ja Tuomarinsa. Ja hän todellakin tuomitsi heidät monen monituista kertaa.
Niiden lukuisien vuosien aikana, joina Vartiotorni on opettanut Jumalan sanaa Jehovan todistajille, ylivoimainen suuntaus on ollut esittää itsemme parhaassa mahdollisessa valossa soveltamalla kaikki Jehovan musertavat nuhtelut kristikuntaan ja profetioiden kaikki myönteiset piirteet meihin itseemme. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa me myönnämme, että jokin tietty profeetallinen moite soveltuu meihin kansana, me poikkeuksetta liitämme sen menneeseen vuosien 1916-1919 ajanjaksoon. Me olemme traagisesti sokaisseet omat silmämme Jehovan omaa kansaa kohtaavilta tuomioilta sivuuttamalla ja tekemällä tyhjäksi Jumalan omaa hänen omaa hengellistä järjestöään vastaan esittämäänsä Sanaa.
Jehova kuvailee meidän nykyistä säälittävää tilaamme Jesajan 28:20:ssä: “Sillä lepovuode on liian lyhyt ojentautumiseen ja kudottu peite on liian kaita kääriytymiseen.” Koska meillä ei ole lainkaan opillista perustaa odottaa Jehovan tulevia tuomioita, on kuin yrittäisimme levätä vuoteella, joka on vähän liian lyhyt sen päällä itsensä oikaisemiseen, ja kuin yrittäisimme kietoutua lakanaan, joka on liian kapea peittämään meitä kokonaan. Sen seurauksena olemme tehneet itsestämme vieläkin enemmän Jumalan nuhtelun ansaitsevia.
Se mistä Jehovan todistajat ovat kadottaneet näkemyksensä, on se tosiasia, että Jumala kurittaa kansaansa. Paavalin päivinä Heprealaiskristityt unohtivat samoin sen miten Jumala toimii lastensa suhteen. Tämän vuoksi apostoli katsoi tarpeelliseksi muistuttaa heitä: “mutta te olette kokonaan unohtaneet sen kehotuksen, joka puhuttelee teitä poikina.” Paavali jatkoi kirjoittaen heille - ja meille - sanoen: ”Poikani, älä väheksy Jehovalta tulevaa kuria äläkä lannistu, kun hän ojentaa sinua, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa; oikeastaan hän ruoskii jokaista, jonka hän ottaa poikanaan vastaan.”
Esimerkiksi Jesajan 28:nnen ja 29:nnen luvun ennustuksia Vartiotorniseura ei milloinkaan suostuisi soveltamaan Jehovan todistajiin. Kuitenkin sille, että näin tekisimme, on olemassa kaikki syyt. Mietihän ’ei niin mairittelevaa’ kuvausta Efraimista Jesajan 28:nnen luvun alkujakeista: ”Voi Efraimin juoppojen ylvästä kruunua ja sen ihanan kaunistuksen kuihtuvaa kukkaa, joka on viinin valtaan joutuneiden hedelmällisen laakson päässä!”
Me kuvittelemme luonnollisesti, että tässä kuvaillaan kristikuntaa, mutta kuvaillaanko siinä? Jos yllä oleva jae soveltuu kristikunnan turmeltuneisiin uskontokuntiin, niin meidän on pääteltävä, että aikoinaan kristikunta oli Jumalan edessä kuin kaunis kukkakoriste, joka nyt on kuihtunut ja menettänyt loistonsa. Se ei vaikuta järkevältä. Ah, mutta hengellisellä Israelillahan todellakin oli loistoisa alku ensimmäisellä vuosisadalla ihan samoin kuin lihallisellakin Israelilla oli silloin, kun se tuli kauniiseen Luvattuun maahan. Mutta kysymys kuuluu: Mikä tulee olemaan Jehovan hengellisen kansan tila silloin, kun Jumala tarkastaa sen kristillisen ajan lopulla? Juuri sitä Jesaja näyttää kuvailevan.
Vartiotorniseura sopii monessa suhteessa kuvaukseen kerran kauniista kaunistuksen "kuihtuvasta kukasta.” Meidän, jotka kerran pelottomasti saarnasimme Saatanan maailmaa kohtaavia Jehovan tuomioita, täytyy nyt kamppailla sen nolon tosiasian kanssa, että järjestelmä ei olekaan päättynyt niin pian, kuin olimme julistaneet. Meidän häpeäksemme sen rohkean asenteen, jonka Jehovan todistajat ottivat natsien tyranniaa vastaan puoli vuosisataa sitten, peittää nyt varjoonsa Vartiotornin sopimaton NGO yhteys Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Meidän, jotka olemme sättineet kristikuntaa sen kutistuvasta jäsenmäärästä, täytyy nyt tunnustaa, että monet kirkot ovat kokeneet elpymisen. Sen sijaan, että Babylonin uskonnolliset kannatuksen vedet kuihtuisivat, onkin niin, että me joudumme todistamaan alhaisen kokouksiin osallistumisen ja yleisön, joka ei enää ilmaise vastakaikua meidän ’ei enää yhtä kiireelliseen kuin aikaisemmin’ valtakunnan sanomallemme. Yhtälailla kuin Jehovan todistajilla oli tapana tuntea vahingoniloa kristikunnan turmeltuneesta tilasta, niin me itse olemmekin viime vuosina olleet pakotettuja näkemään, että oma talomme ei ole järjestyksessä. Ei niin kovin monta vuotta sitten meillä oli tapana kerskua, ettei avioeroa tunneta Jehovan todistajien keskuudessa. Nyt surullinen tosiasia on, että suuri osa avioliitoistamme päättyy eroon. Me viittaamme jopa itseemme häpeämättömästi ’Jehovan puhtaana kansana’ huolimatta siitä tunnetusta tosiasiasta, että joka vuosi kymmeniä tuhansia Jehovan todistajia ojennetaan moraalittomina haureuden tekijöinä samalla kuin lukemattomat muut elävät kaksoiselämää. Siinä, missä meillä oli tapana pilkata katolista kirkkoa pedofiilipappien siirtämisestä seurakunnasta toiseen, Vartiotornin täytyy nyt taistella lasten hyväksikäytön peittelemistä seurakunnissa koskevien syytösten julkisen tiedon osaston painajaisen kanssa. Eipä ole ihme miksi Jumalamme ilmaisee itseään hengellisen kansansa ’ei niin nöyrille’ johtajille seuraavasti: ”Sen tähden kuulkaa Jehovan sana, te kerskailijat, te tämän Jerusalemissa olevan kansan hallitsijat.” (Jesaja 28:14)
Jehovan kuvaus omasta väestään hengellisinä juoppoina on täsmällinen. Nimenomaisesti se tosiasia, että olemme hengellisesti juovuksissa, tekee meidät kykenemättömäksi käsittämään meitä itseämme koskevia Jumalan tuomioita. Tämä johtuu siitä, että juopunut ihminen ei pysty järkeilemään kovinkaan hyvin. Usein päihtynyt ihminen on tietämätön siitä, kuinka huonossa kunnossa hän itse on, vaikka se on aivan ilmeistä selville katselijoille. Vastaavalla tavalla olemme olleet kykenemättömiä arvioimaan selvästi omaa hengellistä tilaamme Jehovan silmissä. Jumalan näkökannalta hänen kansansa on tehty kykenemättömäksi siten, että me kuvittelemme ymmärtävämme Jumalan sanaa, kun todellisuudessa me emme ymmärrä sitä. Vartiotorni on päihtynyt Jumalan voimasta siten, että me esitämme hänen tuomionsa kaikkia muita paitsi itseämme vastaan. Tästä syystä Jumala sanoo: ”Viipykää ja hämmästykää; sokaistukaa ja jääkää sokeiksi. He ovat päihtyneet, mutta eivät viinistä; he ovat hoippuneet, mutta eivät väkijuomasta.” (Jesaja 29:8)
Koska meidät on totutettu siihen ajatukseen, että kristikunta on ennustuksen hengellinen juoppo, Jehovan todistajat pitävät arvottomana roskana sitä ajatusta, että todellisuudessa niitä, joita Jumala sanoo sokeiksi hengellisiksi juopoiksi, olemmekin me!. Mutta perusteleminen seuraavalla kysymyksellä, jonka Jumala meille esittää, pitäisi auttaa meitä näkemään asiat hänen katsantokannaltaan: ”Kuulkaa, te kuurot, ja katsokaa nähdäksenne, te sokeat. Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka on kuuro niin kuin sanansaattajani, jonka minä lähetän? Kuka on sokea niin kuin se, jolle on maksettu palkka, tai sokea niin kuin Jehovan palvelija?” (Jesaja 42:18, 19)
Ne, joihin Jehova viittaa hänen palvelijoinaan ja joille on maksettu palkka, ovat niitä, joita Jumala kuvailee sokeiksi ja kuuroiksi. Sen vuoksi, jos sanomme olevamme Jehovaa palveleva järjestö ja jos menneisyydessä Jehova on siunannut ja palkinnut meitä, niin silloin me olemme niitä, joiden hän kuvailee olevan sokeita ja kuuroja. Tosiaankin Jesajan 42. luvun tekstiyhteys kertoo kuinka Jehova lunastaa kansansa, jota hän kutsuu todistajakseen, surkeasta tilanteesta, jonka aiheuttaa lähestyvä itse aiheutettu onnettomuus. Se seikka, että olemme kuuroja, sokeita ja päihtyneitä, estää meitä näkemästä todellista tulevaisuutta, josta väitämme olevamme tietoisia.
Ehkäpä me saatamme olla nyt paremmassa asemassa ymmärtääksemme mitä Jehova tarkoittaa sanoessaan Jesajan 28. luvussa, jonne palaamme. Hän sanoo: ”Sinä päivänä tulee armeijoiden Jehovasta kuin kaunistuskruunu ja ihana seppele hänen kansastaan jäljelle jääneille ja kuin oikeuden henki oikeutta istuvalle ja kuin väkevyys niille, jotka kääntävät taistelun pois portilta.”
Keitä ne ovat, joille Jehovasta tulee kaunistuskruunu ja ihan seppele? Hän kutsuu heitä ”hänen kansastaan jäljelle jääneiksi.” Mutta miten näin voi olla? Jos Efraim esikuvaa kristikuntaa, niin mikä silloin on hänen kansansa jäännös, jonka Jehova jälkeenpäin kirkastaa? Selvästi ne, joita ennustuksessa kutsutaan ”hänen kansastaan jäljelle jääneiksi,” ovat ennustuksessa niitä, joita Jehova suosii pelastuksella silloin, kun hän tuomitsee hengellisen kansansa. Efraimin kuihtuva kukka, jota tallataan jalkoihin ja joka nielaistaan kuin varhaisviikuna, voi olla ainoastaan nykyajan Vartiotorniseura.
Esittämällä tämän tuomion kristikunnalle olemme väistämättömästi tuominneet itsemme. Ei ole siksi ihme miksi jumala sanoo seuraavat sanat jopa uskollisille: ”Ja nämäkin ovat eksyneet viinin takia ja harhailleet väkijuoman takia. Pappi ja profeetta ovat eksyneet väkijuoman takia, seonneet viinin vaikutuksesta, harhailleet väkijuoman vaikutuksesta; he ovat eksyneet näkemisessään, horjuneet ratkaisussa. Sillä kaikki pöydät ovat tulleet täyteen saastaista oksennusta — ei ole paikkaa, jossa sitä ei olisi.” (Jesaja 28:7, 8)
Profeetat ja papit ”ovat eksyneet” siten, että me emme pysty täsmällisesti tajuamaan Raamattuun merkittyjen ennustusten merkitystä. Oma uskollinen orjamme tarjoilee Jehovan hengelliseen pöytään saastaisen oksennuksen ruokalajeja samalla kun se kerskuu tarjoilevansa Jumalan kansalle pelkästään parasta mahdollista hengellistä ruokaa.
Koska tilanne on tällainen, niin mietihän tuttua ennustusta Sefanjan 3:nnesta luvusta, jossa kerrotaan ennalta, että Jumala ”muuttaa kansoille puhtaan kielen, jotta ne kaikki huutaisivat avukseen Jehovan nimeä palvellakseen häntä olka olkaa vasten.” Vartiotorni on opettanut meille, että me puhumme jo nykyään hengellisen totuuden puhdasta kieltä. Huomaa kuitenkin Sefanjan tekstiyhteydestä, että milloin Jumala tekee sellaisen muutoksen. Sefanjan 3:8 sanoo: ”’Sen tähden odottakaa minua’, lausuu Jehova, ’siihen päivään saakka, jona nousen saaliille, sillä oikeudellinen päätökseni on, että minä kokoan kansakunnat, kerään valtakunnat vuodattaakseni niiden päälle tuomiojulistukseni, suuttumukseni koko hehkun, sillä minun palavan intoni tuli kuluttaa koko maan.’” Seuraava jae sanoo: ”Sillä silloin minä muutan kansoille puhtaan kielen, jotta ne kaikki huutaisivat avukseen Jehovan nimeä palvellakseen häntä olka olkaa vasten.”
Milloin on ”silloin”? Muutos tapahtuu silloin, kun Jehova ilmaisee suuttumuksensa. Kuinka me kuitenkin väitämme nykyään puhuvamme muuntelemattoman totuuden korotettua puhdasta kieltä, kun ennustus selvästi sanoo, että muutos ei tapahdu ennen kuin vasta Jumalan tuomiojulistuksen vuodattamisen aikana?
Tämä on vain yksi esimerkki meidän päihtymyksestämme: siitä kuinka papilliset opettajamme ja profeettamme eivät ole onnistuneet ymmärtämään ennustusten merkitystä, siitä kuinka johtajamme ovat joutuneet hämmennyksiin ja tarjoilleet oksennusta samalla julistaen sen olevan monipuolista hengellistä ravintoa. Aivan kuten Jesajassakin, jossa Jehova kutsuu kansansa johtajia ”kerskailijoiksi,” niin myös Sefanjan ennustus paljastaa, että osa ongelmaa, jonka Jehovan täytyy pian korjata, on se tosiasia, että jotkut vastuuasemissa olevista ovat päihtyneenä vallasta ja ylimielisyydestä. Siksi Jehova sanoo 11. jakeessa: ”sillä silloin minä poistan keskuudestasi sinun pöyhkeästi riemuitsevaisesi, etkä sinä ole enää koskaan pöyhkeä minun pyhällä vuorellani.”
Ensimmäinen osa päättyy tähän. Toinen osa on esseessä, jonka otsikko on: ”ME OLEMME TEHNEET LIITON KUOLEMAN KANSSA”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti