Monet, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä…

                    (e-Watchman julkaisi tämän esseen englanniksi vuonna 2003)
Huhtikuun 4:nä vietettävän Kristuksen kuoleman vuotuisen muistonvieton yhteydessä näyttää sopivalta esittää sananen niille muutamille arvollisille, jotka Jehova itse on kutsunut osallisiksi taivaallisesta kutsusta - ja aivan erityisesti niille, jotka on aivan hiljattain kutsuttu - 11:llä hetkellä. Te tiedätte keitä olette.

Luoja paratkoon, ettei kukaan meistä alkaisi kuvitella, että olemme Jehovalta saatavan elämän ansaitsemattoman suosion arvoisia. Mutta koska langennut ihmisluonto on mikä on, niin saattaisimme aivan liian helposti menettää arvostuksemme siihen, mitä Jehova ja Kristus ovat tehneet hyväksemme. Paavali viittasi kerran ”ylpeydelle ominaiseen itsevarmuuteen”, joka vaikutti joihinkin voideltuihin Korintin kristittyihin, jotka ilmeisesti tunsivat, että he ansaitsivat Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä toisia enemmän.



Valitettavasti sama sopimaton ”itsevarmuus”, jonka henkeytetty apostoli tuomitsi, ilmenee nykyään itse Vartiotorni -seurassa. Kuinka niin? Instituutiona Vartiotorni ylpeilee äänekkäästi totuuden puhtaan kielen puhumisesta ja hengellisestä paratiisista huolehtimisesta.

Tuoreena esimerkkinä sellaisesta häpeämättömästä ylpeilystä Maaliskuun 1. päivän Vartiotorni kerskuu väittäen, että uskollinen ja ymmärtäväinen orja läpäisi kokeen ja Kristus palkitsi sen nimittämällä sen hoitamaan Isännän kaikkea omaisuutta taannoin vuonna 1919. (Niiden neuvojen mukaan, jotka Kristus esitti Ilmestyksessä seitsemälle seurakunnalle, voidellun seurakunnan tuominta tapahtuu vasta sitten, kun ahdistus alkaa)

Siihen liittyen Seura on vuosikymmenet opettanut Jehovan todistajille, että 144000:n Kristuksen morsiusluokan jäsenen kutsuminen ja valitseminen päättyi vuonna 1935. (Itse asiassa soveltamalla kuvauksen viisaista ja tyhmistä neitsyistä vuosien 1914-1919 tienoille, Vartiotorni jopa epäsuorasti ilmaisee, että ovi hääjuhlaan suljettiin jo tuolloin) Tämän seurauksena virheellisestä opetuksesta johtuen, yleinen käsitys järjestössä nykyään on se, että jokaista uutta taivaallisen kutsun saavaa katsellaan suuresti epäillen - aivan kuin tämä olisi jotenkin vähemmän arvollinen kuin varhaisemmin kutsun saaneet voidellut veljet.

Vallitsevat asenteet järjestössä ovat sellaisia, että äskettäin voideltuja yksilöitä kehotetaan jopa kyseenalaistamaan tervemielisyytensä. (Kiinnostavaa kyllä, jotkut Kristuksen omat sukulaiset kerran ajattelivat, että hän oli menettänyt järkensä. Katso Markus 3:21) Jotkut rakkaista veljistämme ja sisaristamme on jopa säikytelty niin pahoin, että he ovat salanneet voitelemisensa jättämällä osallistumatta kutsunsa vertauskuviin, kun niitä tarjotaan. Tämä ei voi olla Jehovasta mieluisaa.

Nykyinen tilanne Kristuksen valtakunnan perillisiksi ehdolla olevien keskuudessa heijastelee merkillepantavasti muinaisessa Korintin seurakunnassa vallinneita olosuhteita - vaikkakin nykyään käänteisesti.

Mietitäänpä tarkemmin sitä, mitä Paavali Korinttilaisille kirjoitti.

Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen neljännessä luvussa Paavali sarkastisesti esittää veljille seuraavat kysymykset: ”Teillä on jo kylliksenne, niinkö? Te olette jo rikkaita, niinkö? Te olette alkaneet hallita kuninkaina ilman meitä, niinkö?”

Vastakohtana Paavali sanoi, että hän ja apostolit olivat kuin kuolemaan määrättyjä.

”Kunpa olisittekin alkaneet hallita kuninkaina, jotta mekin voisimme hallita kuninkaina teidän kanssanne. Sillä minusta näyttää, että Jumala on pannut meidät apostolit näytteille viimeisinä, kuin kuolemaan määrättyinä, sillä meistä on tullut teatterinäytelmä maailmalle ja enkeleille ja ihmisille. Me olemme tyhmiä Kristuksen takia, mutta te ymmärtäväisiä Kristuksessa; me olemme heikkoja, mutta te voimakkaita; te olette hyvämaineisia, mutta me vailla kunniaa. Vielä tälläkin hetkellä me yhä kärsimme nälkää ja myös janoa ja olemme niukoissa pukimissa ja pahoinpideltyinä ja kodittomina ja uurastamme tehden työtä omin käsin. Kun meitä herjataan, me siunaamme; kun meitä vainotaan, me kestämme; kun meitä parjataan, me pyydämme suopeutta; meistä on tullut kuin maailman roskaa, kaiken hylkyainesta, tähän asti.”

Ymmärtääksemme täysin sen, miksi Jehova sallii hänen rakkaiden valittujensa kokea hankaluuksia joka tavalla apostolien tavoin, meidän täytyy arvostaa niitä suuria kiistakysymyksiä, jotka Jehova aikoo selvittää. Panettelijan mukaan Jumalan uskolliset palvelijat palvelevat Jumalaa itsekkäistä vaikuttimista. Kuten Jobin kirjassa on selitetty, Saatana väittää, että jos meille asetetaan riittävästi paineita kestettäväksemme, niin me kiellämme Jumalan. Niinpä tämän Saatanan väitteen suoranaisena seurauksena Jumala sallii erilaisten vaikeuksien ja vainojen saavuttaa Kristuksen kärsimysten täyden määrän Kristuksen ruumiin - eli 144.000:n perillisen - keskuudessa. Tästä syystä Paavali sanoi apostoleiden olevan kuin teatterinäytelmä ihmisille ja enkeleille.

Joillekin vainot tulevat pääasiassa seurakunnan ulkopuolelta. Toisille Kristuksen kärsimykset tulevat kuitenkin heidän omien veljiensä taholta!

Kaikki eivät kuitenkaan kärsineet Paavalin päivinä yhtäläisesti. Mitä ilmeisimmin huomattavilla Korintin veljillä oli suhteellisen helppoa. He eivät pelkästään nauttineet hyvistä oloista ja menestyksestä, vaan heitä pidettiin myös korkeassa arvossa seurakunnassa. He elivät suhteellisen ongelmatonta elämää aivan kuin he olisivat jo alkaneet hallita Kristuksen kanssa kuninkaina maailmaa.

Samalla tavoin nykyään monet iäkkäämmät voidelluista veljistä nauttivat järjestössä arvostusta ja kunnioitusta kaikilta. Erityisesti Hallintoelin ja muut Beetel -järjestelyn voidellut jäsenet elävät kuin kuninkaat päinvastoin kuin apostolit. Lähes koko elämänsä Bertel -perheen jäsenenä elänyt veli Fred Franz jopa kerran kehui, ettei kukaan maailmassa elänyt paremmin kuin hän - viitaten maailmanmatkoihinsa ja muihin etuihin. Hän sanoi tämän viattomasti arvostuksesta Jehovalta saamiaan siunauksia kohtaan. Kuitenkin omana myönnytyksenä hän näytti sanovan korinttilaisten tavoin, että hän oli saanut jo palkkansa kuin halliten kuninkaana valtakunnassa.

Joka tapauksessa se näyttää melkoiselta vastakohdalta Paavalin kestämille vainoille ja kärsimyksille.

Niinpä siis hallintoelin ja pitkään voideltuna olleet ovat ”ymmärtäväisiä Kristuksessa” - ollen Jehovan todistajien mielissä kirjaimellisesti synonyymi uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalle - samalla kun nuorempia lähiaikoina voideltuja kristittyjä veljiä ja sisaria pidetään halveksuen pelkästään tyhminä.

Vanhempia voideltuja veljiä pidetään voiman hengellisinä torneina, näiden soveltaessa itseensä Jesajan profetian ”vanhurskauden suurina puina” olemisesta, samalla kun nuorimpia voideltuja pidetään heikkoina oksina.

Kuninkaallisten korinttilaisten tavoin meidän iäkkäämmät voidellut veljemme ovat ”hyvämaineisia”, joista Jehovan todistajat jopa puhuvatkin vain kunnioittavaan sävyyn, samalla kun viimeksi voidellut veljet ja siskot ovat ”vailla kunniaa” - sellaisia joita vähätellään ja joista kuiskitaan; joitakin heistä rakkaudettomat vanhimmat ja perheenjäsenet jopa ajavat ulos seurakunnista

Jehovan viimeaikoina voitelemat pojat ja tyttäret tosiaan ovat ”hylkyainesta.”

Vanhemmat voidellut veljet ovat jopa hienovaraisesti pystyttäneet näyttämön nykyajan ”teatterinäytelmään”, jotta heidän nuorempia voideltuja veljiään vainottaisiin.

Mietihän tätä kommenttia, joka on otettu Vartiotornista 15.02.1982. Siinä sanotaan: ”Kun on kysymys mahdollisuudesta ’syntyä uudelleen’ tullakseen jonkun uskottoman tilalle tänä myöhäisenä hetkenä, niin on ymmärrettävää, että vain hyvin harvat jäljellä olevista voidelluista todennäköisesti menettävät taivaallisen kutsumuksensa tulemalla uskottomiksi. Kuolema on tähän mennessä harventanut heidän rivejään vain muutamaan tuhanteen. Jos tulee tarpeelliseksi asettaa jonkun tilalle toinen, niin kenet Jehova kutsuisi? Jeesus sanoi niistä, jotka hän kutsui apostoleikseen: ”Juuri te olette pysyneet kanssani minun koettelemuksissani.” (Luukas 22:28) Olisi johdonmukaista, että Jehova valitsisi jonkun sellaisen, joka olisi ollut todistajien yhteydessä monta vuotta ja olisi ilmaissut kestävyyttä ja uskollisuutta koettelemuksissa, pikemmin kuin jonkun, joka olisi vasta äskettäin tullut Jeesuksen kastetuksi opetuslapseksi ja olisi ehkä koettelematta monissa suhteissa. Tätä ei sanota ehdottoman itsevarmasti eikä perusteen antamiseksi jonkun henkilökohtaisen väitteen tuomitsemiseen, vaan vasta mukaan tulleiden auttamiseksi, jotta he välttyisivät olemasta julkeita ja voisivat olla varmoja siitä, millä tavalla Jehova menettelee heidän suhteensa.”

Tässä Vartiotorni näyttää kertovan Jehovalle sen, kuinka hänen tulee hoitaa asiansa ja siten tekemällä se on - huolimatta päinvastaisesta väitteestä ettei ”jonkun henkilökohtaista väitettä tuomita” - edistänyt veljien keskuudessa tiettyjä olettamuksia siitä, millaisia henkilöitä Jehova voisi kutsua. Onko todella loogista, että Jehova valitsisi ainoastaan vain jonkun sellaisen, jota pidetään viisaana ja vahvana, ajankohdan myöhäisyydestä huolimatta?

Paavali kertoi korinttilaisille, että ”Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on tyhmää, saattaakseen viisaat häpeään, ja Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on heikkoa, saattaakseen sen, mikä on voimakasta, häpeään, ja Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on halpasyntyistä, ja sen, mitä halveksutaan, sen, mitä ei ole, tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on, jotta mikään liha ei ylpeilisi Jumalan edessä.”

Vartiotornin ”logiikka” on suoraan päinvastainen apostolin paljastukselle Jehovan aikomuksesta ja tarkoituksesta. Jos Jumala aikoi rajoittaa valintansa niihin, jotka olisivat ”olleet todistajien yhteydessä monta vuotta ja ilmaisseet kestävyyttä ja uskollisuutta koettelemuksissa,” niin eikö tämä itse asiassa merkitsisi sen sanomista, että sellaiset henkilöt ansaitsisivat jotenkin muita ennemmin Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden? Eikö heillä olisi syytä silloin kerskua, että Jumala valitsi heidät jonkin henkilökohtaisen muuna lampaana saavutetun meriitin johdosta? Mutta kuka kumma voi kerskua olevansa arvollinen tulemaan kutsutuksi hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa?

Paavalin mukaan pääasialliset laatuvaatimukset mahdollisille valituille olisivat ne, että he olisivat heikkoja, tyhmiä, halpasyntyisiä ja halveksittuja. On myönnettävä, että näillä kriteereillä löytyy monia, jotka - jos he eivät mitään muuta ole - ovat jopa liian laadukkaita taivaalliseen kutsuun.

Tosiasia on, että suhteellisen nuorena voideltuna henkilönä oleminen Jehovan todistajien nykyisessä ympäristössä asettaa sellaiset henkilöt erityislaatuisiin uskon ja uskollisuuden koetuksiin. Ja epäilemättä juuri siinä on syy, miksi Jehova on sallinut tämän ilmapiirin kehittyä: jotta koko Kristuksen ruumiin kärsimykset olisivat täysimääräiset.

Ensimmäisellä vuosisadalla ei tietenkään ollut mahtavaa Vartiotorni-seuraa. Nykyään kuitenkin ”vahvat asiat” ja ”se mikä on”, jotka tullaan ”tekemään tyhjäksi,” voivat aivan hyvin sisältää ylitsepursuavan ”näkyvän järjestön” ja kaikki ylevän Vartiotorni-seuran järjestölliset lisukkeet, asenteet ja olettamukset.

Jumala näyttää tarkoittaneen viimeisimpinä voidellut veljet ja sisaret esittämään elintärkeää roolia Jehovan tarkoituksessa nöyryyttää kaikki liha ylpeilemästä hänen edessään. Kuinka niin?

 ”Lopuksi --- yhdennentoista tunnin vaiheilla”

Vastoin Vartiotornin olettamuksia siitä, ettei ketkään äskettäin voidellut henkilöt tänä myöhäisenä ajankohtana olisi korvaamassa uskottomiksi tulleita, Jeesus esitti kuvauksen koskien yhdennentoista tunnin työntekijöitä. Tuo kuvaus on mitä merkityksellisin nykyään. Matteuksen 20:1-16 kuuluu:

”Sillä taivasten valtakunta on miehen, talonisännän, kaltainen, joka meni ulos varhain aamulla palkkaamaan työntekijöitä viinitarhaansa. Kun hän oli sopinut työntekijöiden kanssa denaarista päivältä, hän lähetti heidät viinitarhaansa. Mentyään ulos myös kolmannen tunnin vaiheilla hän näki toisia seisoskelemassa torilla toimettomina, ja näille hän sanoi: ’Menkää tekin viinitarhaan, ja mikä on oikeudenmukaista, sen minä annan teille.’ Niin he menivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin vaiheilla hän meni jälleen ulos ja teki samoin. Lopuksi hän meni ulos yhdennentoista tunnin vaiheilla ja tapasi toisia seisoskelemasta, ja hän sanoi heille: ’Miksi olette seisoskelleet täällä koko päivän toimettomina?’ He sanoivat hänelle: ’Koska kukaan ei ole palkannut meitä.’ Hän sanoi heille: ’Menkää tekin viinitarhaan.’

Illan tultua viinitarhan omistaja sanoi valtuutetulleen: ’Kutsu työntekijät ja maksa heille heidän palkkansa viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti.’ Kun yhdennentoista tunnin miehet tulivat, he saivat kukin denaarin. Niinpä kun ensimmäiset tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat maksuksi kukin denaarin. Saatuaan sen he alkoivat nurista talonisäntää vastaan ja sanoivat: ’Nämä viimeiset tekivät työtä yhden tunnin; kuitenkin sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän taakan ja polttavan helteen!’ Mutta hän sanoi yhdelle heistä vastaukseksi: ’Ystävä, en minä tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinut kanssani denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon antaa tälle viimeiselle saman kuin sinullekin. Eikö minun ole lupa tehdä omillani mitä tahdon? Vai onko silmäsi paha, koska minä olen hyvä?’ Täten viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”

Miten Vartiotorni ymmärtää Jeesuksen kuvauksen?

Vartiotornin mukaan kuvaus soveltui alun perin fariseuksiin. Heidän oletetaan olleen niitä, jotka työskentelivät koko päivän ja ”kantoivat päivän taakan.” Yhdennentoista tunnin työntekijät oletetusti edustavat apostoleita. Lisäyksenä Vartiotorni soveltaa kuvauksen myös kristikuntaan. Papisto oletetusti palkattiin varhain päivällä ja vuodesta 1919 lähtien voidellut ovat edustaneet yhdennentoista tunnin työntekijöitä. Mutta oliko Jeesuksen kuvaus todella tarkoitettu sovellettavaksi fariseuksiin tai papistoon? Pohditaanpa tätä kysymystä perustellen.

Jeesus aloitti kuvauksensa sanomalla ”Sillä taivasten valtakunta on miehen, talonisännän, kaltainen …”

Kuten monissa muissakin kuvauksissaan, Jeesus havainnollisti tässä jotakin Jumalan valtakunnan piirrettä. Nyt sitten kysymys: Oliko fariseuksia milloinkaan kutsuttu työntekijöiksi Jumalan valtakuntaan?

Jeesuksen sanojen mukaan ei!

Matteuksen 23:ssa luvussa Jeesus kertoi fariseuksille vasten heidän kasvojaan: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te suljette taivasten valtakunnan ihmisten edestä, sillä itse te ette mene sisään ettekä salli sisään menossa olevien mennä sisään!”

Ja edelleen: Kuinka voidaan kohtuudella sanoa, että fariseukset ”kantoivat päivän taakan” kuten viinitarhan ensimmäiset työntekijät? Jälleen Jeesuksen mukaan fariseukset ”sitovat kokoon raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.” Koska Jeesus selvästi sanoi, ettei fariseuksilla ollut osaa Jumalan valtakunnassa, niin he eivät minkään raamatunkohdan minkäänlaisella venyttämisellä voi sopia kuvauksen henkilöihin, jotka työskentelivät Jumalan viinitarhassa.

Vartiotornin tulkinta sisältää myös toisen räikeän virheen: Kuvauksen mukaan nurisevilta työntekijöiltä ei evätty heidän oikeudenmukaista palkkaansa. Isäntä sanoi yhdelle heistä: ”Etkö sopinut kanssani denaarista? Ota omasi ja mene.”

Kuvauksessa sekä varhain palkatut että yhdennellätoista tunnilla palkatut saivat täsmälleen saman palkan. Mutta kuinka on voitu järkeillä, että fariseukset ja apostolit saisivat saman valtakunnan palkan? Se ei ole lainkaan järkevää eikä liioin raamatullistakaan. Ja lisäksi: ei myöskään ole järkevää tai raamatullista soveltaa tyytymättömiä työntekijöitä kristikunnan papistoon tai tunnistaa voideltuja veljiä vuodesta 1919 alkaen yhdennentoista tunnin työntekijöiksi.

Kuvaus soveltuu kuitenkin kaikkein sopivimmin Jehovan järjestön nykyajan kehitysvaiheisiin. Ensinnä palkatut ovat iäkkäämpiä voideltuja ja hallintoelin. He ovat todellakin väsymättä työskennelleet pellolla koko päivän, kuten kuvauksessakin oli. Kuvauksen yhdennentoista tunnin työntekijät symboloivat niitä, jotka on voideltu ihan viimeaikoina ja niitä, jotka ehkä vielä tullaan voitelemaan.

On aivan kuten vertauksessakin: Ei ole kysymystäkään siitä, etteikö vanhemmat voidellut veljet paheksuisi sitä tosiasiaa, että uudemmat voidellut henkilöt saavat saman palkan kuin hekin, vaikka nyttemmin voidellut ovat tehneet vain murto-osan työstä. Vartiotornin sanojen mukaan hallintoelin on esittänyt, että jos Jumala aikoo palkata vielä lisää työntekijöitä, niin hän valitsee jonkun sellaisen, joka on jo viettänyt huomattavan paljon aikaa Jehovan palveluksessa, eikä jotakin uutta opetuslasta.

Epäilemättä jo nyt todennettavissa oleva paheksunta tulee vielä enemmän ilmaistuksi silloin, kun isäntä todella alkaa maksaa palkkoja. Se on se hetki, jolloin ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Mitä se tarkoittaa? Kuten yllä on osoitettu, niin kaikki työntekijät saavat saman palkan riippumatta työmäärästä, jonka he ovat tehneet. Sekä ensimmäiset että viimeiset palkitaan molemmat. Mutta ne jotka palkattiin ensin saavat maksun viimeisinä ja päinvastoin.

Vartiotorni opettaa, että ensimmäiset, joista tulee viimeisiä, poistetaan kokonaan valtakunnasta. Mutta onko tämä oikein?

Jeesuksen mukaan ei ole.

On syytä huomioida se tosiasia, että Jeesus kertoi ennalta, että monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä useammin kuin kerran. Esimerkiksi juuri edeltäen kuvausta yhdennentoista tunnin työntekijöistä Jeesus kävi sananvaihdon apostoleittansa kanssa Matteuksen 19:27-30:ssä, jossa sanotaan: ”Silloin Pietari sanoi hänelle vastaukseksi: ”Katso! Me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua; mitä oikeastaan tulee meidän osaksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: Siinä uudelleen luomisessa, jolloin Ihmisen Poika istuu loistoisalle valtaistuimelleen, tulette tekin, te jotka olette seuranneet minua, istumaan kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka on jättänyt taloja tai veljiä tai sisaria tai isän tai äidin tai lapsia tai peltoja minun nimeni tähden, tulee saamaan monta kertaa enemmän ja perimään ikuisen elämän. Mutta monet, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”

Pyydettäköön lukijaa panemaan merkille se tosiasia, että tuomio ensimmäisten tulemisesta viimeisiksi ja päinvastoin tapahtuu silloin, kun Jumalan valtakunta todella alkaa hallita. Ja Jeesuksen kommentin tekstiyhteydessä tuomio sovelletaan niihin nimenomaisiin henkilöihin, jotka tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa. Mitä ilmeisimmin fariseukset eivät ole Kristuksen kanssa uudelleen luomisessa, ja siksi he eivät mitenkään voi olla ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi.

Toisella kertaa Jeesus myös yhdisti tuomion ensimmäisten tulemisesta viimeisiksi hänen omiin opetuslapsiinsa.

Luukkaan 13:24-30:ssä Jeesus kehotti opetuslapsiaan: ”Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon teille, yrittävät myöhemmin päästä sisään, mutta eivät voi, kun kerran talonisäntä on noussut ja lukinnut oven ja te rupeatte seisomaan ulkopuolella ja kolkuttamaan oveen ja sanotte: ’Herra, avaa meille.’ Mutta hän sanoo teille vastaukseksi: ’En tiedä, mistä te olette.’ Silloin te rupeatte sanomaan: ’Me söimme ja joimme sinun edessäsi, ja sinä opetit valtakaduillamme.’ Mutta hän puhuu ja sanoo teille: ’En tiedä, mistä te olette. Menkää pois luotani, kaikki te epävanhurskauden tekijät!’ Siellä tulee teillä olemaan itku ja hampaiden kiristely, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulkopuolelle. Ja tulijoita saapuu itäisiltä ja läntisiltä seuduilta ja pohjoisesta ja etelästä, ja he ovat pitkällään pöydän ääressä Jumalan valtakunnassa. Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat olemaan ensimmäisiä, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat olemaan viimeisiä.”

Jeesuksen käyttämää ilmausta ”siellä tulee teillä olemaan itku ja hampaiden kiristely” käytetään muualla niiden valtakunnan poikien tuominnan yhteydessä, jotka tuomitaan pahoiksi orjiksi. Esimerkiksi Matteuksen 8:11-12 kuuluu: ”Mutta minä sanon teille, että monet tulevat itäisiltä seuduilta ja läntisiltä seuduilta ja ovat pitkällään pöydän ääressä Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa, kun taas valtakunnan pojat heitetään ulkopuolelle pimeyteen. Siellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.”

Jumalan valtakunnassa tapahtuvan vanhurskaiden ja pahojen lopullisen erottamisen yhteydessä Jeesus sanoi myös: ”Niin kuin rikkakasvit kerätään ja poltetaan tulessa, niin on asiainjärjestelmän päättymisessä. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he keräävät hänen valtakunnastaan kaiken, mikä aiheuttaa kompastumista, ja ne, jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.”

Jeesus esitti myös kuvauksen siitä, kuinka epäasiallisesti pukeutunut häävieras heitetään ulos itse hääjuhlasta: ”Kun kuningas tuli sisään tarkastamaan vieraita, hän näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteeseen. Niin hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka pääsit tänne sisään, vaikka ylläsi ei ole häävaatetta?’ Hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.’”

Kaukana siitä Vartiotornin opetuksesta, että uskollinen orja on jo läpäissyt testin ja siunattu palkinnollaan, Jeesuksen monet kuvaukset osoittavat, että jotkut kutsutuista vieraista, voidelluista, osoittautuvat arvottomiksi viimeisen tuomion aikaan ja heidät heitetään ulos Jumalan valtakunnasta. Ja niiden joukossa, jotka lopulta todellakin hyväksytään ”on viimeisiä, jotka tulevat olemaan ensimmäisiä ja ensimmäisiä, jotka tulevat olemaan viimeisiä.”

            Benjaminin viisinkertainen annos

Ensimmäisen Mooseksen kirjan pitkäkestoinen näytelmä Joosefista ja hänen veljistään tarjoaa kiinnostavan mallin, joka näyttää olevan sopusoinnussa ensimmäisten tuomitsemiselle viimeisiksi ja viimeisten ensimmäisiksi.

Jeesuksen 12 apostolia ovat mitä ilmeisimmin mallinnettu Jaakobin 12:sta pojasta. Niinpä yhteys lihallisesta Israelista hengelliseen Israeliin on itsestään selvä. Koska Joosefista ihmeen kautta tuli käytännössä ensimmäisen maailmanvallan hallitsija, niin hän kuvaa kertomuksessa sitä, kuinka Jeesukselle lopulta annetaan kaikki maailman valtakunnat - siitäkin huolimatta, että Joosef oli Jaakobin toiseksi nuorin poika.

Se seikka, että Joosefin kateelliset veljet myivät hänet orjuuteen ja että hän joutui vääryyden vuoksi vankilaan veljiensä sydämettömyyden seurauksena, kuvaa sitä, kuinka Jeesus joutui kärsimään kuolemantuomion veljiensä ja valtakunnan perijätovereidensa puolesta. Ja kuten Kristuskin, niin Joosef myös valmisti paikan pelastusta varten veljilleen. Tai kuten Joosef itse sen muotoili: ”Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne elämän säilyttämiseksi.” Egyptiä ja Kanaania, missä Jaakob poikineen asuivat, kohdannut nälänhätä kuvaa ahdistusta ja vaikeuksia, jotka ovat vielä koittamassa nykyiselle maailmalle - ja ne tulevat alkusoittona Jeesuksen Kristuksen ilmestymiselle.

Näytelmässä 10 veljeä menevät alas Egyptiin ostamaan ruokatarpeita Faaraolta. Heidän tietämättään Joosef on nyt koko Egyptin päävirkailija ruoka-hallinnossa. Se seikka, että Joosef palveli veljiään, vaikka nämä eivät häntä tunnistaneetkaan, symboloi sitä, kuinka Jeesus ”tulee vierelle” (parousia) ja ryhtyy palvelemaan uskollisia orjiaan asianjärjestelmän päättymisen aikana - yhden hänen läsnäolonsa ”tunnusmerkeistä” ollessa nälänhätä muiden merkkien ohella.

Tässä kohtaa kertomus käy todella kiinnostavaksi.

Sen jälkeen kun hän oli määrännyt veljensä tuomaan Benjaminin, joka siihen aikaan oli perheen nuorin - viimeinen siis, Joosef kattoi juhla-aterian yhdelletoista veljelleen. Ei ole sattumaa se, että tämä on juuri täsmälleen sama, kuin mitä Jeesus lupaa tehdä läsnäolonsa alkaessa. Luukkaan 12:37: kuuluu: ”Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä saapuessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttää itsensä ja panee heidät asettumaan pitkälleen pöydän ääreen ja tulee vierelle ja palvelee heitä.”

Kun nuo yksitoista veljestä ovat kokoontuneet juhla-aterialle, he käyvät istumaan arvonsa mukaiseen järjestykseen: vanhin istuutuu pöydän päähän ja siitä eteenpäin istutaan Benjaminin ollessa kauimmaisena. Kuitenkin isoveljien hämmästykseksi Joosef ei noudata protokollaa heitä palvellessaan, vaan tarjoilee Benjaminille viisinkertaisen annoksen hänen veljiensä saamaan annokseen nähden.

Kertomus 1. Mooseksen kirjan 43:ssa luvussa kuuluu: ”Ja heidät asetettiin istumaan hänen eteensä, esikoinen esikoisoikeutensa mukaan ja nuorin nuoruutensa mukaan, ja miehet katselivat toisiaan hämmästyneinä. Ja hän antoi kantaa edestään annoksia heille, mutta Benjaminille hän antoi viisi kertaa suuremman annoksen kuin kaikille muille. Niin he jatkoivat juhlimista ja juomista hänen kanssaan kylläisiksi saakka.”

Jälkeenpäin Joosef paljasti itsensä veljilleen ja vakuutti heille rakkauttaan heitä kohtaan ja teki järjestelyjä heidän hyväkseen, jotta he voisivat muuttaa perheineen pysyvästi Egyptiin nälänhädän keston ajaksi. Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka Jeesus kokoaa kaikki hengelliset veljensä ja puhdistettuaan heidät hän paljastaa itsensä heille kaikessa kirkkaudessaan ja ottaa heidät taivaalliseen asuinsijaansa.

Mitä tulee ensimmäisten tulemiseen viimeisiksi ja viimeisten ensimmäisiksi, niin asian ydin on tämä: Benjamin esikuvaa niitä tuoreimpia Jumalan voideltuja poikia, jotka on kutsuttu tänään ja ehkäpä myös huomenna kutsuttavia - Jeesuksen kuvauksen yhdennentoista tunnin työntekijöitä. Jeesuksen paruusian alkaessa jollain ei-ennaltanähtävissä olevalla tavalla Jehovan siunaus tulee olemaan Benjamin -luokan yllä viisinkertaisessa mitassa. Vaikkei asia tällä hetkellä olekaan nähtävissä, niin me voimme odottaa yhdennentoista tunnin työntekijöiden saavan valaisevan hengen, joka saa heidät loistamaan kirkkaasti kuin aurinko Jumalan valtakunnassa, ehkäpä vielä niiden edessä, jotka tällä hetkellä näyttävät olevan pylväitä. Vanhemmat voidellut tulevat olemaan hämmästyneitä, kuten Benjamininkin vanhemmat veljet olivat. He joutuvat kuitenkin toteamaan ’Benjaminin’ yllä olevan Jehovan siunauksen aivan samoin kuin Joosef aivan erityisesti siunasi Benjaminin 1. Moos. 43:29:ssä: ”Kun hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, hän sanoi edelleen: ”Onko tämä teidän veljenne, se nuorin, josta olette minulle puhuneet?” Ja hän lisäsi: ”Osoittakoon Jumala sinulle suopeuttaan, poikani.””

Aivan kuten Joosefin viisinkertainen siunaus nuorimmalle veljelle oli tarkoitettu vanhempien veljien nuhtelemiseksi heidän sydämettömyytensä ja kateutensa vuoksi, joka sai heidät myymään Joosefin orjuuteen, niin myös Kristuksen aikomus tehdä joitakuita ensimmäisistä viimeisiksi ja viimeisistä ensimmäisiksi on tarkoitettu nöyryyttämään ja saattamaan ykseyteen valtakunnan pojat.

Viittaamalla kaikkiin voideltuihin uskoviin yhtenä ihmisruumiina, Paavali kuvasi kauniisti sitä, kuinka ruumiin heikoimmat jäsenet saavat suurimman kunnian Jehovalta.

Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 12:19-26:ssa Paavali kirjoitti: ”Jos ne kaikki olisivat yhtä jäsentä, missä olisi ruumis? Mutta nyt niitä on monta jäsentä, kuitenkin yksi ruumis. Silmä ei voi sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua” eikä taas pää jaloille: ”En tarvitse teitä.” Sen sijaan on paljon ennemmin niin, että ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät heikommilta, ovat välttämättömiä, ja ne ruumiin osat, joiden ajattelemme olevan vähemmän kunniallisia, me ympäröimme runsaammalla kunnialla, ja niin meidän hävettävillä ruumiinosillamme on sitä runsaampi miellyttävyys, jota vastoin miellyttävät ruumiinosamme eivät tarvitse mitään. Jumala on kuitenkin pannut ruumiin kokoon ja suonut runsaammin kunniaa sille ruumiinosalle, jolla oli puutetta, niin ettei ruumiissa olisi mitään jakaumaa, vaan että sen jäsenet pitäisivät samaa huolta toisistaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki toiset jäsenet kärsivät sen kanssa, tai jos jollekin jäsenelle annetaan kunniaa, niin kaikki toiset jäsenet iloitsevat sen kanssa.”

Kaikki kunnia koituu Jehovalle, jonka tahto on, että ne jotka ovat saaneet kunniaa ensin, tulevat saamaan kunniaa viimeisimpinä Kristuksen tulemuksessa, jolloin hän antaa ”runsaammin kunniaa sille ruumiinosalle, jolla oli puutetta” asettamalla viimeiset ensimmäisiksi.

Vielä lisäksi Jehova näyttää puhuvan Jesajan kautta suoraan nykyajan syrjityille hengellisille Benjaminilaisille sanoessaan: ”Kuulkaa Jehovan sana, te jotka vapisette hänen sanansa edessä: ”Veljenne, jotka vihaavat teitä, jotka sulkevat teidät yhteydestään minun nimeni tähden, sanoivat: ’Olkoon Jehova kirkastettu!’ Hänen on myös näyttäydyttävä teidän iloitessanne, ja heidäthän saatetaan häpeään.””

Joten siemaiskaa kunnolla maljasta te minun viimeksi syntyneet veljeni ja sisareni. Saattatte olla tyhmiä ja heikkoja toisten silmissä, mutta soveltukoon Joosefin Benjaminille esittämä siunaus täysin määrin teihin: ”Onko tämä teidän veljenne, se nuorin, josta olette minulle puhuneet?” Ja hän lisäsi: ”Osoittakoon Jumala sinulle suopeuttaan, poikani.”